Mitä ruokavalion tulisi sisältää, jos kärsii kilpirauhasen liikatoiminnasta?
Mitä ruokavalion tulisi sisältää, jos on diagnosoitu kilpirauhasen liikatoiminta? Kilpirauhanen on vain noin 5 cm pitkä elin, mutta sen toimintahäiriö saa aikaan laajan kirjon eri oireita. Miksi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että tämä pieni perhosen muotoinen rauhanen vapauttaa sellaisia hormoneja, jotka vaikuttavat suoraan lähes kaikkiin kehon toimintoihin.
Näin ollen, jos kärsii jonkinlaisesta kilpirauhasen poikkeavuudesta, ruokavaliota on kohennettava sen toiminnan säätelemiseksi ja komplikaatioiden välttämiseksi. Mitä on kilpirauhasen liikatoiminta? Mitä ruokia tulisi syödä ja mitä välttää? Vastaamme näihin kysymyksiin yksityiskohtaisesti alla.
Mitä on kilpirauhasen liikatoiminta?
Kilpirauhanen on pieni kaulalla sijaitseva rauhanen. Se erittää erityyppisiä hormoneja, joista osa on oleellisia kehon toiminnalle. Sen hyvä toiminta on terveytemme perusta, sillä nämä hormonit vaikuttavat lähes kaikkiin kehon soluihin. Sen toimintoihin kuuluvat erityisesti seuraavat:
- Energiansäätely
- Proteiinisynteesi
- Entsyymien toiminta
- Ruumiinlämmön säätely
Kilpirauhasen liikatoiminta on häiriö, jossa tämä rauhanen ei tuota kilpirauhashormoneja normaaliin tapaan. Tässä tapauksessa, ja eri syistä johtuen, ongelmana on lisääntynyt T3- ja T4-hormonien eritys. Tähän liittyen on kuvattu useita tauteja, kuten Basedowin eli Gravesin tauti, kyhmystruuma ja toksinen adenooma.
Kilpirauhasen liikatoiminnan puhjetessa kaikki kehon toiminnot yleensä nopeutuvat, minkä seurauksena ilmenee erilaisia oireita:
- Äkillinen painonlasku
- Hermostuneisuus
- Nukkumisvaikeudet
- Tärinä
- Lisääntynyt hikoilu
- Sydämentykytykset
Jos kärsit jostakin kilpirauhassairaudesta, kuten kilpirauhasen liikatoiminnasta, sinun tulisi mennä yleislääkärin tai endokrinologin pakeille saadaksesi juuri omaan tilanteeseesi soveltuvan hoidon.
Tutustu myös tähän artikkeliin: Kolme täydentävää hoitoa kilpirauhasen vajaatoimintaan
Ruokavalio ja kilpirauhasen liikatoiminta
Kuten Iso-Britannian kilpirauhassäätiön asiantuntijat osoittavat, kilpirauhasen sairauksiin ei ole mitään tiettyä ruokavalioprotokollaa. Kunnollisen ruokavalion noudattaminen on silti oleellisen tärkeää, sillä se auttaa hillitsemään oireita ja parantamaan elämänlaatua.
Eri ravintoaineilla on merkittävä rooli kilpirauhasen toiminnan ja hormonien normaalin erityksen kannalta. Tärkeimmät niistä ovat jodi ja seleeni, vaikkakin myös muiden ruokien, kuten ristikukkaisten vihannesten ja soijan ravintosisältöä tutkitaan tässä mielessä.
Niiden huomioon ottaminen on tärkeää, sillä se on avain parempaan terveyteen. Muista, että kun kilpirauhasen liikatoiminta todetaan, se on elinikäinen sairaus.
Lääketieteen erikoisasiantuntijan Oscar Vidalin mukaan tulee huomioida kaksi seikkaa:
- Ruokavaliossa tulisi olla vain vähän sellaisia ruoka-aineita, jotka auttavat tuottamaan kilpirauhashormoneja, esimerkkinä jodi.
- Syö enemmän antioksidanttipitoisia ruokia, jotka auttavat terveitä soluja uudistumaan, esimerkkinä seleeni.
Kuinka säädellä jodin määrää?
Kilpirauhasen liikatoimintaan tarkoitetussa ruokavaliossa on kiinnitettävä huomiota jodin määrään, sillä se osallistuu kilpirauhashormonien tuotantoon. Jodin maltillinen kulutus on välttämätöntä, koska siitä on hyvin vaikea hankkiutua eroon.
Jodin tärkeimpiä lähteitä ovat seuraavat:
- Jodioitu suola
- Merenelävät, kuten jotkut kalat, äyriäiset ja levät
- Maitotuotteet
- Munankeltuaiset
- Jotkut viljat ja jyvät
Ristikukkaisiin kuuluvat kasvikset (kuten parsakaali, kukkakaali tai ruusukaali) voivat estää jodin imeytymistä kilpirauhaseen.
Mitä ruokavalion tulisi sisältää: seleeni
Seleeni on yksi niistä ravintoaineista, joka liittyy läheisimmin kilpirauhaseen. Tiedekirjallisuuskatsauksessa mainitaan tämän hivenaineen erityisestä merkityksestä kilpirauhasen toiminnalle. Se varastoituu moniin kehon kudoksiin, erityisesti kilpirauhaseen, jossa se on selenoproteiinien muodossa.
Tällä proteiinilla on erittäin merkittävä antioksidoiva vaikutus, minkä vuoksi seleenillä on kilpirauhasta suojaava ja yleisesti ottaen terveyttä parantava vaikutus.
Jotkut asiantuntijat keskustelevat seleenilisien merkityksestä Gravesin taudissa. Tätä ravintoainetta saa kuitenkin myös ruokavalion kautta esimerkiksi lohesta, täysjyvästä ja kananmunista. Sen merkittävin lähde on kuitenkin kiistatta parapähkinät: kahdesta tai kolmesta pähkinästä saa jo enemmän seleeniä kuin mikä on suositeltava päivittäisannos.
Mitä ruokavalion tulisi sisältää: D-vitamiini
Kuten jo mainittiin, kilpirauhashormonit vaikuttavat suureen joukkoon soluja ja kehon toimintoja. Näiden joukossa ovat luut, jotka voivat heikentyä jos kilpirauhasen liikatoimintaa ei hoideta asianmukaisesti.
Kuten Iso-Britannian kilpirauhassäätiö toteaa, tästä sairaudesta kärsivillä todetaan matalia D-vitamiinitasoja, vaikkakin lisää tutkimusta tarvitaan sen syyn ja mahdollisten seurauksien selvittämiseksi.
Selvää on se, että huomion kiinnittäminen D-vitamiinin saantiin sekä lihasten ja luiden terveyden kannalta hyvien tottumusten omaksuminen ei ole pahitteeksi. Joitakin suosituksia ovat seuraavat:
- Harrasta liikuntaa säännöllisesti ja tee lihasta vahvistavia aktiviteetteja.
- Ota aurinkoa kymmenen minuuttia päivässä. Tässä kannattaa hyödyntää ajankohtaa, jolloin aurinko ei ole voimakkaimmillaan sen haittavaikutusten välttämiseksi.
- Syö ruokia, joissa on paljon D-vitamiinia, kalsiumia ja fosforia luiden terveydelle. Näitä ravintoaineita löytyy maitotuotteista, rasvaisesta kalasta, manteleista, kikherneistä, vihanneksista ja siemenistä.
Hyvä ruokavalio on oleellinen asia onnistuneen hoidon kannalta
Kilpirauhashormonien toimintahäiriö aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa. Vaikka sen pääasiallisia hoitomuotoja ovat lääkkeet ja leikkaus, ruokavalion merkitystä ei voi sivuuttaa.
Tasapainoisen ja terveellisen ruokavalion noudattaminen sekä huomion kiinnittäminen jodi- ja seleenipitoisiin ruokiin on avainasia lääkehoidon ohessa ja paremman elämänlaadun turvaamiseksi.
Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- De Leo S, Lee SY, Braverman LE. Hyperthyroidism. Lancet. 2016;388(10047):906-918. doi:10.1016/S0140-6736(16)00278-6
- American Thyroid Association. Hipertiroidismo. 2014.
- Babiker A. et al. The role of micronutrients in thyroid dysfunction. Sudan J Paediatr. 2020;20(1):13-19.
- Benvenga S. et al. Nutraceutical Supplements in the Thyroid Setting: Health Benefits beyond Basic Nutrition. Nutrients. Setiembre 2019;11(9):2214.
- Gaitan E. Goitrogens. Bailliere’s clinical endocrinology and metabolism. Agosto 1988. 2(3):683-702.
- Gorka J. et al. Metabolic and clinical consequences of hyperthyroidism on bone density. Int J Endocrinol. Julio 2013. 2013:638727.
- Leung A.M, Braverman L.E. Consequences of Excess Iodine. Natural Reviews Endocrinology. Marzo 2014. 10(3):136-42.
- O’Kane S. M et al. Micronutrients, iodine status and concentrations of thyroid hormones: a systematic review. Nutrition Reviews. Junio 2018. 76 (6): 418–431
- Ventura M. et al. Selenium and Thyroid Disease: From Pathophysiology to Treatment. International Journal of Endocrinology. Enero 2017.