Hylätyksi tulemisen pelko: entä jos kumppanini jättää minut?

kesäkuu 14, 2019
Hylätyksi tulemisen pelko on ahdistava tunne, joka yleensä kehitetään lapsuuden aikana ja ilmaistaan aikuisuudessa. Pelko siitä että kumppani jättää on samalla synonyymi emotionaaliselle riippuvuudelle ja omalle epävarmuudelle. Onneksi hylätyksi tulemisen pelkoa vastaan voi taistella.

Tiesitkö, että yksi syy sille, miksi niin moni meistä ei uskalla ilmaista tunteitaan tai ajatuksiaan, on nimenomaan hylätyksi tulemisen pelko? Moni ei uskalla edes nostaa esille sellaista aihetta, joka voisi mahdollisesti ärsyttää kumppania niin paljon, että hän päättäisi hylätä meidät.

Tämä pelko voi liittyä esimerkiksi lapsuuden tai nuoruuden traumaattiseen kokemukseen tai jätetyksi tulemiseen entisen kumppanin toimesta. Oli takana sitten mikä tahansa trauma, on erittäin tärkeää, että pystymme taistelemaan hylätyksi tulemisen pelkoa vastaan, jotta voisimme tuntea olomme vapaaksi ja turvalliseksi.

Hylätyksi tulemisen pelko; milloin ja miten se ilmenee?

Emotionaalista riippuvuutta voisi kuvailla esimerkiksi näkymättömäksi kettingiksi, joka sitoo meidät kiinni toiseen ihmiseen ja useimmissa tapauksissa tämä toinen ihminen on oma kumppani. Juuri tämän rakkaussiteen takia monet pelkäävätkin sitä, että kumppani yhtäkkiä jättää ja unohtaa, sillä ilman kumppanin läsnäoloa olo tuntuu onnettomalta ja tyhjältä, eikä syitä hymyyn enää tahdo löytyä mistään.

Yhteiskunta on saanut meidät uskomaan, että maailma tulee aina olemaan epätäydellinen ja tasapainoton, jos emme löydä itsellemme omaa sielunkumppania. Tämä romanttinen myytti ei kuitenkaan ole totta, sillä meidän ei tarvitse olla riippuvaisia toisesta ihmisestä ollaksemme onnellisia ja nauttiaksemme elämästä.

Syitä hylätyksi tulemisen pelolle

Hylätyksi tulemisen pelko juontuu yleensä lapsuuteen sekä lapsen ja vanhempien väliseen kiintymykseen. On totta, että yhteys omaan lapseen on lähes rikkoutumaton, mutta joidenkin vanhempien kohdalla erityissuhde lapseen voi kuitenkin alkaa aiheuttamaan lapsessa tietynlaista riippuvuutta. Pahinta läheisriippuvuudessa on se, että riippuvuus tallentuu lapsen mieleen ja kehoon koko loppuelämän ajaksi.

Esimerkiksi vauva voi tuntea ahdistuneisuutta silloin, kun äiti ei ole lähettyvillä, mutta äidin ollessa läsnä vauva alkaa taas tuntemaan olonsa mukavaksi. Tämä on normaali reaktio, sillä äidin läsnäolo merkitsee vauvalle turvallisuuden tunnetta ja hyvää oloa. 

Hylätyksi tulemisen pelko kehittyy usein lapsen ja vanhemman välisestä läheisyysriippuvuudesta

Sinua voi myös kiinnostaa: Miksi vauvat nukkuvat vain äidin ollessa läsnä?

Joissakin tapauksissa lasta ei koskaan opeteta olemaan itsenäinen ja vanhemmistaan riippumaton. Tällä tavoin se läheisyys, joka aluksi tuntui niin uskomattomalta, alkaakin vahingoittamaan lapsen persoonan kehittymistä. Miksi näin käy? Läheisriippuvuus seuraa lasta aikuisuuteen asti, jolloin tämä alkaa alkaa hakea huomiota ja turvaa toisesta ihmisestä, joka useimmissa tapauksissa on oma kumppani.

Pelko seuraa aikuisuuteen

Hylätyksi tulemisen pelko seuraa meitä monia aina aikuisuuteen saakka ja voi tulla siihen pisteeseen, että mielessä ei enää edes pyöri muita ajatuksia. Rakkaudesta ja turvallisuuden tunteesta riippuvainen aikuinen päätyy usein myös yksin, sillä kukapa haluaisi juuttua epävakaaseen parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole omia tavoitteita, harrastuksia ja unelmia. Ironista kyllä, sillä läheisriippuvuudesta kärsivä ihminen käyttää nimittäin kaiken aikansa siihen, ettei kumppani häntä hylkäisi.

Miten voittaa hylätyksi tulemisen pelko?

Omia vanhempia tai entistä kumppania on turha syyttää omasta läheisriippuvuudesta, sillä syyttely ei auta ketään eteenpäin. Onneksi omat pelot ja traumat on mahdollista selättää ja näin voimme tuntea olomme vapaaksi ja onnelliseksi täysin riippumatta siitä, olemmeko parisuhteessa vai emme. 

Omien pelkojen ja traumojen voittaminen on epäilemättä hidas ja monimutkainen prosessi. Onneksi kovalla sitoutumisella ja motivaatiolla voidaan saavuttaa tuloksia, joihin voimme varmasti olla tyytyväisiä. Tämä ei tosin tarkoita sitä, että hyppäät yhdestä päivästä toiseen ja olet yhtäkkiä itsenäinen, sillä se ei mene niin. Aseta itsellesi realistisia tavoitteita ja ota päivä kerrallaan. Näin pystyt nauttimaan joka kerta pienestäkin saavutuksesta, sillä se merkitsee positiivista muutosta koko elämällesi.

Ensimmäinen askel

Ensimmäisenä askeleena opi rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Uskalla myös hemmotella itseäsi odottamatta ensin kumppanisi hyväksyntää tai lupaa. Itsensä hemmotteleminen ei tee sinusta itsekästä ihmistä, päinvastoin! Pidä myös mielessä, ettei harva haluaa viettää jokaista vuorokauden tuntia läheisriippuvaisen ihmisen kanssa.

Etsi itsellesi aktiviteetteja ja harrastuksia, joissa kumppanisi ei ole mukana. Voit käydä esimerkiksi kampaajalla, tanssitunneilla tai ruoanlaittokurssilla. Muista, vaikka kumppanisi voisi ja haluaisi tulla mukaasi, ideana on, että teet sen yksin. Näin opit tuntemaan olosi hyväksi ja pitämään hauskaa myös ilman kumppanisi läsnäoloa.

Pelko siitä, että kumppani hylkää saa monen tarrautumaan pariinsa vieläkin lujemmin

Tutustu myös: Kumppanisi on peilisi

Mieti, kuinka pitkä aika siitä on kun viimeksi kävit ostoksilla, elokuvissa tai kahvilla ilman kumppaniasi? Kokeile viettää aikaa yksin, sillä hauskan pitämisessä ilman kumppaniasi ei ole mitään väärää. Kaiken lisäksi voit aina tarpeen tullen turvautua myös hyviin ystäviisi. Pidä kuitenkin mielessä, että jos sinulla on tapana viestitellä tai soitella ystäviesi kanssa useasti päivässä ylistääksesi kuinka paljon kumppaniasi rakastat ja miten et voi elää ilman häntä, pyri vähentämään tätä ja keskitä energiasi mieluummin itseesi. 

Jos et kuitenkaan kaikista ponnisteluista huolimatta pysty voittamaan läheisriippuvuutta yksin tai ystäviesi avulla, voi ammattilaisapu olla tässä tapauksessa tarpeen.

Vielä lopuksi

Jos pelkäät hylätyksi tulemista, puhu rohkeasti kumppanisi kanssa. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu; näin kumppanisi voi tukea ja auttaa sinua voittamaan yksinäisyyden tunteen pelon ja pahan olon. Toisin kuin voisit luulla, puhuminen asiasta ei aja kumppaniasi pois vaan päinvastoin, se voi auttaa sinua ja kumppaniasi yhdistymään vieläkin syvemmällä tasolla.

  • Gómez-Zapiain, J., Ortiz, M. J., & Gómez-Lope, J. (2011). Experiencia sexual, estilos de apego y tipos de cuidados en las relaciones de pareja. Anales de psicología27(2), 447-456.
  • Guzmán, M., & Contreras, P. (2012). Estilos de Apego en Relaciones de Pareja y su Asociación con la Satisfacción Marital. Psykhe (Santiago)21(1), 69-82.
  • Ortiz Barón, M. J., Gómez Zapiain, J., & Apodaca, P. (2002). Apego y satisfacción afectivo-sexual en la pareja. Psicothema14(2).