Miten mikromuovit vaikuttavat terveyteemme?

Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Anna Vilarrasa

Viimeisin päivitys: 27 elokuuta, 2022

Tiedämme, että altistumme suurelle määrälle epäpuhtauksia joka päivä. Yksi näistä epäpuhtauksista on mikromuovit. Mutta miten mikromuovit loppujen lopuksi vaikuttavat terveyteemme? Ovatko ne haitallisia?

Katsotaanpa muutamia tärkeimpiä johtopäätöksiä, joihin tiede on tähän mennessä päätynyt.

Mitä ovat mikromuovit ja mistä niitä löytyy?

Mikromuovit ovat hyvin pieniä kiinteitä muovihiukkasia. Itse asiassa ne ovat hiukkasia, jotka ovat pienempiä kuin 5 mikronia. Tällä hetkellä ne voidaan luokitella primaarisiin ja toissijaisiin mikromuoviin.

Ensisijaisia ​​mikromuovituotteita valmistetaan nimenomaan niin pieninä, että ne ovat osa tiettyjen tuotteiden valmistusta. Toisaalta toissijaisia ​​mikromuoveja esiintyy suurempien muoviosien hajoamisen seurauksena.

Yleensä auringon, tuulen ja aaltojen toiminta heikentää muovia meressä, ja nämä hyvin pienet muovikappaleet tulevat näkyviin.

Tahallisesti lisättyjä mikromuovipartikkeleita (tai alukkeita) käytetään suuressa osassa maailmanlaajuisesti markkinoiduissa tuotteissa. Niitä käytetään laajasti eri tarkoituksiin. Alta löydät joitain esimerkkejä:

• Lannoitteet ja muut kasviensuojeluaineet
• Kosmetiikkatuotteet (meikit, kiillot, kuorinnat)
• Kotitalous- ja teollisuuspesuaineet
• Puhdistustuotteet
• Maalit

Jotkut organisaatiot, kuten Euroopan kemikaalivirasto, haluavat rajoittaa tämän tyyppisten hiukkasten tarkoituksellista käyttöä teollisuudessa.

Vaikuttavatko mikromuovit terveyteemme negatiivisesti?

Muovien vaikutus meriympäristöön on kiistaton. Mikromuovien vaikutuksesta ihmisten terveyteen, ei ole olemassa riittävästi tieteellistä tutkimustietoa. Näin ollen emme pysty antamaan arvioita mikromuovien vaikutuksesta ihmisten terveyteen.

Vuonna 2014 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) luokitteli tämän tyyppiset hiukkaset ”mahdolliseksi nousevaksi riskiksi”. Kuitenkin samassa tutkimuksessa se teki selväksi sen, että analyysejä ja tieteellisiä tietoja ei ollut tiedossa.

Tällä hetkellä tiedämme, että kehomme ei ime hiukkasia, jotka ovat yli 150 mikronia. Myös pienimmillä hiukkasilla näyttää myös olevan hyvin pieni imeytyminen. Toisaalta, jos puhumme nanohiukkasista (hyvin, hyvin pienistä muovipartikkeleista), imeytyminen voi olla suurempaa.

Tämän vuoksi tarvitaan enemmän tutkimuksia, jotta voidaan arvioida kuinka paljon kehomme imee näitä hiukkasia sekä kuinka myrkyllisiä ne ovat kehollemme.

Miten muovihiukkaset pääsevät kehoomme?

Yksi mikromuovien pääkontakteista ihmisiin syntyy ravintoketjun kautta. Ne ovat läsnä ympäristössä (erityisesti meriympäristössä) ja kalat, karjaeläimet sekä siipikarja voivat niellä niitä.

Yleensä eläimet eivät kuitenkaan kuluta mikromuoveja, ja jos käyttävät, ne kerääntyvät suolistoon ja vatsaan (ja poistuvat sitten). Voimme siis sanoa, että tämä kosketusreitti on pieni.

Tämä ei koske äyriäisiä ja simpukoita, koska ne kulutetaan kokonaisina. Tämän lisäksi mikromuoveja löytyy myös muista tuotteista, kuten hunajasta, oluesta, merisuolasta ja juomavedestä – sekä vesijohtovedestä että pullotetusta vedestä.

Näiden ruokareittien lisäksi kontakti voi olla peräisin myös muista lähteistä. Keittämisen tai leivonnan vaikutusta mikromuovien läsnäoloon elintarvikkeissa ei tiedetä tällä hetkellä. Olemme kosketuksissa mikromuoveihin monien jokapäiväisten tuotteiden kuten kosmetiikan, pesuaineiden, tekstiilikuitujen tai koneiden, kautta.

Mikromuoviin liittyvät epäpuhtaudet

Toistaiseksi on selvää että tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan määrittää mikromuovien myrkyllisyysaste ihmisten terveydelle. Jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin huolissaan myös niihin mahdollisesti liittyvien epäpuhtauksien toiminnasta.

Mikromuovit voivat sisältää noin 4 % lisäaineita, mutta ne voivat myös absorboida joitain epäpuhtauksia. Ja jälkimmäinen voi olla vaarallista ihmisten terveydelle.

Ehkä tunnetuin näistä on bisfenoli A, kemiallinen yhdiste, jota käytetään laajalti muovien valmistuksessa ja joka on tunnustettu hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi. Tällä hetkellä sen käyttö on kielletty tietyntyyppisissä pakkauksissa, kuten tuttipulloissa. Puhumme myös ftalaateista, polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (PAH) tai polykloorattuista bifenyyleistä (PCB).

Endokriiniset haitta-aineet ovat aineita, jotka muuttavat hormonaalista järjestelmäämme ja voivat johtaa sairauksiin, kuten tietyntyyppisiin syöpiin, aineenvaihduntahäiriöihin, lisääntymisongelmiin tai sydän- ja verisuonitauteihin.

Nykyään kuitenkin löydämme näitä kemikaaleja monista eri tuotteista. Onneksi vain pieni prosettiosuus näistä kemikaaleista päätyy elimistöömme mikromuovien kautta.

Miten mikromuovit vaikuttavat terveyteemme? Lisää tutkimuksia tarvitaan

Mikromuoveja päätyy ihmisen elimistöön sekä nielemisen että hengittämisen seurauksena. Niihin liittyvät myrkyllisyys- ja terveysongelmat riippuvat osittain hiukkasen koosta, siihen liittyvistä kemikaaleista ja annoksen suuruudesta.

Vaikka tutkijat ovat keränneet tietoja noin vuosikymmenen ajan, on tärkeää ja välttämätöntä keskittyä tämän epäpuhtauden sekä sen vaikutusten tutkimiseen.