Aktiviteeteista ylikuormittuneet lapset

marraskuu 13, 2019
On olemassa paljon sellaisia lapsia, jotka ovat ylikuormittuneita liiallisista aktiviteeteista. Vaikka onkin olemassa useita tutkimuksia siitä, että leikkiminen on tärkeää lapsen kehityksen kannalta, kohtuus kaikessa. Tänään kerromme tarkemmin siitä, miten oireilevat lapset, jotka ovat ylikuormittuneita aktiviteeteistaan.

Tyypillisesti ylikuormittuneet lapset juoksevat harrastuksesta toiseen sellaisten lajien perässä, jotka eivät kenties edes vastaa heidän omia mieltymyksiään tai kiinnostuksenkohteitaan. Kyseessä on ennemminkin vanhempien oma kykenemättömyys viettää vapaa-aikaa lastensa kanssa koulupäivän jälkeen.

Joissain tapauksissa vanhemmilla on myös pakonomainen tarve asettaa lapsensa jalustalle, tai saada heistä esiin ”kilpailuhenkisyyttä” ja tarjota heille ”parhaat eväät elämään”. Vaikka kyseessä onkin kaunis ajatus, nämä vanhemmat eivät ymmärrä sitä stressin ja paineen määrää, jonka he asettavat pienokaisilleen.

Sen lisäksi he riistävät lapselta oikeuden leikkiä vapaasti. Ylikuormittamalla lasta liiallisilla aktiviteeteilla he käytännössä ryöstävät tältä lapsuuden tarjoaman vapauden. Tämä voi kuulostaa hieman karskilta, mutta niin asia vain on.

Ylikuormittuneet lapset hektisine aikatauluineen

urheilusta ylikuormittuneet lapset

Lasten ylikuormittuminen johtaa juurensa koulun ulkopuolella harrastettaviin aktiviteetteihin. Ensin lasten tulee osallistua normaaliin koulupäivään, tehdä kotiläksynsä ja sitten heidän täytyy vielä noudattaa kiireistä aikataulua koulun jälkeen. Näihin kuuluvat urheiluharrastukset, soittoharjoitukset, kielten oppimista, taiteiden harrastamista sekä erilaisia tietokoneeseen liittyviä kerhoja.

Asiaa vain pahentaa se, monissa tapauksissa lapset eivät itse ole ollenkaan kiinnostuneita kyseisestä harrastuksesta, mutta vanhemmat eivät kuuntele heitä. Joissain, vielä surullisemmissa tapauksissa, lapsi ei itse edes enää tiedä mitä hän oikeastaan haluaisi tehdä, sillä tämä on niin tottunut ainoastaan kuuntelemaan ja noudattamaan vanhempiensa käskyjä.

Useimmat vanhemmat toivovat lapselleen parasta, ja he haluavat ainoastaan tarjota tälle parhaimmat mahdolliset eväät joiden avulla menestyä elämässä sekä pärjätä työmarkkinoilla. Mutta kuten sanotaan, ”tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla.”

Tämä aktiviteettien ylikuormitus yltää yleensä arjesta aina viikonlopun ylikin, jolloin lapselle ei tosiaankaan jää ollenkaan sellaista vapaa-aikaa, jolloin hän voisi tehdä mitä haluaa – esimerkiksi vain leikkiä muiden lasten kanssa. Joidenkin tulee osallistua viikonlopun lepopäivinäkin vapaa-ajanharrastustensa kisoihin ja esityksiin.

Myös lomat ovat täynnä tekemistä. Lomien aikana lasten harrastustoimintaan kuuluu yleensä erilaiset kesäleirit, jotka ovat myös täynnä aikatauluja sekä tekemistä. Näiden lisäksi lapsen tulisi vielä osallistua erilaisiin kulttuuritapahtumiin ja ties mihin.

Lapset nauttivat useimmiten oikeastaan kaikesta mitä he tekevät, mutta liiallinen aikatauluttaminen ja säännöstely jättää hyvin vähän tilaa spontaaniuteen muiden lasten kanssa. Tämä taas aiheuttaa sen, että lapsen on vaikeampi oppia käyttäytymään spontaanisti sekä leikkimään vapaasti.

Vapaa leikki kuuluu lapsuuteen

ylikuormittuneet lapset ovat väsyneitä

Emme yritä tietenkään sanoa tässä, että koulun ulkopuoliset harrastukset olisivat järjestään pahasta lapsen kehitykselle. Kyse on ainoastaan siitä, ettei lapsella ole aikaa eikä mahdollisuutta tehdä kaikkea.

Sen sijaan vapaamieliset ja spontaanit leikit toisten lasten kanssa ovat lapsen kehityksen kannalta elintärkeitä. Vanhempien halu täyttää lastensa kaikki vapaa-aika erilaisilla aikatauluilla ja aktiviteeteilla jättää kuitenkin hyvin vähän aikaa leikkimiselle.

Spontaani leikki on leikkiä, jota ei ole ennalta määritelty, ei säännöstelty, joka ei ole millään tavalla kilpailuhenkistä eikä sillä ole mitään erityistä pedagogista tarkoitusta. Leikkiä jossa lapset – eivät aikuiset! – määräävät tahdin.

Tämä ei ole keskeistä vain lapsen terveen kasvun ja kehityksen kannalta. Lisäksi se on täydellinen tapa oppia sosiaalista käyttäytymistä, hallitsemaan tunteitaan, stimuloimaan luovuutta, parantamaan itsetuntoa sekä purkamaan stressiä.

Lasten tulee saada leikkiä leikkimisen tarpeesta, ilman mitään erityistä opetusta. Oppimista tapahtuu leikin ohessa joka tapauksessa automaattisesti, sillä lapset oppivat jatkuvasti tekemisistään sekä ympärillään tapahtuvista asioista.

Lasten vapaa-aika muiden lasten kanssa leikkien on nyky-yhteiskunnassamme jäänyt todella vähäiseksi. Näin käy etenkin tiheään asutuissa kaupunkialueilla, joissa ei ole puistoja eikä viheralueita, vaan lapset viettävät päivät pitkät kotona suljettujen ovien takana, sillä välin kun molemmat vanhemmat tekevät töitä.

Nykyajan lapset kohtaavatkin sellaisia asioita, joita heidän vanhempansa tai isovanhempansa eivät ole joutuneet miettimään, ja tämä vaikuttaa heidän sosiaaliseen kehitykseensä. Nuorten lasten täytyy saada leikkiä toisten, mielellään hieman itseään vanhempien lasten kanssa, sillä se auttaa stimuloimaan heidän aivojen kehittymistä.

Kaikkien lasten tulisi päästä leikkimään muiden lasten kanssa ulkona ilman vanhempien johtamista ja jatkuvaa ohjeistamista.

Hellitä painetta

Vanhemmat yrittävät pitää lastensa päivät kiireisinä ja aikataulut täyteen buukattuina, joko siksi ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa, tai koska he ajattelevat sen olevan lapsen kannalta paras ratkaisu. On kuitenkin mahdollista pitää lapsi viihdytettynä ja puuhakkaana ylikuormittamatta häntä liiallisilla aktiviteeteilla ja liian kiireisellä aikataululla.

Tässä muutamia vinkkejä asian toteuttamiseksi:

  • Ota huomioon lapsen persoona, temperamentti sekä mielenkiinnonkohteet. Jos haluat täyttää lapsesi päivät harrastusten parissa, varmista ainakin, että ne ovat hänelle mieleisiä ja sellaisia joiden parissa hän viihtyy luonnostaan. Vältä kaikkia sellaisia lajeja, joissa vahvistetaan koulussa opittuja asioita – tällaista aktivointia lapsi saa nimenomaan jo koulupäiviensä aikana.
  • Älä ylikuormita lasten päiväohjelmaa. Lapset tarvitsevat paljon aikaa pelkästään kotiläksyjen tekemiseen, rentoutumiseen sekä ajanviettoon ja keskusteluun perheensä kanssa. Lapset tarvitsevat myös sijaa tylsistymiselle. Lapsilla tulisi olla vähintään kaksi päivää viikossa ilman mitään harrastuksia tai muita velvotteita.
  • Jos lapsi ei pidä jostakin lajista, älä pakota häntä siihen. Täytyy tietää missä menee raja kannustamisen ja pakottamisen välillä. Ennen kuin painostat lasta sitoutumaan johonkin uuteen harrastukseen, anna hänen kokeilla sitä muutama kerta tehdäkseen päätöksen siitä, onko kyseessä juuri hänelle mieluinen laji. Lapsen tulisi nauttia käyttämästään ajasta harrastuksen parissa.
  • Älä ala stressinlähteeksi lapsellesi. Jos hän osoittaa väsymyksen merkkejä, unettomuutta tai minkäänlaisia hermostuksen merkkejä, voi olla parasta jättää kyseinen kokeilu unholaan. Sinun täytyy antaa lapselle tilaa vain olla tekemättä mitään, jos hän niin valitsee.
  • Järjestä lastenkutsuja. Auta lastasi järjestämällä hänelle mahdollisuuksia tavata muita lapsia pelkästään leikkimistarkoituksessa. Sinun ei tarvitse tehdä turhan paljon suunnitteluja etukäteen järjestääksesi tämän, tarkoituksena on vain järjestää lapsille yhteistä vapaa-aikaa, jolloin he voivat vapaasti leikkiä keskenään ja keksiä tekemistä yhdessä.

Lapselle leikkiminen on yhtä tärkeää kuin hengittäminen tai syöminen

ylikuormittuneita aktiviteeteista: lapset ui

Spontaanit leikit ovat lapsille yhtä tärkeitä kuin hengittäminen tai syöminen. Ne ovat avain, joka avaa ovia heidän ihmissuhteisiinsa sekä ympäröivään maailmaan.

Normaalisti vapaa-ajan aktiviteetit seuraavat lähinnä vanhempien omia mieltymyksiä siitä, mitä he toivoisivat lastensa harrastavan. Sen sijaan kyse tulisi olla lapsesta ja hänen mieltymyksistään. Lisäksi lapsen aikatauluun tulee jäädä tarpeeksi tilaa vain olla ja leikkiä.

Aktiviteeteista ylikuormittuneet lapset eivät ole onnellisia, eivätkä he kukoista. Älä kiduta lastasi omilla liian korkeilla odotuksillasi heidän menestyksestään, vaan anna hänen olla rauhassa vielä lapsi.

  • Acuña, Marciano, and María José Rodrigo. “La organización de las actividades cotidianas de los niños. Un análisis del currículum educativo familiar.” Cultura y educación 8.4 (1996): 19-30.
  • Feldman, Jean RAutoestima para niños: juegos, actividades, recursos, experiencias creativas. Alfaomega, 2002.
  • Fernández, Isabel Castillo, and Isabel Balaguer Sola. “Patrones de actividades físicas en niños y adolescentes.” Apunts. Educación física y deportes 4.54 (1998): 22-29.