Logo image
Logo image

Kuulon heikentyminen: oireet ja hoito

3 minuuttia
Kuulon heikentyminen vaikuttaa jopa 360 miljoonaan ihmiseen ympäri maailmaa. Todennäköisyys kärsiä tästä patologiasta kasvaa aina iän myötä.
Kuulon heikentyminen: oireet ja hoito
Alejandro Duarte

Tarkistanut ja hyväksynyt: bioteknikko Alejandro Duarte

Kirjoittanut Toimitus
Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kuulon heikentyminen määritellään loppujen lopuksi kuulovammaksi eli kyvyttömyydeksi kuulla oikein tai hyvin. Tässä mielessä elimistön tulee suorittaa sarja erilaisia toimintoja, jotka takaavat sen, että ihmisen kuulo toimisi normaalisti.

Aivan ensimmäisenä ääni kulkeutuu korvakäytävään, törmää tärykalvoon ja saa sen värisemään. Tämä värähtely siirtyy hyvin pienten korvassa sijaitsevien luiden ketjuun, joka stimuloi sisäkorvassa sijaitsevaa kokleaa eli simpukkaa.

Simpukan sisäpuolelta löytyy soluja, jotka muuttavat tämän värähtelevän tiedon energiaksi. Tämä energia siirtyy hermoimpulssin muodossa kuulohermon kautta aivorunkoon ja sieltä impulssi taas kulkeutuu aivokuoreen. Vain hermoimpulssin kulkeutuessa aivokuoreen tulemme tietoisiksi äänen olemassaolosta ja voimme ymmärtää, mitä se merkitsee.

Tämä prosessi, jossa ääni kulkeutuu aina korvakäytävästä aivokuoreen voi kuitenkin epäonnistua ja tämä taas johtaa kuulon heikentymiseen eli kuulovammaan. Käsittelemme seuraavaksi kuulon heikentymien eri tyyppejä sekä sitä, kuinka kuulon heikentymistä voidaan hoitaa sen tyypin mukaan.

Kuulon heikentymisen eri tyypit

Kuulon heikentyminen voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin: konduktiiviseen kuulon heikentymiseen ja sensorineuraaliseen kuulon heikentymiseen. Kuulon heikentyminen on konduktiivista silloin, kun ulko- ja välikorva (lähinnä tärykalvot ja korvassa sijaitsevat pienet luut) eivät ole ehjiä. Sensorineuraalisessa kuulon heikentymisessä taas simpukka, kuulo-tasapainohermo, aivorunko tai aivokuori voivat vaurioitua.

Kuulon heikentymisen oireet

Tämän sairauden ilmaantuminen havaitaan yleensä myöhäisessä vaiheessa. Tämä johtuu elimistön kehittämistä kuulon heikentymistä korvaavista strategioista. Kuuloon liittyvien muutosten kirjo on usein hyvin laaja.

Kuulon heikentymisen pääasiallinen oire on tietysti nimensä mukaisesti kuulon heikentyminen. Konduktiivisessa kuulon heikentymisessä yleensä alhaisen voimakkuuden äänet ovat vaikeammin havaittavia, siinä missä taas sensorineuraalisessa kuulon heikentymisessä eri äänten erottaminen on vaikeaa, vaikka niiden eri voimakkuuksia on mahdollista kuulla.

Some figure

Kuulon heikentymisessä ylävireisiä ääniä kuullaan huonommin. Näin ollen esimerkiksi miesten matalavireisempiä ääniä on yleensä helpompi erottaa kuin naisten ylävireisempiä ääniä. Lisäksi kuulon heikentymisestä kärsivillä ihmisillä on vaikeuksia kuulla kunnolla silloin, kun ympäröivässä tilassa on melua. Tämän vuoksi tiettyjä ääniä voidaan havaita jopa kovempina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. 

Kuulon heikentymisen syystä riippuen ihmisellä voi esiintyä joitakin muitakin oireita. Yleisimpiä näistä oireista ovat korvakipu tai tunne tukkeutuneista korvista, jos syynä on korvatulehdus. Jos korvan tasapainoelin on vaurioitunut, ihmisellä voi esiintyä myös huimausta.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Näin helpotat tinnitusta tehokkaasti kotona

Kuulon heikentyminen ilman asianmukaista ja tehokasta hoitoa johtaa kommunikaatiovaikeuksiin. Tämän ilmiön määrittelemiseksi puhutaankin sellaisesta kuulon heikentymisestä, joka johtuu tavallisesta ja säännöllisestä taustamelusta, johon monet meistä eivät edes kiinnitä huomiota. Tämä voi tuoda potilaassa esille niin psykologisia kuin mielialaankin vaikuttavia seurauksia, kuten masennusta.

Kuulon heikentymisen hoito

Heikentyneen kuulon hoitamiseksi on välttämätöntä selvittää siihen johtanut syy. Tätä kautta kuulon heikentymisen tyypistä riippuen potilaalle määrätään joko yksi tai useampi hoito.

Konduktiivisen kuulon heikentymisen hoito

Jos konduktiivinen kuulon heikentyminen johtuu korvakäytävään kertyneestä vahatulpasta, se poistetaan. Jos syynä on korvassa sijaitsevien pienten luiden vaurioituminen, ne voidaan korjata tai jopa korvata ehjillä. Mikäli ongelman taustalta paljastuu korvatulehdus, potilaalle määrätään tulehdusta hoitavia antibiootteja ja mikäli tietyn infektion jäljiltä korvaan on jäänyt nestettä, se tyhjennetään.

Tapauksissa, joissa vaurioituneeseen tärykalvoon on toistuvien infektioiden takia ilmaantunut reikä tai arpikudosta, voidaan se korjata tai jopa korvata ehjällä tärykalvolla.

Joissakin tapauksissa kuulon parantamiseksi voidaan turvautua myös korvan luiden johtavuutta parantaviin implantoitaviin kuulolaitteisiin. Ne kaappaavat äänen tuottamat värähtelyt ilmassa ja siirtävät ne sisäkorvaan. Tällä tapaa sellainen kuulon heikentyminen, joka johtuu ulko- tai välikorvan konduktiivisiin häiriöihin liittyvästä ongelmasta, voidaan myös ratkaista.

Sensorineuraalisen kuulon heikentymisen hoito

Some figure

Näissä tapauksissa kuulon heikentymiseen johtaneet syyt eivät yleensä ole parannettavissa ja tämän vuoksi proteesin implantoiminen sensorineuraalisen toiminnan parantamiseksi on tarpeen. Terapeuttisista vaihtoehdoista löytyvät implantoitavat ja ei-implantoitavat proteesit.

Ei-implantoitavat proteesit ovat kuulolaitteita. Ne muuttavat ääntä eri tavoin ja mukautuvat jokaisen potilaan omiin tarpeisiin. Implantoitavia proteeseja taas on pääasiallisesti kahta eri tyyppiä:

  • Sisäkorvaistutteet eli sisäkorvaimplantit, jotka korvaavat Cortin elimen toiminnan.
  • Aivorungon kuuloimplantit, jotka stimuloivat suoraan tätä aluetta ilman, että äänen olisi ensin kuljettava sisäkorvan tai kuulohermon läpi.

Lopuksi on vielä muistettava, että vain alan ammattilainen voi päättää jokaisen potilaan yksilöllisiin tarpeisiin parhaiten sopivasta terapeuttisesta vaihtoehdosta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Díaz, C.; Goycoolea, M., & Cardemil, F. (2016). “Hipoacusia: Trascendencia, incidencia y prevalencia”, Revista Médica Clínica Las Condes, 27 (6): 731-739.
  • Taha, M., & Plaza, G. (2011). “Hipoacusia neurosensorial: diagnóstico y tratamiento”, Jano: Medicina y humanidades, 1773: 63.
  • Aguado, G. (2015). “Trastornos específicos del lenguaje e hipoacusia”, Revista de Logopedia, Foniatria y Audiologia, 35 (4): 171-176.
  • Olarieta, J.; García-Alcántara, F.; Pérez, N., & Rivera, T. (2015). “Hipoacusia”. Medicine (Programa de Formación Médica Continuada Acreditado, 11 (91): 5445-5454.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.