Reikiä hampaisiin aiheuttavat bakteerit
Reikiä hampaisiin aiheuttavat bakteerit ovat mikro-organismeja, jotka järjestäytyvät biofilmiksi nimeltä hammasplakki. Käytännössä tämä nähdään valkoisena pisteenä hampaan pinnalla, ja hammasmädän edetessä muodostuu reikä, joka paljastaa hammasluun.
Tähän prosessiin kuuluu useita vaiheita, joissa myös reikiä aiheuttavat bakteerit vaihtelevat: jokaisessa vaiheessa vallitsee jokin tietty bakteerilaji. Streptococcus mutans -bakteereita on yleensä läsnä prosessin alussa, kun taas pidemmälle edenneissä vaiheissa vallitsevat Lactobacillus ja Bifidobacterium.
Vaikka jokaisella on suussaan mikro-organismeja, terveillä yksilöillä ei ole reikiä aiheuttavia bakteereja. Niillä, joilla hampaat ovat loistokunnossa, vallitsee suussa Streptococcus sanguinis -bakteerilaji.
Reiät
Reikä on hammaskudoksen tuhoa, jota hammasplakin bakteerien tuottamat hapot aiheuttavat. Plakki on reikiä aiheuttavien bakteerien muodostama filmi hampaan pinnalla.
Reikiä on useita erilaisia:
- Kruunuosa: Tämä on yleisin muoto ja sitä esiintyy purupinnoilla. Sitä on sekä lapsilla että aikuisilla.
- Hammasväli: Näitä muodostuu hampaiden väleihin, eikä niitä ole helppo havaita.
- Hampaan kaula: Tätä ilmenee aikuisilla ja erityisesti iäkkäämmillä ihmisillä, ja se johtuu ikenien vetäytymisestä. Tämä saa hampaan kaulan paljastumaan, jossa ei ole reikiintymiseltä suojaavaa hammaskiillettä.
- Toistuva tai sekundaarinen: Näitä ilmestyy paikkojen tai hammaskruunujen viereen, jotka hammaslääkäri on asettanut muiden reikien hoitamiseksi.
Jatka lukemista: Hampaiden valkaiseminen luonnollisesti
Reikiä aiheuttavat bakteerit
Streptococcus mutans -lajin bakteerit ovat yleisimpiä hammasplakissa, erityisesti alkavassa reiässä. Tällaiset bakteerit ovat grampositiivisia, fakultatiivisesti anaerobisia ja pallomaisia. Ne kuuluvat maitohappobakteereiden ryhmään ja lisääntyvät matalan pH:n ympäristöissä.
Nämä bakteerit tarttuvat ihmisestä toiseen ja kiinnittyvät hampaisiin ja ikeniin muodostaen kekoja. Usein, ja erityisesti syvissä rei’issä, niiden kanssa esiintyy esimerkiksi S. salivariusta, S. parasanguinista ja S. constellatusta. Niiden leviämistä voi ehkäistä hyvällä hammashygienialla.
Joissakin tapauksissa reikien yhteydessä ei esiinny S. mutans -bakteeria, vaan S. sobrinusta, S. oralista ja S. salivariusta. Kun reikä on jo syntynyt, läsnä on yleensä erilaisia Lactobasilleja, erityisesti L. gasseri ja L. ultunensis.
Muita yleisiä bakteereja
Muita reikiä aiheuttavia bakteereja ovat Actinomyces-bakteerit, joita on erityisesti hampaan kaulan rei’issä. Niiden rooli reikien puhkeamisessa ja etenemisessä ei kuitenkaan ole selvä. Tämä bakteeri on yksi ensimmäisiä, jotka levittäytyvät lasten suissa.
Bifidobakteerit ovat anaerobisia basilleja, jotka ryhmittyvät haaramaiseen muotoon, ja niitä on yleensä terveessä suolikanavassa. B. dentium-, S.inopinata- (B. inopinatum) ja P. denticolens- (B. denticolens) -bakteereja on löydetty useissa tapauksissa silloin, kun reikä on jo edennyt pidemmälle.
Prevotella on toinen anaerobinen basilli ja yksi yleisimmistä suuontelon bakteereista. Se on yhdistetty periodontiittiin ja endodonttisiin infektioihin, mutta sen rooli reikien kohdalla on epäselvä. Sitä vastoin Veillonella on hyvin runsaslukuinen terveessä suussa.
Kuinka torjua reikiä aiheuttavat bakteerit?
Useat tekijät edistävät reikiä aiheuttavien bakteerien kasvua. Ensimmäinen on liiallinen hiilihydraattien syönti esimerkiksi sokeripitoisten juomien, makeisten ja leivonnaisten muodossa. Mitä enemmän niitä syöt, sitä suurempi on reikiintymisen riski.
Muut tärkkelyspitoiset ruoat, kuten perunat ja leipä, edistävät nekin reikien syntyä. Myös tapa syödä niitä vaikuttaa reikien muodostumiseen. On parempi syödä tällaisia tuotteita samalla kertaa eikä pieninä annoksina pitkin päivää. Ne on myös tärkeää osata yhdistää oikein.
Hyvä suuhygienia on avainasia. Suosittelemme harjaamaan hampaat tunti jokaisen aterian jälkeen. Käytä myös hammaslankaa, ja fluoridipitoista suuvettä sekä käy hammaslääkärissä kahdesti vuodessa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gamboa, F., Acuña, B. H., & Martínez, M. C. (2004). Control microbiológico sobre Streptococcus mutans y su acción acidogénica. Universitas scientiarum, 9(Es2), 45-55.
- Pérez Quiñones, J. A., Duque de Estrada Riverón, J., & Hidalgo Gato-Fuentes, I. (2007). Asociación del Estreptococos mutans y lactobacilos con la caries dental en niños. Revista Cubana de Estomatología, 44(4), 0-0.
- Portilla Robertson, J., Pinzón Tofiño, M. E., Huerta Leyva, E. R., & Obregón Parlange, A. (2010). Conceptos actuales e investigaciones futuras en el tratamiento de la caries dental y control de la placa bacteriana. Revista odontológica mexicana, 14(4), 218-225.