Mitä on ortomolekulaarinen ravitsemus?

Ortomolekulaarisella ravitsemuksella on yhtä monta kannattajaa kuin vastustajaakin. Jotkut lääketieteen sektorit ovat kuvailleet sitä valheelliseksi ja epätieteelliseksi. Sille omistautuneet terapeutit kuitenkin puolustavat sen toimivuutta, sillä se perustuu terveyden universaaleille perusperiaatteille.

Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Anna Vilarrasa.

Viimeisin päivitys: 26 elokuuta, 2022

Ortomolekulaarinen ravitsemus on hoito, joka perustuu ravintoaineiden antamiseen elimistölle sairauksien aiheuttamien puutosten paikkaamiseksi. Näiden täydentävien ravintoaineiden on oltava peräisin luonnollisista lähteistä.

AENTOC:n (Espanjan ortomolekulaarisen ravitsemuksen yhdistys) sanoin ortomolekulaarinen ravitsemus pyrkii “edistämään sairauksien puuttumista potilaalla ja mahdollistaa yksilöiden elämisen hyvässä terveydentilassa.”

Lyhyt katsaus ortomolekulaarisen ravitsemuksen historiaan

Ortomolekulaarinen ravitsemus ei ole uutta.  Linus Pauling, joka voitti Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1954, määritteli ensimmäisenä henkilönä termin ortomolekulaarinen.

Myös lääkäri Catherine Kousmine käytti ravintoaineita esimerkiksi multippeliskleroosin, polyartriitin eli moniniveltulehduksen ja joidenkin syöpien hoidossa. Tänä päivänä Kousmine-säätiö pyrkii opettamaan ja kehittämään edelleen kyseisen lääkärin menetelmää.

Yksi hänen oppilaistaan, joka hoiti paljon potilaita Ranskassa, oli Jean Seignalet. Seignalet kirjoitti kirjan La nutrition ou la troisième médecine (“Ravitsemus eli kolmas lääketiede”), josta on useita painoksia ja joka on käännetty useille kielille.

Miten ortomolekulaarinen ravitsemus toimii?

Tämän opin perusperiaatteiden mukaan sairaudet ovat peräisin elimistön biokemiallisesta epätasapainosta, joka vaikuttaa soluihin aiheuttaen erilaisia häiriöitä. Antamalla soluille oikeita mikroravintoaineita saavutamme niiden optimaalisen tasapainon ja kunnollisen toiminnan.

Tämä saavutetaan hoitamalla olemassa olevat sairaudet, kuten yllä nähtiin. Mutta lisäksi se voi parantaa epämääräiset vaivat, kuten migreenit, voimattomuuden ja ruoansulatusongelmat.

Solujen tarvitsemat mikroravintoaineet ovat:

• Vitamiinit, kuten B-ryhmän vitamiinit, C-vitamiini ja E-vitamiini.
• Kivennäisaineet, kuten kalsium, magnesium ja kalium.
• Hivenaineet, joita tarvitaan hyvin pieniä määriä: litium, kupari tai mangaani.
• Aminohapot, joista voidaan mainita L-glutamiini, L-arginiini ja L-karnitiini.
• Välttämättömät rasvahapot, kuten Omega-3 ja Omega-6.

Mistä ortomolekulaarinen ravitsemushoito koostuu?

Ortomolekulaariseen ravitsemukseen pohjautuva hoito on aina yksilöllistä ja räätälöityä. Siihen erikoistuneen lääkärin tai terapeutin tehtävänä on arvioida potilaan ravitsemustila.

Analyyttisten testien perusteella voidaan selvittää, missä biokemiallinen epätasapaino on, mitä ravintoainepuutoksia henkilöllä on ja mikä vaatii korjaamista. Yleensä tarvitaan täydentäviä ravintoaineita.

Ensimmäinen hoitotyökalu on ruokavalio, jolla pyritään tarjoamaan optimaalinen ravitsemus soluille. Se pohjautuu yleensä laadukkaan proteiinin, tyydyttymättömän rasvan ja monimutkaisten hiilihydraattien saantiin.

Näissä ruokavalioissa vältetään erityisesti lisättyä sokeria, maitotuotteita ja tyydyttynyttä rasvaa. Yleensä suositellaan myös muutoinkin terveellisiä elämäntapoja, kuten liikuntaa ja kunnon yöunia, stressin välttämistä ja hoidon täydentämistä muilla vaihtoehtoisilla terapioilla tarvittaessa.

Saako ortomolekulaarinen ravitsemus tukea terveydenhuollon sektorilta?

Usein, kun puhutaan ruokavalioista ja terapioista, näillä työkaluilla on kannattajiensa lisäksi myös arvostelijansa. Katsotaanpa, miten ortomolekulaariseen ravitsemukseen suhtaudutaan.

Tällaisen ravitsemuksen rajoitukset

Ortomolekulaarista ravitsemusta kritisoivat eivät pidä sitä riittävän luotettavana, erityisesti koska se ei perustu tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Lisäksi he kyseenalaistavat vitamiinien, kivennäisaineiden ja muiden ravintoaineiden käytön hoitona.

Näitä ravintoaineita määrätään joskus niin suurina määrinä, että ne ylittävät huomattavasti tahojen kuten EFSA:n (Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen) ja Yhdysvaltain lääkeinstituutin viralliset suositukset. Näiden järjestöjen mukaan näin suuret annokset voivat aiheuttaa haittoja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Jotkut terveydenhoidon ja ravitsemustieteen sektorin järjestöt – kuten Espanjan Real Academia Nacional de Medicina, Espanjan ravitsemusterapeuttien ja ravitsemusasiantuntijoiden yhdistys sekä Amerikan syöpäyhdistys – väittävät, että sen tehosta ei ole todisteita, ja kuvaavat sitä “paratieteelliseksi, harhaanjohtavaksi ja mahdollisesti vaaralliseksi“.

Ortomolekulaarisen ravitsemuksen hyödyt

Ortomolekulaarisen ravitsemuksen puolustajien mielestä tällainen hoitotyökalu taas on realiteetti. Itse asiassa jopa konventionaalinen lääketiede käyttää yhdistelmähoitoja.

Ortomolekulaariselle lääketieteelle omistautuneiden ammattilaisten mukaan on saatu näyttöä sen positiivisista vaikutuksista skitsofrenian, masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden sekä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöiden hoidossa. Lisäksi ortomolekulaarista lääketiedettä ja ravitsemusta on hyödynnetty konventionaalisten hoitojen ohessa hyvin tuloksin.

Ortomolekulaarinen ravitsemus herättää mielenkiintoa

Ortomolekulaarinen ravitsemus pyrkii tasapainottamaan elimistön biokemiaa taatakseen sen, että kaikki elimistön järjestelmät toimivat kunnolla. Jotkut lääketieteen ja ravitsemustieteen ammattilaiset kuvaavat sitä pseudotieteeksi. Todellisuudessa se on kuitenkin saamassa yhä enemmän jalansijaa työkaluna sairauksien parantamisessa ja ehkäisyssä.