Hyperinsulinemia: oireet ja hoito
Aineenvaihduntasairauksiin liittyy monenlaisia oireita, ja insuliiniarvojen nousu on yksi niistä. Se liitetään yleisesti myös tyypin 2 diabetekseen. Hyperinsulinemia on vakava oireyhtymä, mutta sitä voidaan hoitaa yllättävän yksinkertaisin keinoin. Tämän päivän artikkelissa käsitellään hyperinsulinemiaa ja sen erilaisia hoitomuotoja.
Ensin määrittelemme mikä on insuliini ja mitkä ovat sen tehtävät kehossa. Insuliini on hormoni, joka vastaa veren glukoosipitoisuuden säätelystä. Se edistää sokerin pääsyä lihaksiin ja muihin ääreiskudoksiin.
Hyperinsulinemia
Hyperinsulinemia on yleisesti tunnettu tila, mutta sille on vaikea antaa tarkkaa määritelmää. Jotkut kuvaavat sitä ylimääräisenä insuliinina veressä. Diagnosointi on kuitenkin vaikeaa, koska viitearvoja ei ole.
On yleistä, että lääkärit diagnosoivat sen vahingossa kun he tekevät testejä muihin sairauksiin liittyen. Hyperinsulinemia voidaan diagnosoida vertaamalla veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksia paaston aikana.
Tämän hormonaalisen muutoksen oireet voivat vaihdella, mutta korkeat insuliinitasot, hypoglykemia ja matala verensokeri ovat yleisimpiä oireita. Hypoglykemia on kuitenkin yleinen oire myös monissa muissa sairauksissa.
Yleisimmät oireet, joita hyperinsulinemiapotilailla voi esiintyä:
- Himo sokeri- ja hiilihydraattipitoisiin ruoka-aineisiin
- Painonnousu ja vaikeudet painonpudotuksessa
- Väsymys ja motivaation puute
- Keskittymishäiriöt
- Lisääntynyt ruokahalu
Hyperinsulinemian hoitomuodot
Hyperinsulinemian hoito on hyvin samanlainen kuin 2-tyypin diabeteksen hoito. Molempien lääketieteellinen hoitomuoto keskittyy potilaan elämäntapamuutokseen. Yleensä tavoitteena on, että potilas omaksuu terveellisemmät elämäntavat.
Muutokset ruokavaliossa
Ensimmäiseksi lääkäri suosittelee hyperinsulinemiaa sairastavalle henkilölle terveellistä ja vähäkalorista ruokavaliota.
Tutkijat ovat havainneet, että 5-10 prosentin painonpudotus riittää parantamaan erilaisia aineenvaihduntasairauksia.
On myös tärkeää vähentää hiilihydraattien kulutusta verensokerin alentamiseksi. Samalla on rajoitettava tyydyttyneiden ja transrasvojen kulutusta.
Ihannetapauksessa tyydyttyneiden rasvojen päivittäinen kulutus tulisi pitää alle 7 prosenttia ja transrasvojen kulutus alle 1 prosentissa.
Lisäksi hyperinsulinemiaa sairastavan henkilön on lisättävä kuitupitoisten elintarvikkeiden, kuten jyvien, viljan, hedelmien ja vihannesten, saantia. Suositeltavaa on myös lisätä monosaturaatio- ja Omega-3 -rasvojen kulutusta. Päivittäisen proteiinien saannin tulisi olla noin 20 %.
Liikunta ja painonpudotus
Ruokavaliomuutokset ja jopa vähäinen painonpudotus laskee mahdollisuutta sairastua 2-tyypin diabetekseen hyperinsulinemian jälkeen jopa 58 %:lla.
Lisäksi aerobisen liikunnan harjoittaminen 30-40 minuuttia noin 4 kertaa viikossa parantaa tutkitusti elämänlaatua. Rutiinin säilymisen kannalta on tärkeää että otetaan maksimissaan 2 vapaapäivää. Tämä auttaa parempien tulosten saavuttamisessa.
Aloita kevyillä harjoituksilla ja lisää vaikeustasoa vähitellen, kun fyysinen kuntosi paranee. Tämä on erityisen tärkeää jos et ole aikaisemmin harrastanut aktiivisesti liikuntaa.
Stressin vähentäminen
Psykologinen stressi vaikuttaa kehoon ja saa elimistön vapauttamaan liikaa glukoosia verenkiertoon. Tämä johtaa myös ylimääräiseen insuliinineritykseen. Näin krooninen stressi edistää hyperinsulinemian puhkeamista.
Näin ollen stressitekijöiden minimoiminen on osa hyperinsulinemian hoitoa. Siksi ammattilaiset suosittelevat usein vähemmän hektistä elämäntyyliä ja erilaisia rentoutumistekniikoita.
Hyperinsulinemian farmakologinen ja kirurginen hoito
On tapauksia, joissa hyperinsulinemian hoito vaatii enemmän kuin vain elämäntapamuutoksen. Näissä tapauksissa potilas voi tarvita farmakologista hoitoa, joka on sopeutettava hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa.
Tässä on esimerkkejä lääkkeistä, joita lääkäri voi määrätä hyperinsulinemian hoitoon:
- Insuliinin erityksen estäjät
- Dekstroosi tai glukoosin vapautumista stimuloivat aineet
- Insuliinin vaikutuksen estäjät
Joissakin tapauksissa hyperinsulinemia voi johtua kasvaimesta insuliinia tuottavassa haimassa. Nämä tapaukset vaativat aggressiivisempaa lähestymistapaa jopa haiman poiston jälkeen.
Hyperinsulinemian hoitomuodot ja elämäntavat
Kuten aikaisemmin mainittu, hyperinsulinemian diagnosointi ei ole helppoa ja se jääkin usein piileväksi. Hoitoprotokollaa on kuitenkin helppo soveltaa. Useimmissa tapauksissa radikaali muutos terveellisempään elämäntapaan parantaa tilannetta huomattavasti.
Kaikkien hyperinsulinemiaa sairastavien on muutettava ruokavaliotaan, lisättävä fyysistä aktiivisuuttaan sekä vähennettävä stressitekijöitä. Näin hyperinsulinemiaa sairastava henkilö voi kontrolloida verensokeritasoja ja siten myös vähentää insuliinin eritystä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Madonna R, De Caterina R. Aterogénesis y diabetes: resistencia a la insulina e hiperinsulinemia. Revista Española de Cardiología. 2012;65(4):309-313.
- Fung J, Berger A. Hyperinsulinemia and Insulin Resistance: Scope of the Problem. Journal of Insulin Resistance. 2016;1(1).
- Perez de Inestrosa B, Vallecillos Perez M, Torres A, Molina Perez M. Obesidad e hiperinsulinismo. Medicina General y de la Familia. 2014;3(1):5-7.
- Tovar, Alejandro Pinzón, and Samuel Yucumá Gutiérrez. “Hiperinsulinismo endógeno diagnosticado como epilepsia.” Revista Colombiana de Endocrinología, Diabetes & Metabolismo 3.1 (2017): 51-55.
- Turcios Tristá, Silvia Elena, et al. “Hipoglucemia por hiperinsulinismo endógeno.” Revista Cubana de Endocrinología 30.2 (2019).
- Cabezas-Zábala, Claudia Constanza, Blanca Cecilia Hernández-Torres, and Melier Vargas-Zárate. “Aceites y grasas: efectos en la salud y regulación mundial.” Revista de la Facultad de Medicina 64.4 (2016): 761-768.
- Tárraga López, Bárbara María. “Revisión de los efectos de la dieta cetogénica sobre enfermedades derivadas de la hiperinsulinemia y de la inflamación crónica de bajo grado.” (2019).
- Rojas, Joselyn, et al. “Insulinorresistencia e hiperinsulinemia como factores de riesgo para enfermedad cardiovascular.” Archivos Venezolanos de Farmacología y Terapéutica 27.1 (2008): 30-40.
- Burgos SJ, Luis. “Tumores neuroendocrinos del páncreas.” Revista médica de Chile 132.5 (2004): 627-634.
- DEL SÍNDROME, G. D. E. “Consenso Mexicano sobre el tratamiento integral del síndrome metabólico.” Rev Mex Cardiol 13.1 (2002): 4-30.