Millaista on dementiapotilaan elämä?

· toukokuu 5, 2019
Dementiapotilaan elämä ei ole helppoa hänelle itselleen eikä hänen perheelleen. Tänään tutustumme dementiapotilaan kohtaamiin ongelmiin ja siihen, kuinka voimme parantaa hänen elämänlaatuaan.

Dementiapotilas voi kärsiä eri sairauksista, mm. Alzheimerin, Parkinsonin ja Binswangerin taudista. Näille kaikille sairauksille on yhteistä dementia, eli psyykkisten kykyjen asteittainen heikkeneminen. Millaista on dementiapotilaan elämä?

Dementiaa aiheuttavat sairaudet ovat vaikeita kestää sekä potilaalle että hänen perheelleen. Muutokset muistissa ja järkeilykyvyssä sekä käytöshäiriöt voivat tehdä tilanteesta äärimmäisen turhauttavan.

Tänään tutustumme asioihin, jotka tulee ottaa huomioon dementiapotilaan kanssa.

Dementiapotilaan masennus

Masennus on dementiapotilailla tavallinen vaiva. Vaikeudet käsittää omaa tilannetta, muistinmenetyksen aiheuttama hämmennys ja läheisten tahdittomuus johtavat lopulta lannistumiseen ja alakuloon.

Dementiapotilaan elämä voi olla yksinäistä

Monet perheet eivät tiedä, kuinka tulla toimeen dementiapotilaan kanssa. Tästä syystä he usein tekevät seuraavia virheitä:

  • He kohtelevat dementiapotilasta kuin lasta: He puhuvat hänen edessään aivan kuin hän ei olisi itse paikalla eikä kuulisi mitään. He eivät myöskään keskustele potilaan kanssa aikuisten asioista.
  • He huutavat ja nuhtelevat dementiapotilasta: Dementiapotilaalle huutaminen, koska tämä on tekee jotain ymmärtämättä itsekään miksi tekee niin, saa hänet tuntemaan syyllisyyttä eikä auta häntä ymmärtämään omaa tilannettaan.
  • He jättävät dementiapotilaan huomiotta: Se, että he eivät puhu dementiapotilaalle kuin aikuiselle, huutavat hänelle ja jättävät hänen sanomisensa huomiotta, tekee dementiapotilaan olosta yksinäisen. Tämä yksinäisyys voi johtaa masennukseen.

Dementiapotilaan tulisi tuntea saavansa tukea ja välittämistä. Perheen on yritettävä nähdä itsensä dementiapotilaan asemassa ja ymmärrettävä, että tilanne on vaikea kaikille.

Tämä artikkeli saattaa kiinnostaa sinua: 8 dementian varhaista oiretta

Dementiapotilas haluaa tuntea olevansa itsenäinen

Dementiapotilaan tila ei tarkoita sitä, että perheen pitäisi huolehtia hänen puolestaan kaikesta. Potilas voi tehdä itsekin paljon, mutta perheen on myös autettava häntä siinä.

Jos potilaan on esimerkiksi vaikea napittaa paitaa, osta hänelle napittomia vaatteita. Jos hän ei kykene solmimaan kengännauhojaan, osta hänelle nauhattomia kenkiä.

Jos potilaan muisti alkaa heiketä pahasti, voit tehdä vielä joitakin varotoimenpiteitä. Kerro potilaalle esimerkiksi missä vessa on, huutamatta hänelle ja laittamalla kyltin ”vessa” vessan oveen.

Dementiapotilas voi tuntea olevansa hukassa ja hämmentynyt sen seurauksena, ettei hän enää muista asioita eikä kykene yhtäkkiä tekemään yksinkertaisiakaan asioita, kuten solmimaan kengännauhojaan. Edellä mainittujen asioiden tekeminen parantaa hänen mielialaansa ja tekee hänen olostaan kyvykkäämmän.

Käy katsomassa: Mitä on dementia, joka ei ole Alzheimerin tautia?

Dementiapotilaan on päästävä ulos

Usein dementiapotilaan perhe ei halua hänen poistuvan kotoa siitä pelosta, että hän eksyy. Mutta ratkaisu ei ole pitää potilasta sisällä 24/7, sillä tämä johtaa vain masennukseen.

Yksinäinen dementiapotilas

Jos kukaan läheisistä ei pysty huolehtimaan dementiapotilaasta täysiaikaisesti, siihen voi palkata jonkun henkilön. Potilas saattaa eksyä helposti, ja jos hän jää kotiin yksin, hän saattaa lähteä ulos ilman syytä eikä osaa enää kotiin.

On silti tärkeää, että potilas viettää laatuaikaa perheensä kanssa. Hän saattaa nauttia paljon esimerkiksi kävelylle lähtemisestä, puistoon menemisestä tai auringon ottamisesta takapihalla.

Dementiapotilaan tarvitsee tuntea perheensä tuki. Tämä auttaa ehkäisemään eristäytymistä ja yksinäisyyttä.

Yksi erittäin hyvä vaihtoehto on viedä hänet dementiapotilaita auttavaan ryhmään muistin heikkenemisen hidastamiseksi ja käytöshäiriöiden korjaamiseksi.

On olemassa myös erityisiä keskuksia, joissa dementiapotilaat pääsevät olemaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Potilas tulisi viedä näihin keskuksiin aika ajoin, jotta hän tuntisi saavansa seuraa, saisi viettää aikaa samojen ongelmien ja turhautumisen kanssa kamppailevien ihmisten parissa ja saisi uusia ystäviä.

Dementiapotilaan elämä ei ole helppoa. Hänellä on rajoituksia, joille hän ei voi mitään ja joita hän ei etenkään voi ymmärtää. Tästä syystä on oleellista tukea potilasta ja tehdä kaikkensa häntä auttaakseen.

  • Rankin, K. P., Gorno-Tempini, M. L., Allison, S. C., Stanley, C. M., Glenn, S., Weiner, M. W., & Miller, B. L. (2006). Structural anatomy of empathy in neurodegenerative disease. Brain. https://doi.org/10.1093/brain/awl254
  • Krueger, C. E., Laluz, V., Rosen, H. J., Neuhaus, J. M., Miller, B. L., & Kramer, J. H. (2011). Double Dissociation in the Anatomy of Socioemotional Disinhibition and Executive Functioning in Dementia. Neuropsychology. https://doi.org/10.1037/a0021681
  • Barba, A. L., Kelly Changizi, B., Higgins, D. S., Factor, S. A., & Molho, E. S. (2012). Dementia. In Parkinson’s Disease, Second Edition. https://doi.org/10.1201/b12948
  • Curran, E. M., & Loi, S. (2013). Depression and dementia. The Medical Journal of Australia. https://doi.org/10.5694/mjao12.10567