Nivelten yliliikkuvuus lapsilla: hyödyt ja haitat

Hämmästyttävän notkeuden, luonnottomasti taipuvien sormien, sijoiltaanmenojen, skolioosin ja ahdistushäiriöiden taustalla saattaa olla yksi yhteinen tekijä: yliliikkuvat nivelet. Lue aiheesta lisää alta.
Nivelten yliliikkuvuus lapsilla: hyödyt ja haitat

Kirjoittanut Ana Núñez

Viimeisin päivitys: 17 syyskuuta, 2022

Nivelten yliliikkuvuus on alle 5-vuotiailla lapsilla yleinen oireeton vaiva, jossa nivelet liikkuvat yli normaalin liikkuvuusrajansa. Vaiva ilmenee, kun jänteiden ja nivelsiteiden kollageenitasot muuttuvat niin, että kollageenisäikeistä tulee ohuempia ja joustavampia.

Nivelten yliliikkuvuutta esiintyy keskimäärin 30 prosentilla lapsista, ja se on yleisempää tytöillä kuin pojilla (suhteessa 3:1). Vaikka se yleensä vähenee iän myötä, 2 prosentilla vaiva pitkittyy.

Tässä artikkelissa tarkastelemme joitakin piirteitä, joita yliliikkuvien nivelten diagnosoiminen edellyttää. Katsomme samalla myös joitakin vaivan hyötyjä ja haittoja, ja mikä tärkeintä, kerromme milloin tulisi huolestua.

Mikä nivelten yliliikkuvuutta aiheuttaa?

Nivelten yliliikkuvuus lapsilla on geneettistä. Tutkimukset osoittavat, että se on peräisin jänteiden, lihasten ja ihon muodostavien säikeiden mutaatiosta.

Näiden ominaispiirteenä on kyky venyä ja palautua takaisin alkuperäiseen muotoonsa, tai muovautua ja omaksua uusi muoto, mikä tunnetaan plastisuutena.

Tässä toimivat kudosten proteiinit, kollageeni ja elastiini. Kun elastiinia on kollageenia enemmän, lihakset muuttuvat joustavammiksi ja nivelsiteet täten hauraammiksi. Näin ollen tuki- ja liikuntaelinten vammoja syntyy erittäin helposti.

Mitkä ovat yliliikkuvien nivelten hyödyt?

Sellaisissa liikuntalajeissa kuin voimistelu, baletti, tanssi ja akrobatia nivelten yliliikkuvuus voi olla myönteinen asia, koska se antaa hämmästyttävää notkeutta. Siitä on hyötyä myös soitettaessa jotakin instrumenttia, kuten poikkihuilua, viulua tai pianoa, jotka edellyttävät omanlaistaan sorminäppäryyttä.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa toistuvien liikkeiden aiheuttama jännite ja venytys ei aiheuta kipua samaan tapaan kuin niillä esiintyjillä, jotka ovat vähemmän taipuisia.

Nivelten yliliikkuvuus lapsuudessa voi olla etu joissakin lajeissa
Tietyissä urheilulajeissa ja vapaa-ajan harrastuksissa nivelten yliliikkuvuus on etu, joka helpottaa liikkeitä.

Nivelten yliliikkuvuuden haitat

Nivelten yliliikkuvuus voidaan tulkita eduksi edellä mainituissa liikuntalajeissa, vaikka asiantuntijat kehottavatkin varovaisuuteen. Lihasten heikkous ja motorinen kömpelyys voivat olla ongelma, ja jopa psykomotorisen kehityksen viivästymistä voi ilmetä.

Nivelten sijoiltaanmeno, jännetulehdus, selkäkipu, skolioosi, polvien nivelrikko ja tutkimusten mukaan myös ahdistus ja masennus ovat yleisiä. Nämä ongelmat eivät tavallisesti liity nivelten yliliikkuvuuteen. Jotkut oireet vaativat erityistä huomiota.

Nivelten yliliikkuvuus ja lihasten hypotonia

Lihasten heikkous aiheuttaa viivästystä psykomotorisessa kehityksessä, vauvan kääntymisessä, istumisessa, ryömimisessä ja kävelemisessä. Tällaisilla lapsilla on hyvin joustavat nivelet, he taipuvat helposti, ja heidän lihastonuksensa ei rajoita liikettä.

Tällaiset vauvat eivät potki, ja heidän raajansa ovat normaalia ojentuneemmat. Mahallaan ollessaan heidät valtaa epätoivo, koska he eivät pysty kannattelemaan itseään käsivarsiensa varassa tai pitelemään päätään pystyssä. Kun he lopulta oppivat seisomaan, he pyrkivät pitämään jalkansa harallaan, jalkaterät kääntyneenä ulospäin ja polvet taipuneena taaksepäin.

Lihastoiminnan estyminen

Kivun seurauksena ilmenee pidättyväisyyttä, mikä johtaa lihasten hypotrofiaan. Tämä puolestaan heikentää liikunnan sietokykyä ja vähentää näin lapsen osallistumista urheiluun ja peleihin. Myös psykomotorisen kehityksen ja kävelemään oppimisen viivästyminen on mahdollista.

Skolioosi ja muut ryhtiongelmat

Tutkimukset osoittavat, että yliliikkuvuuden ja skolioosin välillä on tilastollinen suhde johtuen ryhtiin liittyvistä muutoksista. Tämä aiheuttaa köyryyttä selkärangan takaosassa, mikä tunnetaan kyfoosina, ja lisääntynyttä lannerangan käyryyttä.

Monella on lättäjalat ja lähekkäin olevat polvet, jotka taipuvat taaksepäin.

Neuvoja ja suosituksia vanhemmille

Yliliikkuvista nivelistä kärsivän lapsen tulisi saada tietoa vaivastaan ehkäistäkseen nivelten toistuvaa liikkumista normaalin liikeratansa ulkopuolelle. Tätä luontaista yliliikkuvuutta on hankala hallita, ja lapsi haluaa todennäköisesti esitellä yleisölle “käärmeihmisen taitojaan”.

Koska nivelten epänormaali taipuisuus ei ole niinkään hyvä asia, kuten toteavat lääkärit, jaamme seuraavaksi eräitä hyödyllisiä suosituksia:

  • Koska mitään spesifistä hoitoa vaivaan ei ole, vanhempien tulisi opettaa lasta varjelemaan niveliään pitkäaikaiselta yliojentamiselta. 
  • Yritä ohjata lasta sellaiseen liikuntaan, joka harjoittaa lihaksia sekä parantaa tasapainoa, vakautta ja motorista taitavuutta.
  • Jos nivelten yliliikkuvuus on diagnosoitu vauvalla, vanhempien tulisi pyrkiä vahvistamaan lapsen lihastonusta. Tässä kannattaa kääntyä fysioterapeutin puoleen saadakseen yksilökohtaisia neuvoja.
  • Kotona kannattaa tehdä sellaisia harjoituksia, joissa lapsi joutuu olemaan kasvot lattiaa kohden – asento, josta lapsi ei vaivastaan johtuen pidä lainkaan. Tämä auttaa lasta vahvistamaan selkää, niskaa ja lantiota. Koska asento on lapsesta epämukava, häntä on stimuloitava leluilla tai äänillä, jotka saavat hänet kohottamaan päätään.

Suosittelemme lukemaan: Auttaako jooga nivelrikkoon?

Millon hakeutua lääkäriin lapsen nivelten yliliikkuvuuden takia?

Nivelten yliliikkuvuus voi olla lapsesta hauskaa, kunnes ilmaantuu kipua. Se ei ole yleistä, sillä vain 5–10 % yliliikkuvista tai hyvin notkeista ihmisistä kärsii epämukavuudesta. Ja jos sitä ilmenee, lapsi on vietävä lääkäriin, koska kyseessä saattaa olla nivelten yliliikkuvuusoireyhtymä.

Yliliikkuvuuden selvittämisessä käytetään tavallisimmin Beightonin asteikkoa. Sen sisältämiin manöövereihin kuuluu esimerkiksi kyynärvarren koskettaminen peukalolla, sormien taivuttaminen yli 90 asteen kulmaan ja lattian koskettaminen kämmenillä polvia koukistamatta. Jos lapsi saa asteikossa kuusi pistettä yhdeksästä, kyseessä on nivelten yliliikkuvuus.

Tämä pahentunut häiriö aiheuttaa kipua nivelissä ja luissa, jo pelkästään pideltäessä hetken aikaa kynää. Siihen liittyy myös lantion ja polvien vaivoja, lättäjalat, bruksismia eli hampaiden narskuttelua, väsymystä ja heikkoutta.

Hyvänlaatuinen nivelten yliliikkuvuusoireyhtymä on eri asia kuin Ehlers-Danlosin syndrooma, joka myöskin on perinnöllinen tukikudoksen sairaus. EDS aiheuttaa verisuoniin ja silmiin liittyviä ongelmia ja ihon yliherkkyyttä. Siihen kuuluu myös toistuvia sijoiltaanmenoja, selkärangan epämuodostumia, lihasten hypotoniaa ja nivelten effuusiota.

Jos diagnoosi tehdään vauvaiässä, vanhemmat voivat stimuloida lasta eräiden harjoitusten avulla.

Nivelten yliliikkuvuus lapsilla edellyttää jatkuvia harjoituksia

Vanhempia kehotetaan kiinnittämään huomiota oireisiin, jotka voivat olla merkki suuremmista ongelmista. Nivelten yliliikkuvuutta ei ole helppo diagnosoida, koska oireet ovat epämääräisiä. Kipu on kuitenkin hälytysmerkki.

Kun lapsella on diagnosoitu hyvänlaatuinen nivelten yliliikkuvuus, hänen tulisi noudattaa hoito-ohjeita. Näihin kuuluvat tasapainoinen ruokavalio, liikunta, osallistuminen aktiviteetteihin koulussa ja laadukas uni. Nivelten ylikuormitusta (esim. raskas koulureppu), extreme-urheilua ja kontaktilajeja tulee välttää.

On vielä tärkeää korostaa, että liikkumattomuus lisää yliliikkuvuuden oireita. Tässä mielessä suositellaan progressiivista vastusharjoitteluohjelmaa, jossa keskitytään tiettyihin lihaksiin. Lopuksi, pyöräily ja uinti ovat ensisijaisia valintoja.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bulbena-Cabre, A., Duñó, L., Almeda, S., Batlle, S., Camprodon-Rosanas, E., Martín-Lopez, L. M., & Bulbena, A. (2019). La hiperlaxitud articular como marcador de ansiedad en niños. Revista de Psiquiatría y Salud Mental, 12(2), 68-76. Disponible en: https://www.elsevier.es/es-revista-revista-psiquiatria-salud-mental–286-pdf-S1888989119300217
  • Farro-Uceda, L., Tapia-Egoavil, R., Valverde-Tarazona, C., Bautista-Chirinos, L., & Amaya-Solis, K. (2016). Relación entre hiperlaxitud articular, dismetría de miembros inferiores y control postural con los trastornos posturales. Revista médica herediana, 27(4), 216-222. Disponible en: http://www.scielo.org.pe/pdf/rmh/v27n4/a04v27n4.pdf
  • Ortega, F. Z., Rodríguez, L. R., Martínez, A. M., Sánchez, M. F., Paiz, C. R., & Liria, R. L. (2010). Hiperlaxitud ligamentosa (test de Beighton) en la población escolar de 8 a 12 años de la provincia de Granada. Reumatología clínica, 6(1), 5-10. Disponible en: www.reumatologiaclinica.org
  • Haro, D. M., Morante, R. M., & Lillo, S. S. (2014). Síndrome de hiperlaxitud articular benigno en el niño. Revista Médica Clínica Las Condes, 25(2), 255-264. Disponible en: https://www.elsevier.es/index.php?p=revista&pRevista=pdf-simple&pii=S0716864014700367&r=202

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.