Mitä on narratiivinen terapia ja mihin sitä käytetään?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Maria Fatima Seppi Vinuales

Kirjoittanut Maria Fatima Seppi Vinuales

Viimeisin päivitys: 18 maaliskuuta, 2023

Narratiivinen terapia on psykoterapian tyyli, jolla pyritään “valtuuttamaan” potilas kirjoittamaan kertomuksensa uudelleen myötätuntoisemmaksi. Se koostuu siitä, että tiedostetaan, kuinka läpi elämän kerrotut tarinat vaikuttavat hyvinvointiin ja itsenäkemykseen.

Yleensä jokaiselle kokemukselle ja vuorovaikutukselle annetaan merkitys, joka vaikuttaa siihen, miten henkilö näkee itsensä ja maailman. Tämän pohjalta tämä narratiivinen terapia ehdottaa sellaisten tarinoiden luomista, jotka voivat vahvistaa itsetuntoa ja parantaa työelämää, ihmissuhteita ja taitoja. Haluatko tietää siitä lisää?

Mitä on narratiivinen terapia?

Narratiivinen terapia on Michael Whiten ja David Epstonin aivojen tuote. Sen synty tapahtui lähellä perhe- ja systeemisen terapian alan kehitystä 80- ja 90-luvuilla. Yksi sen vahvimmista perusajatuksista on, että henkilö ei ole yksin, vaan hän on aina olemassa suhteessa kontekstiin.

White ja Epston olivat erittäin kiinnostuneita tavasta, jolla kerromme itsellemme elämäntarinamme ja selitämme identiteettiämme. He uskoivat, että me emme vain kuvaile elämäämme tällaisten tarinoiden kautta, vaan myös rakennamme sitä.

Tästä syystä on tärkeää tietää tällaisten tarinoiden taustalla olevat merkitykset, arvot ja uskomukset. Näillä merkityksillä ei ole vain yksilöllistä ankkuripaikkaa, vaan ne ovat myös vahvasti kontekstin ja sosiaalisen ympäristön määräämiä.

Narratiivinen terapia on keskusteluterapiaa, jolle on tunnusomaista terapeutin ja asiakkaan (kirjoittajat) yhteinen työ uusien tarinoiden rakentamisessa. Se on yhteistyöhön perustuva lähestymistapa, joka on suuntautuneena siihen, mitä halutaan saavuttaa.

Se perustuu ajatukseen, että henkilöllä on resurssit ja taidot rakentaa tarina uudelleen, kun taas terapeutin tehtävänä on olla mukana tai ohjata henkilöä tiedon tielle.

Sillä on vahva perusta sosiaalisessa konstruktionismissa. Se olettaa, että uskomukset, ideat, arvot, normit, käytännöt ja diskurssit eivät aina ole olemassa, vaan ne ovat rakenteita, joiden perusteella asetumme tulkitsemaan maailmaa.

Saatat olla kiinnostunut lukemaan tämänkin artikkelin: Mitä on draamaterapia ja mitä hyötyä siitä on?

Narratiivisen terapian perusperiaatteet

Uusien tai vaihtoehtoisten narratiivien rakentamiseksi tämä terapia perustuu erilaisiin periaatteisiin ja työkaluihin. Mainitsemme niistä tärkeimpiä.

Narratiiviset metaforat

Kertomamme tarinat ovat valikoima jaksotettuja tapahtumia, jotka liittyvät toisiinsa ajan myötä. Nämä narratiivit antavat meille käsityksen itsestämme ja ympäristöstämme ja toimivat myös viitteinä tulevissa toimissa.

Nämä tarinat on kuitenkin vain yksi tapa kertoa asioita. Siksi meidät kutsutaan narratiivisen terapian avulla luomaan vaihtoehtoisia kertomuksia, jotka sisältävät aspekteja tai yksityiskohtia, jotka on aiemmin jätetty pois.

Ongelman nimeäminen

Ensimmäisillä istunnoilla kertomus esitetään yleensä epäjärjestyneemmin, ikään kuin se olisi kaatosade. Mutta sitä mukaa kun henkilö ilmaisee itseään enemmän, tämä virtaus tulee järjestyneemmäksi.

Tässä vaiheessa terapeutti yrittää saada potilasta antamaan nimen sille, mikä häntä vaivaa tai määrittelee hänet. Tämä voidaan tehdä yhdellä sanalla tai lyhyellä lauseella. Tavoitteena on “ulkoistaa ongelma” (tästä enemmän alla).

Nimeämisessä on otettava huomioon useita kieleen liittyviä näkökohtia. On tärkeää, että potilas valitsee sanat, jotka kuvaavat tilannetta parhaiten, että näitä sanoja ei pakoteta ja etteivät ne vahvista ongelmaa ylläpitävää tilannetta. Vastaavasti terapeutin tulee sitten käyttää potilaan kieltä.

Ongelman ulkoistaminen

Tällä strategialla pyritään tekemään ongelmasta konkreettisempi ja hallittavampi. Tavoitteena on depatologisoida potilas, jotta hän ei joutuisi kiinni diagnoosiin tai leimaan.

Ulkoistamista käytetään tekniikkana, jotta ihmiset voivat ottaa etäisyyttä konfliktista ja olla tunnistamatta sitä persoonallisuuteensa kuuluvaksi. Siten ulkoistamalla ongelman ihminen alkaa parantamaan käsitystä itsestään “heikkona”, “rikkinäisenä” tai “hyödyttömänä”.

Harkitaan kontekstia ja olosuhteita

Ongelmat ja tarinat eivät esiinny tyhjiössä, vaan tietyssä yhteiskunnallisessa ja historiallisessa kontekstissa, jossa on erilaisia valtasuhteita.

Näiden olosuhteiden huomioiminen, selventäminen ja jakaminen henkilön kanssa auttaa ymmärtämään, että monet tilanteet liittyvät suoraan niihin. Tämä puolestaan auttaa lievittämään heidän syyllisyytensä painoa.

Esimerkiksi pakkomielteellä saada hoikka vartalo on taustana kulttuuri, joka jatkuvasti vahvistaa näitä ajatuksia. Terapeutti ohjaa potilasta auttaakseen tätä ymmärtämään näiden ajatusten tärkeyden.

Kysymys ongelman vaikutuksista

Tämän jälkeen terapeutti ohjaa potilasta tunnistamaan, kuinka ongelma on vaikuttanut hänen elämäänsä. Mitkä olivat esimerkiksi ne “temput” tai “äänet”, joilla ongelma alkoi? Mikä on konteksti, jossa se ilmenee?

Potilasta rohkaistaan myös tutkimaan ongelmaansa ja tunnistamaan, mikä hänen roolinsa on ollut ongelman ylläpitämisessä. Nämä ovat niin sanottuja “vastavuoroisia vaikuttamiskysymyksiä”.

Identiteetti on sosiaalinen

Narratiivinen terapia perustuu konstruktivistiseen tai poststrukturalistiseen näkemykseen. Se katsoo, että identiteetti ei ole jotain, joka meidän on löydettävä itsestämme. Se ei ole “löytö” tai jotain kiinteää, vaan päinvastoin, White totesi, että se on suhteellinen ja kontekstuaalinen asia.

Tämä avaa joukon mahdollisuuksia, joissa henkilöllä on kyky rakentaa “tarkoituksellinen identiteettinsä” keskittyen haluihinsa, motivaatioihinsa, uskomuksiinsa jne.

Pidätkö tästä artikkelista? Saatat haluta lukea tämänkin: Mindfulnessiin perustuva kognitiivinen terapia

Mihin narratiivista terapiaa käytetään?

Narratiivista terapiaa voidaan käyttää yksilö-, perhe-, pari- ja yhteisötyössä. Vaikka työskentelypuitteet on luotu ja luottamuksellisuutta kunnioitetaan, on olemassa jonkin verran joustavuutta, josta sovitaan tietysti potilaan tai potilaiden kanssa kanssa.

Istuntoihin on mahdollista kutsua henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet potilaan epämukavuuteen tai osallistuneet siihen.

“Dekonstruktiivisen kuuntelun” avulla terapeutti käyttää aukkoja tai epäselvyyksiä tarinassa tuodakseen esiin näkökohdat, joita on tutkittu hyvin vähän tai jotka on jätetty huomiotta, mutta jotka voivat helpottaa tekemään tarinan uutta versiota.

Tällä tavoin narratiivinen terapia auttaa kumoamaan hallitsevat diskurssit, joiden on oletettu olevan muuttumattomia totuuksia, ja kutsumaan potilaita rakentamaan tarinasta tavoitteitaan ja toiveitaan paremmin vastaavan version.

Mitä hyötyä narratiivisesta terapiasta on?

Narratiivinen terapia mahdollistaa monien etujensa joukossa vaihtoehtoisen tarinan rakentamisen, joka avaa uusia polkuja ja mahdollisuuksia, jotka ovat toimivampia ja terveempiä.

Toisaalta ulkoistamisen seurauksena ihmiset voivat irrottaa itsensä ongelmasta ja keskittyä resursseihinsa ja kykyihinsä sekä siihen, mitä he voivat tehdä saadakseen aikaan muutoksen heitä vaivaavaan tilanteeseen.

Keskittymällä ongelmaan suhteessa sen kontekstiin, se antaa heille mahdollisuuden rakentaa siitä uuden näkemyksen. Samoin itsetuntemus vahvistuu ja henkilö voimistuu.

Ongelma on ongelma: ihminen ei ole ongelma

Tämä on yksi narratiivisen terapian perusperiaatteista. Näin ollen se toimii ulkoistamisessa eliminoidakseen tiettyjen leimojen vaikutuksen.

Tämä psykoterapiamalli ymmärtää, että tapahtuman merkitys ei ole “mielen tuote”, vaan rakenne. Sieltä muutos tapahtuu.

Se itsessään laajentaa saman tapahtuman versioita ja antaa ihmiselle mahdollisuuden saada takaisin ennakoivan ja päähenkilön roolinsa elämänsä eri päätöksissä.