Mitä tarkoittaa heteronormatiivisuus?

Heteronormatiivisuus esittää heteroseksuaalisuuden sinä yhtenä ja ainoana seksuaalisuuden ja affektiivisten siteiden mallina. Mitkä ovat sen sosiaaliset vaikutukset?
Mitä tarkoittaa heteronormatiivisuus?
Maria Fatima Seppi Vinuales

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Maria Fatima Seppi Vinuales.

Viimeisin päivitys: 09 heinäkuuta, 2023

Jos olet heteroseksuaali, kuinka monta kertaa elämässäsi olet joutunut taistelemaan avioliitto-oikeuden puolesta? Onko sinut pahoinpidelty siksi, että olet pitänyt kumppaniasi kädestä kiinni? Oletko joutunut selittelemään kumppaniasi, jonka kanssa olet parisuhteessa? Vastaus on todennäköisesti, että ei, et, et koskaan.

Tämä johtuu siitä, että elämme yhteiskunnassa, jossa heteronormatiivisuus on se hyväksytty malli. Se, että se on “yleinen”, ei kuitenkaan tarkoita, että se on “paras”.

Sen suurin haittapuoli on se, että vaikka jotkut ihmiset voivat elää täysin vapaasti, on myös niitä, jotka eivät vain voi tehdä niin, vaan joutuvat myös kohtaamaan kritiikkiä, väkivaltaa, ennakkoluuloja suuntautumisestaan ja mahdottomuutta päästä käsiksi oikeuksiinsa. Tarkastellaanpa asiaa.

Mitä tarkoitetaan termillä “heteronormatiivisuus”?

Heteronormatiivisuus on sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, joka esittää heteroseksuaalisuuden ainoana normaalina ja luonnollisena seksuaalisena suuntautumisena. Se pakottaa siihen ajatukseen, että on olemassa vain kaksi erillistä ja vastakkaista sukupuolta, jotka liittyvät toisiinsa seksuaalisesti ja affektiivisesti.

Tämä käsite vastaa kuitenkin itse asiassa sosiaalis-historialliseen konstruktioon. Siinä pidetään universaalina eri sukupuolta tai sosiaalista sukupuolta olevien ihmisten välistä vetovoimaa ja suhdetta, toisin sanoen miehen ja naisen välistä suhdetta.

Kyseessä on malli, jota pidetään ainutlaatuisena, joka on määräävä ja jota käsitellään olettamusten avulla. Tämä näkyy niin oikeuksia ja lakia koskevissa kysymyksissä kuin arkipäiväisissä keskusteluissa.

Esimerkiksi kun mies puhuu toiselle miehelle kumppanistaan, tämä olettaa lähes automaattisesti että hän viittaa naiseen. Näin heteroseksuaalisuudesta tulee normi, ja se muodostaa esteen muille tavoille elää ja ilmaista seksuaalisuutta. Se voi tehdä niistä näkymättömiä, leimata ne, tehdä niistä alempiarvoisia ja vakavimmissa tapauksissa tehdä niistä patologisia.

Siihen liittyy myös rajoituksia heteronormatiivisuuteen kuuluville, sillä määräämällä malleja siitä, millaisia “pitäisi olla”, se asettaa ne, jotka käyttäytyvät sukupuolensa tai sosiaalisen sukupuolensa vastaisesti, katseen keskipisteeseen. Esimerkiksi kun mies itkee, hänet leimataan heikoksi tai herkäksi.

Heteronormatiivisuuden piirteitä

Joitakin yhteiskunnassa esiintyviä heteronormatiivisuuden piirteitä ovat seuraavat:

  • Sitä pidetään itsestään selvänä, luonnollisena, itsestään selvänä ja universaalina. Siinä oletetaan, että kaikki ihmiset ovat heteroseksuaaleja.
  • Se perustuu seksuaaliseen binaarisuuteen. Miehet ja naiset, joilla on “toisiaan täydentävät” roolit. Tosin on huomattava, että niitä arvostetaan eri tavoin ja hierarkkisesti.
  • Useimmissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa vahvistetaan jatkuvasti heteroseksuaalisuutta yleismaailmallisena mallina, jota on noudatettava.

Miten heteronormatiivisuus voi vaikuttaa ihmisiin?

Seksuaalisuus ja se, miten se koetaan, on perustavanlaatuinen ulottuvuus jokaisen ihmisen elämässä. Kyse ei ole vain seksistä, vaan myös muun muassa tunnesiteistä ja suhteesta omaan kehoon.

Heteronormatiivisuuden puitteissa kaikki ihmiset eivät kuitenkaan voi nauttia seksuaalisuudestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään samalla tavalla. Vielä tänäkin päivänä monet leimataan homo-, lesbo- tai biseksuaaliksi.

Heidät leimataan fraaseilla kuten “kyllä sinä siitä vielä kasvat ulos. ..”. On niitäkin, jotka haluavat elää “kaapissa”, tulematta ulos koskaan.

Puhumattakaan siitä, että joissakin maissa he eivät vieläkään voi nauttia täysivaltaisista oikeuksista, kuten muutkaan kansalaiset. Monissa paikoissa tasa-arvoista avioliittoa ei vieläkään ole, ja homoseksuaalisuudesta voi saada jopa kuolemanrangaistuksen.

LGBTIQA+ -ihmisten pääsy perusoikeuksiin, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon, on estynyt.

Kaiken tämän jälkeen pohditaanpa, mitä seurauksia on siitä, että eletään pakollisessa heteronormatiivisuudessa? Vaikutukset ovat epäilemättä kaikilla tasoilla: fyysisillä, psykologisilla ja sosiaalisilla. Erityisesti mielenterveyden osalta voimme mainita joitakin seuraavista seurauksista:

  • Itsetunnon heikkeneminen.
  • Itsensä hylkääminen, joka johtuu sisäistetyistä homofobian malleista.
  • Eristäytyminen ja yksinäisyys.
  • Surun, ahdistuksen ja masennuksen tunteet.
  • Leimautumisen ja syrjinnän aiheuttama kärsimys.
  • Joissakin tapauksissa ihmiset joutuvat elämään “kaksoiselämää”, koska he kokevat, että saman sukupuolen henkilöön kohdistuva vetovoima voi aiheuttaa hyljeksintää heidän ihmissuhteissaan.
  • Koska he tarvitsevat hyväksyntää, he saattavat ryhtyä ylikompensoiviin asenteisiin ja käyttäytymiseen. Heistä tulee esimerkiksi mallilapsia.
  • Äärimmäisimmissä tapauksissa esiintyy itsemurha-ajatuksia.
On syytä selventää, että homoseksuaalisuus ei liity suoraan tähän mielenterveysvaikutukseen siksi, että se olisi sinänsä haitallista, vaan siksi, että siihen liittyy syrjintää ja väkivaltaa ympäristössä.

Moninaisuuden hyväksymisen merkitys

Moninaisuus (muun muassa seksuaalinen, uskonnollinen, etninen ja ruumiillinen) ei ainoastaan anna ihmisille mahdollisuutta ilmaista itseään vapaasti, mikä on yleismaailmallinen perusoikeus, vaan se on myös rikastuttavaa. Joitakin syitä, miksi se on myönteistä ja tarpeellista, ovat seuraavat:

  • Se mahdollistaa tasa-arvoisempien, kunnioittavampien ja suvaitsevaisempien yhteiskuntien rakentamisen.
  • Se edistää sitä, että kaikki ihmiset voivat elää vapaata elämää ilman pelkoa tai häpeää siitä, että he ovat sellaisia kuin ovat.
  • Se tukee kehon, tunteiden, tuntemusten ja ihmissuhteiden kehittymistä ja myönteistä kokemista. Tällä tavoin voidaan ehkäistä moninaisia epämiellyttäviä tai riskialttiita tilanteita, mutta myös saadaan myönteinen ja aito yhteys siihen, keitä me olemme ja keitä me haluamme olla.

Moninaisuuden käsitteleminen on kiireellinen asia

Monissa kotitalouksissa käsitellään mieluiten seksuaalisuutta yleensä ja heteronormatiivisuutta erityisesti “silloin, kun se tulee esiin”. Tätä reaktiivista ajattelutapaa on kuitenkin ehdottomasti muutettava, sillä lapset ja nuoret eivät ole vieraita maailmalle, jossa he elävät, ja he ovat jatkuvasti tekemisissä tiedon ja ihmisten kanssa.

Jos emme anna heille laadukasta ja monipuolista kasvatusta, heistä voi tulla osallisia tai päähenkilöitä tilanteissa, joissa muita ihmisiä syrjitään heidän seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, esimerkiksi homofobisen kiusaamisen kautta. On tärkeää, että lopetamme ajattelemasta moninaisuutta tabuna, sillä me kaikki olemme osallisia siinä.

Moninaisuudessa ei ole kyse vain sukupuolesta, vaan myös ihmissuhteista ja tunteista. Tällöin äideille, isille ja aikuisille ensimmäinen harjoitus on tarkistaa omat uskomuksensa ja myytit ennen kuin he jakavat tietoa ja kokemuksia lasten kanssa. Aihetta tulisi lähestyä luontevasti, ilman pelkoa tai nolostumista ja sovittamalla tiedot ja kieli keskustelukumppanin ikään sopiviksi.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Ferrari, F., Imperato, C., & Mancini, T. (2021). Heteronormativity and the Justification of Gender Hierarchy: Investigating the Archival Data From 16 European Countries. Frontiers in psychology12, 686974. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8359921/
  • Pecheny, M. (2003). De la “no-discriminación” al “reconocimiento social”. Un análisis de la Evolución de las demandas políticas de las minorías sexuales en América Latina. Recuperado desde el sitio web del Instituto Gino German: http://lasa.international.pitt.edu/Lasa2001/PechenyMario.pdf
  • Pecheny, M. (2013). Desigualdades estructurales, salud de jóvenes LGBT y lagunas de conocimiento: ¿qué sabemos y qué preguntamos? Temas en Psicologia, 21(3), 961-972. https://dx.doi.org/10.9788/TP2013.3-EE10ESP.
  • Pecheny, M., Christel L., Farji, N., Fernández, S., Ortega, J. Mertehikian, Y,. Weisbrot, V., Marentes, M. (2017). Análisis de la accesibilidad y la calidad de atención de la salud para la población lesbiana, gay, trans y bisexual (LGBT) en cinco regiones sanitarias de la provincia de Buenos Aires. Fundación Huésped, del Instituto Gino Germani (Universidad de Buenos Aires/CONICET) y de la Universidad de San Martín. Septiembre 2017.
  • Pérez, B. (2005). Homosexualidad: secreto de familia. El manejo del secreto en familias con algún miembro homosexual. Editorial Egales.
  • Pichardo, J. I. (2009). Entender la diversidad familiar: Relaciones homosexuales y nuevos modelos de familia. Bellaterra.
  • Pollitt, A. M., Mernitz, S. E., Russell, S. T., Curran, M. A., & Toomey, R. B. (2021). Heteronormativity in the Lives of Lesbian, Gay, Bisexual, and Queer Young People. Journal of homosexuality, 68(3), 522–544. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7035158/
  • Ray, T. N., & Parkhill, M. R. (2021). Heteronormativity, Disgust Sensitivity, and Hostile Attitudes toward Gay Men: Potential Mechanisms to Maintain Social Hierarchies. Sex Roles, 84(1-2), 49-60. https://doi.org/10.1007/s11199-020-01146-w

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.