Logo image
Logo image

Mitä tapahtuu, jos lapsi jää vaille rakkautta?

2 minuuttia
Rakkaudenpuute lapsuudessa voi aiheuttaa paljon psyykkisiä vajavaisuuksia ja empatiakyvyttömyyttä aikuisena.
Mitä tapahtuu, jos lapsi jää vaille rakkautta?
Bernardo Peña

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Bernardo Peña

Kirjoittanut Toimitus
Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Rakkaus on se elämänenergia, joka pyörittää maailmaa. Me kaikki synnymme rakastaaksemme ja saadaksemme rakkautta. Mutta mitä tapahtuu, jos lapsi jää vaille rakkautta? On käynyt ilmi, että se voi aiheuttaa monia käytösongelmia myöhemmin.

Kun lapsi syntyy, hänen tulisi saada osakseen sitä suojelua ja turvaa, jota vain äidinrakkaus voi tarjota. Valitettavasti kaikki lapset eivät koe tätä rakkautta ja saattaa olla niin, että lapsi jää vaille rakkautta. Tällä voi olla valtavan haitallisia seurauksia heidän elämälleen. Rakkaudenpuute vaikuttaa vuosien päästä heidän käytökseensä ja siihen, kuinka he suhtautuvat muihin ihmisiin.

Kun lapsi jää vaille rakkautta: seuraukset

Kun lapsi jää vaille rakkautta, se voi johtaa erittäin haitallisiin seurauksiin aikuisena.

1. Välinpitämättömyys toisten kärsimystä kohtaan

Some figure

Tämä on yksi äidinrakkauden puutteen seuraus.

Yleisesti ottaen ihmiset, jotka eivät saa rakkautta lapsina, ovat välinpitämättömiä muita ihmisiä kohtaan myöhemmällä iällä. Heillä on vaikeuksia eläytyä toisten ihmisten tunteisiin, ja tämä apaattisuus voi vaikuttaa heidän läheisiin ihmissuhteisiinsa. Monet heidän ongelmistaan ovat seurausta juurikin tästä välinpitämättömyydestä muiden tunteita kohtaan.

Aikuiset, joita ei rakastettu lapsina, tai jotka jäivät jostain syystä vaille äidinrakkautta, eivät välitä muiden kärsimyksestä. Heillä on myös vaikeuksia ilmaista omia tunteitaan, joten he mieluummin tukahduttavat ne.

Katso myös: 5 psyykkisen vahingoittamisen hienovaraista muotoa

2. Vaikeudet samaistua ja ilmaista tunteita

Some figure

Lapsuudessa rakkautta vaille jäänyt ihminen on ensimmäinen lenkki tulevien ongelmallisten sukupolvien ketjussa.

  • Kun äidin tai isän rakkautta vaille jäänyt henkilö kasvaa ja hankkii omia lapsia, hänen lapsensa tulevat kärsimään henkilön oman rakkaudettoman lapsuuden seurauksista.
  • Lapsuudessa saatu rakkaus tekee ihmisistä uskollisia ja aitoja.

Se epäitsekkyys, jota ihmisten on kehitettävä kasvaessaan, syntyy siitä rakkaudesta, jota he saavat elämänsä ensimmäisten vuosien aikana. Äidinrakkaus pohjautuu kaikkein perustavanlaatuisimpiin ihmisen vaistoihin ja edustaa universaalisti myös muita ihmissuhteita, taaten niihin rauhan ja sopusoinnun. Äidinrakkauden puute elämän ensimmäisinä vuosina aiheuttaa sen, että lapselle ei kehity normaali empatiakyky.

Ei pidä unohtaa, että mikä tahansa täyttymättä jäänyt tarve lapsuudessa heijastuu aikuisuudessa ihmisen käytöksessä. Tästä syystä moni kantaa kaunaa tai tuntee katkeruutta eikä välitä toisten ihmisten kärsimyksestä.

Yleisesti ottaen rakkautta vaille jääneet lapset odottavat tiedostamattaan tarpeidensa täyttymistä. Tämä vaikuttaa suuresti heidän käytökseensä ja heikentää heidän kykyään rakastaa ja osoittaa rakkautta.

Rakkauden osoittamisen merkitys lapsille

Some figure

Rakkauden osoittaminen lapsille on äärettömän tärkeää useista eri syistä, sillä inhimillisyys kehittyy lapsuuden aikana. Rakkautta vaille jäänyt lapsi kasvaa emotionaalisessa tyhjiössä. Tämä heijastuu myöhemmässä elämänvaiheessa aggressiivisena käytöksenä. Rakkaudenpuute elämän varhaisvaiheessa vaikuttaa lapseen ja näin myös tuleviin sukupolviin. Tämä voi uhata koko ihmiskuntaakin.

Jos lapsi sen sijaan saa rakkautta osakseen, hän kykenee olemaan aikuisena epäitsekkäämpi sekä tuntemaan rakkautta ja empatiaa.

Jos haluat varmistaa, ettei oma lapsesi kärsi näistä puutteista ja saa iänikuisia arpia, anna hänelle rakkautta, jota hän tarvitsee ja ansaitsee.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Boele, S., Van der Graaff, J., de Wied, M., Van der Valk, I. E., Crocetti, E., & Branje, S. (2019). Linking Parent-Child and Peer Relationship Quality to Empathy in Adolescence: A Multilevel Meta-Analysis. Journal of Youth and Adolescence48(6), 1033–1055. https://doi.org/10.1007/s10964-019-00993-5
  • Lai, Y. H., & Carr, S. (2018). A Critical Exploration of Child-Parent Attachment as a Contextual Construct. Behavioral Sciences (Basel, Switzerland)8(12), 112. https://doi.org/10.3390/bs8120112
  • McAdams, T. A., Rijsdijk, F. V., Narusyte, J., Ganiban, J. M., Reiss, D., Spotts, E., Neiderhiser, J. M., Lichtenstein, P., & Eley, T. C. (2017). Associations between the parent-child relationship and adolescent self-worth: a genetically informed study of twin parents and their adolescent children. Journal of Child Psychology and Psychiatry, and Allied Disciplines58(1), 46–54. https://doi.org/10.1111/jcpp.12600
  • Qu, Y., Fuligni, A. J., Galvan, A., & Telzer, E. H. (2015). Buffering effect of positive parent-child relationships on adolescent risk taking: A longitudinal neuroimaging investigation. Developmental Cognitive Neuroscience15, 26–34. https://doi.org/10.1016/j.dcn.2015.08.005
  • Read, D. L., Clark, G. I., Rock, A. J., & Coventry, W. L. (2018). Adult attachment and social anxiety: The mediating role of emotion regulation strategies. PLoS One, 13(12), e0207514. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0207514
  • Ren, Z., Zhou, G., Wang, Q., Xiong, W., Ma, J., He, M., Shen, Y., Fan, X., Guo, X., Gong, P., Liu, M., Yang, X., Liu, H., & Zhang, X. (2019). Associations of family relationships and negative life events with depressive symptoms among Chinese adolescents: A cross-sectional study. PloS One14(7), e0219939. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0219939
  • Waller, R., Shaw, D. S., Forbes, E. E., & Hyde, L. W. (2014). Understanding Early Contextual and Parental Risk Factors for the Development of Limited Prosocial Emotions. Journal of Abnormal Child Psychology, 43(6), 1025–1039. https://doi.org/10.1007/s10802-014-9965-7
  • Waller, R., Gardner, F., & Hyde, L. W. (2013). What are the associations between parenting, callous–unemotional traits, and antisocial behavior in youth? A systematic review of evidence. Clinical Psychology Review, 33(4), 593–608. https://doi.org/10.1016/j.cpr.2013.03.001
  • Walsh, E., Blake, Y., Donati, A., Stoop, R., & von Gunten, A. (2019). Early Secure Attachment as a Protective Factor Against Later Cognitive Decline and Dementia. Frontiers in Aging Neuroscience11, 161. https://doi.org/10.3389/fnagi.2019.00161

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.