Logo image
Logo image

Napsusormi: pääasialliset oireet ja hoitomuodot

3 minuuttia
Napsusormi on ongelma, joka voi vaikuttaa käden liikkuvuuteen merkittävästi. On parasta kääntyä lääkärin puoleen heti ensimmäisten oireiden ilmaantuessa ennusteen parantamiseksi.
Napsusormi: pääasialliset oireet ja hoitomuodot
Kirjoittanut Edith Sánchez
Viimeisin päivitys: 09 elokuuta, 2022

Napsusormi on vaiva, joka rajoittaa sormen liikettä ja saattaa estää sen koukistamisen. Yleensä sormi jää jumiin, ja sen oikaisemiseksi tai koukistamiseksi se täytyy napsauttaa, kuten jousi kiristettäessä ja vapautettaessa.

Tämä poikkeavuuden aiheuttaa ongelma pitkissä jänteissä nimeltä koukistajat. Nämä jänteet liukuvat eräänlaisen niitä ympäröivän kanavan – jännetupin – läpi. Kun tuppi ärtyy ja tulehtuu, kanava kapenee ja vaikeuttaa liikettä.

Vakavimmissa tapauksissa napsusormi lukkiutuu koukistuneeseen asentoon eikä pysty liikkumaan. Toinen nimitys tälle vaivalle on stenosoiva tenosynoviitti, ja se on yleisempi naisilla ja diabeetikoilla.

Kuinka napsusormi oireilee

Napsusormi voi ilmetä missä tahansa käden sormessa, myös peukalossa. Se vaikuttaa itse asiassa lähes aina useampaan kuin yhteen sormeen, jopa molempiin käsiin. Vaiva on asteittain etenevä ja alkaa yleensä sitkeällä kivulla sormen tyvessä.

Napsusormen ensimmäiset oireet ovat yleensä seuraavat:

  • Sormen tyveen kämmenen puolelle ilmestyy kyhmy.
  • Sormen tyvessä oleva lihas tuntuu hellältä ja aristaa koskettaessa.
  • Sormi tuntuu jäykältä, erityisesti aamun tunteina.
  • Liikuttaessa sormi napsahtaa.

Kun napsusormi etenee, se jää jumiin koukistuneeseen asentoon ja oikenee äkillisesti. Edenneemmissä vaiheissa se jää jumiin eikä enää oikene.

Some figure
Yksi hoitovaihtoehto on steroidipistokset, vaikkakaan ne eivät aina tehoa.

Lue lisää: Nivelkipu kuriin yrtti-alkoholihoidolla

Diagnoosi

Napsusormen diagnosointi pohjautuu lääkärin suorittamaan fyysiseen tutkimukseen. Kun potilas liikuttaa kyseistä aluetta, sormi napsahtaa, mikä on tämän poikkeavuuden erityispiirre.

Lääkäri täydentää fyysistä tutkimusta pyytämällä potilasta avaamaan ja sulkemaan kämmenensä. Lääkäri tutkii myös kämmenen ja sormien tyvet, kysellen mahdollisesta kivusta ja tukoksen merkeistä. Tämän jälkeen diagnoosi voidaan vahvistaa.

Napsusormen hoitomuodot

Napsusormen hoito riippuu sormen tilasta ja siitä, kuinka kauan aikaa on vierähtänyt vaivan puhkeamisen ja lääkärikäynnin välillä. Yleisesti ottaen sitä voidaan hoitaa kolmella tavalla: lääkkeillä, fysioterapialla ja kirurgialla.

Kannattaa lukea myös: 7 luontaislääkettä rannekanavaoireyhtymän kotihoitoon

Lääkkeet

Lääkkeiden käyttö auttaa lievittämään kipua ja vähentämään tulehdusta helpottaen sormen liikuttamista. Yleensä lääkärit määräävät ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia, naprokseenia ja muita samankaltaisia lääkkeitä. Tämän tarkoituksena on lievittää oireita, mutta se ei hoida itse ongelmaa.

Fysioterapia

Napsusormea voidaan hoitaa myös fysioterapialla, esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • Lepo: Tarttumista, kädessä pitelemistä ja väriseviä laitteita vältetään neljästä kuuteen viikkoa. Jos lepo ei ole mahdollista, tulisi käyttää topattua käsinettä.
  • Lastoitus: Mahdollistaa sormen pitämisen ojennettuna ja pidetään vain yöaikaan, yleensä puolentoista kuukauden ajan.
  • Varovaiset liikkeet: Käden venyttelyharjoituksia saatetaan määrätä liikealan parantamiseksi.
  • Lämpö ja kylmä: Lämpimän ja jään vuorottelu auttaa vähentämänä turvotusta ja kipua.
  • Upotus lämpimään veteen: Käden upottaminen lämpimään veteen useita kertoja päivässä auttaa rentouttamaan jänteitä ja lievittää oireita.

Napsusormi: leikkaus

Kun lääkitys ja fysioterapia eivät tehoa, suoritetaan leikkaus. Joskus ennen leikkausta kokeillaan seuraavia toimenpiteitä:

  • Steroidipistos: Annetaan jännetuppeen, auttaa vähentämään tulehdusta. Se voi tehota vuoden ajan tai ylikin, mutta joskus se joudutaan antamaan useamman kuin yhden kerran.
  • Neulan avulla tehtävä napsusormen vapautustekniikka: Tässä menetelmässä työnnetään paksu neula tulehtuneeseen jänteeseen puudutuksen jälkeen ja jänteen jumittava puristus avataan.

Jos nämä toimenpiteet eivät tehoa, potilas tarvitsee leikkausta. Tämä on päiväkirurginen toimenpide, jossa tehdään leikkausviilto puristuksissa olevalle alueelle jännetupen leikkaamiseksi. Suurin riski on tulehdus tai operaation tehottomuus.

Some figure
Diabetes on napsusormen riskitekijä, sillä vaiva on yleisempi näillä potilailla.

Napsusormen riskitekijät

Joillekin ihmisille napsusormi kehittyy muita herkemmin. Tunnetut riskitekijät ovat seuraavat:

  • Ikä: Yli 40 ja alle 60 vuoden ikäiset.
  • Sairaudet: Diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, nivelreuma tai tuberkuloosi.
  • Aiempi rannekanavaoireyhtymään tehty leikkaus.
  • Samoina toistuvat aktiviteetit: Sellaisten tehtävien tai töiden tekeminen, jotka vaativat jatkuvasti samanlaista otetta.

Napsusormi on vaiva, johon on useita eri hoitomuotoja

Napsusormi on vaiva, joka voi merkittävästi vaikuttaa elämänlaatuun. Viisainta tässä tapauksessa onkin sopeutua uusiin olosuhteisiin välttäen tarttumisliikkeitä. Jos näitä liikkeitä on mahdotonta välttää, on tärkeää harkita tehokkaiden suojatoimenpiteiden käyttöönottoa.

On tärkeää huomioida, että mitkään käytettävissä olevista hoitomuodoista eivät tehoa sataprosenttisella varmuudella. Isolla prosenttiosalla potilaista vaiva kuitenkin lievittyy kortikosteroidipistosten jälkeen, ja myös kirurgialla on saatu onnistuneita tuloksia. Ennuste on siis yleensä hyvä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • DEL TRATAMIENTO, D. Y. P. (2009). Infiltración esteroidea en el dedo en gatillo.
  • González, E. H. H., & Betancourt, G. M. (2018). Liberación percutánea del dedo en resorte. Revista Archivo Médico de Camagüey, 22(3), 303-312.
  • Chaves Moreno, A. (2008). Tenosinovitis estenosante del tendón flexor (dedo en resorte). Medicina Legal de Costa Rica, 25(1), 59-65.
  • Suárez Martín, Ricardo, et al. “Artrocentesis e inyecciones intra y periarticulares con corticoesteroides.” Revista Cubana de Reumatología 18.1 (2016): 45-61.
  • Berlanga-de-Mingo, D., et al. “Asociación entre dedos en resorte múltiples, enfermedades sistémicas y síndrome del túnel carpiano: análisis multivariante.” Revista Española de Cirugía Ortopédica y Traumatología 63.4 (2019): 307-312.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.