Luunsisäinen infuusio – hoito toimenpiteen jälkeen
Luunsisäinen infuusio on yksi verisuoniyhteyden muoto, joka on varattu vain hätätilanteisiin. Sitä käytetään lääkkeiden ja nesteiden annostelemiseen niitä tarvitseville potilaille. Luunsisäisen infuusion toinen nimitys on luunsisäinen kanylointi, ja sillä on monia etuja. Se on kuitenkin edelleen huonosti tunnettu, epätavallinen menetelmä.
Sitä ei tästä syystä suositella käytettävän yli 24 tuntia. Kun sillä on korvattu tarvittava nestemäärä, lääkäri vaatii erillisen laskimoyhteyden avaamista keskus- tai ääreislaskimon kautta.
Luunsisäinen infuusio: piirteet
Aikoinaan tätä tekniikkaa käytettiin pääasiassa vain alle kuusivuotiailla lapsilla kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen saada yhteys ääreislaskimoon. Lääketieteellisten edistysaskeleiden ansiosta tämä toimenpide on kuitenkin nyt tehokas myös aikuisilla. Sitä käytetään kaikenikäisillä kriittisesti sairailla potilailla siinä tapauksessa, että laskimokatetria ei saada paikalleen ajoissa.
Advanced Trauma Life Support -ohjelma suosittelee sitä kaikille potilaille, joille ei voi antaa lääkitystä suonensisäisesti ja ennen kuin yritetään muodostaa yhteys keskuslaskimoon. Toimenpide soveltuu sekä lapsille että aikuisille.
Luunsisäisen infuusion käyttöä perustellaan sillä, että pitkien luiden luuydinkanava on sinusoidien, eräänlaisten hiussuonien, verkosto. Nämä vuotavat suureen keskuslaskimoon, joka kuljettaa lääkkeitä ja nesteitä verenkiertoon nopeasti ja tehokkaasti.
Tämä muistuttaa hyvin paljon minkä tahansa ääreislaskimon kautta tapahtuvaa menetelmää. Lisäksi se ei romahda, vaikka tapahtuisi sydämenpysähdys. Se on siis turvallinen tapa saada yhteys suonistoon, ja sillä on korkea onnistumisprosentti.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Kantasolusiirrot voivat hävittää HIV:n lopullisesti
Hoito toimenpiteen jälkeen
Potilaan kannalta on oleellisen tärkeää avata asianmukainen suoniyhteys lääkinnällisissä hätätilanteissa. Se, että ääreislaskimoon ei useinkaan saada yhteyttä tai yhteyden avaaminen viivästyy, merkitsee resurssien ja ajan hukkaamista näissä olosuhteissa. Näin ollen luunsisäisen infuusion merkitys kasvaa huomattavasti.
Tämän toimenpiteen suorittavien ammattilaisten tulisi tietää, millaista hoitoa kukin potilas tarvitsee. Heidän tulisi myös tietää, mitä valmisteita he voivat tällä menetelmällä antaa, sekä paras tekniikka sen asettamiseksi paikalleen.
Tämä toimenpide avaa yhteyden verenkiertoon, ja tästä syystä potilaiden hoito luunsisäisen infuusion jälkeen on samankaltainen kuin se hoito, jota annetaan ääreislaskimokatetrin kohdalla.
Ammattilaisen tulee valvoa eri oireita, mukaan lukien:
- Verenvuodon väri
- Ääreispulssit
- Ruumiinlämpö ja ulkoiset piirteet
- Kipu, jos potilas on tajuissaan, ja turvotuksen voimakkuus pistokohdan ympärillä ovat kumpikin merkkejä mahdollisesta infektiosta
Lääkintähenkilökunnan tulee desinfioida pistokohta viiden tunnin välein infektion välttämiseksi. Heidän tulee myös merkitä hoitolomakkeelle kaikki mitä he tekevät luunsisäisen infuusion aikana.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Mitä kantasoluhoidot ovat?
Hoito luunsisäisen infuusion jälkeen
Okkluusiosidettä ei suositella käytettävän, koska se pehmittää ihoa. Pidä myös mielessä, että kyseessä on tilapäinen menetelmä, jonka ei tulisi kestää yli 24 tuntia johtuen komplikaatioprosentista.
Luunsisäinen infuusio tulisi kaikissa tapauksissa irrottaa mahdollisimman pian ja avata toinen laskimoyhteys tarvittaessa. Jotkut laitteet (FAST1) voivat kuitenkin pidentää sen käyttöä jopa 72 tuntiin aiheuttamatta samoja riskejä.
Toimenpiteeseen liittyy harvoja komplikaatioita, ja useimmat niistä ovat toissijaisia ja johtuvat viallisesta tekniikasta. Tästä syystä ammattilaisen työ on oleellisen tärkeää menetelmän käyttämiseksi oikeaoppisesti.
Lopuksi, hoitajan on levitettävä antiseptia ennen katetrin poistamista. Sitten aluetta tulee painaa puhtaalla sideharsolla viiden minuutin ajan. On erittäin tärkeää pitää silmällä pistokohtaa ainakin muutama tunti katetrin poiston jälkeen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gahlot, R., Nigam, C., Kumar, V., Yadav, G., & Anupurba, S. (2014). Catheter-related bloodstream infections. International Journal of Critical Illness and Injury Science. https://doi.org/10.4103/2229-5151.134184
- Samuel, U., & Guggenbichler, J. P. (2004). Prevention of catheter-related infections: The potential of a new nano-silver impregnated catheter. In International Journal of Antimicrobial Agents. https://doi.org/10.1016/j.ijantimicag.2003.12.004
- Lai, N. M., Chaiyakunapruk, N., Lai, N. A., O’Riordan, E., Pau, W. S. C., & Saint, S. (2016). Catheter impregnation, coating or bonding for reducing central venous catheter-related infections in adults. Cochrane Database of Systematic Reviews. https://doi.org/10.1002/14651858.CD007878.pub3
- LaRocco, B. G., & Wang, H. E. (2003). Intraosseous infusion. Prehospital Emergency Care. https://doi.org/10.1080/10903120390936950
- Vreede, E., Bulatovic, A., Rosseel, P., & Lassalle, X. (2015). Intraosseous infusion. Update in Anaesthesia. https://doi.org/10.1001/archpedi.1983.02140330088029