Eksistentiaalinen masennus: kun elämältä menee tarkoitus

Älykkäät ihmiset voivat kärsiä hyvin erityislaatuisesta masennuksesta. Se ilmenee silloin, kun henkilöstä tuntuu ettei elämällä ole merkitystä, että maailmassa on rutkasti epäoikeudenmukaisuutta ja että olemme rajallisia, yksinäisiä olentoja ilman todellista vapautta.
Eksistentiaalinen masennus: kun elämältä menee tarkoitus

Viimeisin päivitys: 25 maaliskuuta, 2022

Eksistentiaalinen masennus on huonosti tunnettu mutta toistuva psyykkinen häiriö. Joitakin sen piirteitä ovat tunne siitä, että ihminen ei täytä odotuksia, että elämä on merkityksetöntä tai että maailma on epäreilu, täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja loppumatonta eriarvoisuutta.

Tämä termi saattaa kuulostaa oudolta ja jopa harkitsemattomalta kliinisestä näkökulmasta katsottuna. On totta, että eksistentiaalista masennusta ei esiinny DSM-V:ssä (mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja) ja että et luultavasti tunne ketään, jolla se olisi diagnosoitu. On kuitenkin huomattava, että se on yleinen psyykkinen häiriötila ja että jotkut ihmiset todella kärsivät siitä.

Eksistentiaalisen masennuksen historiaa

Vuonna 2012 tohtori Robert Seubert julkaisi tutkimusartikkelin lehdessä Journal of the European Psychiatric Association korostaakseen erästä tärkeää seikkaa: osaan väestöstä eivät tehoa tavanomaiset masennukseen tarkoitetut hoidot, mikä voi liittyä persoonallisuustyyppiin ja jopa korkeisiin älyllisiin kykyihin.

Jotkut ihmiset navigoivat toisenlaisissa psyykkisissä maailmoissa, joissa he pohtivat syvällisempiä kysymyksiä ja tuntevat eräänlaista epätavallista kärsimystä. Ahdistuksen tunteminen maailman tulevaisuudesta tai suru siitä, että henkilö ei löydä elämän todellista tarkoitusta, saattavat muodostaa hyvin erityislaatuisen masennuksen: eksistentiaalisen masennuksen.

Eksistentiaalinen masennus koskettaa usein älykkäitä ihmisiä
Eksistentiaalista masennusta ilmenee ihmisillä, joilla on suuret älylliset kyvyt.

Eksistentiaalinen masennus: määritelmä, oireet ja aiheuttajat

Tämän tyyppinen masennus saattaa palauttaa mieleemme kirjailijat kuten Søren Kierkegaard tai Friedrich Nietzsche. He puhuivat vapauden periaatteista ja henkilökohtaisesta tai yksilön vastuusta, ihmisen yksinäisyydestä sekä tuosta hyvin klassisesta eksistentiaalisen ahdistuksen käsitteestä.

Tämä viimeinen termi viittaa tulevaisuudenpelkoon, päätöstemme merkitykseen ja pelkoon siitä, että emme vastaakaan odotuksia. Mitä tekemistä tällä kaikella on itse eksistentiaalisen masennuksen kanssa?

Paljonkin, itse asiassa. Yksi eniten tätä psyykkistä häiriötä tutkineista hahmoista on Irvin David Yalom, psykoterapeutti ja psykiatrian emeritusprofessori Stanfordin yliopistosta. Yksi hänen merkittävimpiä teoksiaan on Existential Psychotherapy. 

Siinä hän puhuu niistä pääasiallisista piirteistä, joita tällaisesta masennuksesta kärsivällä henkilöllä ilmenee. Kuten pian näemme, se muistuttaa melko paljon niitä aatteita, joita eksistentialismin merkittävimmät edustajat filosofiassa aikoinaan välittivät.

Mitä ovat eksistentiaalisen masennuksen oireet?

Kaikki masennukset ovat moniulotteisia ja monimutkaisia ilmiöitä. Jokainen ihminen kokee masennuksen omalla tavallaan, ja yleensä masennukseen liittyy samalla myös muita häiriöitä, kuten ahdistusta. Eksistentiaalisella masennuksella on hyvin erityislaatuiset piirteet:

  • Merkityksettömyys. Henkilö ei löydä tarkoitusta olemassaololleen. Hänestä tuntuu siltä kuin hän kulkisi kohti tyhjiötä, jossa mikään ei ole vertaansa vailla, aitoa tai rikastuttavaa mielelle.
  • Tunne siitä, että muut eivät ymmärrä häntä. Henkilö tuntee olevansa kuin kummajainen maailmassa, yksinäisyyden lisäksi.
  • Henkilökohtainen täyttymys jää saavuttamatta. Yhteiskunta on rajoittunut, sillä ei ole mitään keinoja edistää luovaa, ammatillista, inhimillistä tai yhteisöllistä kasvua.
  • Sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden vuoksi kärsiminen. Epäoikeudenmukaisuudesta tai vapauden puutteesta johtuen.
  • Toistuva kuolemasta puhuminen. Ajatukset ihmiselon katoavaisuudesta.
  • Itsemurhan miettiminen on myös yleistä tässä psyykkisessä häiriössä.
  • Fyysiset oireet. Väsymys, unettomuus, liikaunisuus ja syömishäiriöt.

Eksistentiaalinen masennus on yleistä ihmisillä, joilla on suuret älylliset kyvyt

Eksistentiaalinen masennus on juurtunut erääseen teoriaan, jonka kehitti Kazimierz Dabrowski (1902-1980). Tätä lähestymistapaa kutsutaan positiiviseksi disintegraatioksi, ja se perustuu seuraavaan selitykseen:

  • Ihminen voi käydä läpi viisi henkilökohtaisen kasvun vaihetta.
  • Noin 70 % väestöstä ei etene kolmea ensimmäistä vaihetta pidemmälle. Kyseessä on kehitys, joka saa ihmiset tottumaan yhteiskunnan asettamiin ohjenuoriin, kunnes he vähitellen löytävät siinä paikkansa ja sopeutuvat.
  • 30 % väestöstä puolestaan saavuttaa henkilökohtaisen kehityksen huipun. Mutta sen sijaan, että se tuottaisi heille enemmän viisautta ja hyvinvointia, se johtaakin eksistentiaaliseen kriisiin. He eivät tunne olevansa osa sitä, mitä yhteiskunta heiltä odottaa. 
  • Tätä tohtori Dabrowski kutsui “positiiviseksi disintegraatioksi”. Toisin sanoen kaikki tuon tason saavuttavat henkilöt joutuvat muodostamaan itsensä uudelleen, disintegroitumaan rakentaakseen itsensä uudelleen.
  • On tavallista, että nämä henkilöt epäilevät itseään, tuntevat ahdistusta, eivätkä löydä merkitystä mistään ympärillään.
  • Tällainen kärsimys on yleistä ihmisillä, joilla on korkea ÄO. Tällaiset miehet ja naiset kärsivät useimmiten eksistentiaalisesta masennuksesta.

Tämäkin artikkeli voi kiinnostaa sinua: Mitä on loman jälkeinen masennus?

Tunne elämän merkityksettömyydestä on yleisin ajatus ihmisillä, jotka kärsivät eksistentiaalisesta masennuksesta.

Hoitostrategiat

Voiko eksistentiaalista masennusta hoitaa? Muiden mielialahäiriöiden tapaan tämäkin vaiva on hoidettavissa.

Yleisesti ottaen on tärkeää yksilöidä hoitostrategia ja ottaa jokaisen potilaan omat tarpeet huomioon. Psyykkisen terapian lisäksi jotkut potilaat saattavat hyötyä lääkehoidosta (masennuslääkkeistä). Mutta kuinka voidaan auttaa masennuksesta kärsivää henkilöä, jolla on korkea älykkyys?

  • Kognitiivis-behavioraalinen terapia on erittäin hyvä strategia. Se auttaa potilaita ohjaamaan ajatuksensa kohti positiivisempaa asennoitumista niin, että he voivat löytää uuden tarkoituksen elämälle. Lisäksi se auttaa heitä asettamaan saavutettavissa olevia tavoitteita, eli he innostuvat taas tulevaisuudesta.
  • Tunteidenhallintaa on työstettävä, jotta kaikkein kielteisimmät tai vaikeimmat tunteet eivät vaikuttaisi heihin niin voimakkaasti. Tavoitteena on varmistaa, että potilas jatkaa kehittymistään ilman ahdistuksen tai negatiivisuuden taakkaa.
  • Hyväksymis- ja omistautumisterapia. Tämä lähestymistapa saa potilaat ymmärtämään, että maailma ei aina ole sellainen kuin haluaisimme sen olevan. Meidän kaikkien onkin hyväksyttävä epävarmuus, ristiriitaisuus ja epäoikeudenmukaisuus antamatta kärsimyksen mitätöidä meitä. Meidän on sitouduttava asettamaan erilaisia arvoja ja päämääriä.

Eksistentiaaliseen masennukseen tulisi puuttua, vaikka sitä ei löydykään lääketieteen käsikirjoista

Vaikka eksistentiaalista masennusta siis ei löydykään diagnostisista käsikirjoista, sen hoitamiseksi on tehokkaita strategioita, jotka lisäävät siitä kärsivien hyvinvointia. Vaikka potilaan voi olla vaikeaa mennä tämän vuoksi lääkäriin, heidän tunteensa ympäröivästä maailmasta ajaa heidät lopulta hakemaan apua.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Dabrowski, K. (1966). The Theory of Positive Disintegration. International Journal of Psychiatry, 2(2), 229-244.
  • Webb, J. T., Meckstroth, E. A. and Tolan, S. S. (1982). Guiding the Gifted Child: A Practical Source for Parents and Teachers. Scottsdale, AZ: Gifted Psychology Press, Inc. (formerly Ohio Psychology Press).
  • Marjorie Battaglia; Sal Mendaglio; Michael Piechowski (2013). Ann Robinson; Jennifer Jolly (eds.). Kazimierz Dabrowski – A Life of Positive Maladjustment (1902-1980)A Century of Contributions to Gifted Education: Illuminating Lives. London: Routledge. pp. 181–198.
  • Rodríguez, Magda Yaneth Acevedo, and Leidy Mayerly Gélvez Gafaro. “Estrategias de intervención cognitivo conductual en un caso de depresión persistente.” Revista Virtual Universidad Católica del Norte 55 (2018): 201-217.
  • Sidoli, Mara (1983). “De-Integration and Re-Integration in the First Two Weeks of Life”. J. Anal. Psychol. 28(3): 201–212.
  • Yalom, I. D. (1980). Existential Psychotherapy. New York: Basic Books.
  • Skrzyniarz, Ryszard. “Lublin teachers, lecturers and masters of Kazimierz Dąbrowski: discovering the biography.” Polska Myśl Pedagogiczna 5.5 (2019).
  • Luciano, Carmen, et al. “Dificultades y barreras del terapeuta en el aprendizaje de la Terapia de Aceptación y Compromiso (ACT).” International journal of psychology and psychological therapy 16.3 (2016): 357-373.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.