Ahdistus ja stressi - mikä niiden ero on

Stressi ja ahdistus nähdään hyvin samankaltaisina reaktioina, ja ne sekoitetaankin usein toisiinsa. Niillä onkin itse asiassa tietty samankaltaisuus psykofysiologisessa aktivaatiossa. Ahdistus ja stressi ovat kuitenkin erilaisia elimistön reaktioita, ja niiden vaikutukset terveyteen ovat myös erilaiset. Vaikka molemmat ovat ihmisen vastauksia tietyn tyyppisiin tilanteisiin, stressi ja ahdistus ovat siis kaksi eri asiaa.

Monet ahdistuneisuushäiriöt ja stressiongelmat tuovat yleisesti ottaen negatiivisia vaikutuksia ihmisen terveyden kannalta. Tilanteen intensiivisyys ja kesto ovat ne tekijät, jotka saavat aikaan eron stressin ja ahdistuksen välillä. Ne ilmenevät kuitenkin molemmat ihmisen puolustusmekanismina.

Liiallinen stressin ja ahdistuksen aktivaatio voi saada aikaan psykofysiologisia häiriöitä, kuten vaikeuksia nukahtamisessa, verenpaineen kohoamista, ruokahaluttomuutta ja seksuaalisen toimintakyvyn vähenemistä.

Stressireaktio ihmisen elimistössä

Stressireaktio antaa ihmiselle enemmän voimavaroja kohdata sellaiset tilanteet, jotka ovat epätavallisia. Tämä reaktio saa ihmisen liikkeelle, ja se toimii hälytysmerkkinä, jotta henkilö kiinnittäisi huomiota siihen, minkä hän kokee tärkeäksi.

Elämässä koettu stressi ei sinänsä ole haitallista, ja sillä on myös perustavanlaatuinen tarkoitus ihmisen selviytymisen kannalta. Se, mikä on vahingollista, on stressin kesto pidemmän aikaa. Näin käy, kun ihminen kokee ympäristönsä uhkaavaksi ja tekee negatiivisia arviointeja niistä kyvyistä tai voimavaroista, jotka hänellä on kyseisen tilanteen hoitamiseksi. Tällöin tapahtuu niin, että vastustuskyky kärsii ja heikentyy, ja ihmisestä tulee altis terveysongelmille ja sairauksille.

Stressireaktio ilmenee jo ennen kuin ihmisellä on käsitystä tilanteesta ja sen objektiivisista vaatimuksista sekä niistä voimavaroista, joita me uskomme tarvitsevamme vastataksemme tilanteen vaatimuksiin.

Jos ihmisellä on huono käsitys omista kyvyistään, hän on suuremmassa vaarassa kärsiä stressistä erilaisissa tilanteissa.

Pitkittyvä stressi vaikuttaa ihmisen lihaksiin, saa hänet tuntemaan itsensä väsyneeksi sekä aiheuttaa lihassupistuksia, univaikeuksia ja syömiseen liittyviä ongelmia. Se myös edistää sydän- ja verisuonitautien kehittymistä.

Ahdistusreaktio

Kun ihmisen keho joutuu uhkaavaan tilanteeseen, tuloksena voi olla pelon tai ahdistuksen kokeminen. Kun tämä aktivaatio pysyy voimassa pidemmän aikaa ilman, että tasot normalisoituvat tilannetta edeltävän ajan mukaisiksi, kyseessä on ahdistus.

Esimerkiksi opiskelija, jolla on tulossa tärkeä koe, kokee lisäyksen aktivoitumisessa, ja tämän aiheuttaa ahdistuneisuus, jotta hän laittaisi kaiken energiansa kyseiseen asiaan, jonka kokee tärkeäksi. Kun koe on ohi, mutta aktivoituminen ei häviä, ja tilanne vaihtuu toiseksi, kyseessä on huonosti kehittynyt stressi, joka aiheuttaa negatiivisia seurauksia ihmisen terveydelle. Sillä on myös vaikutuksia kaikkiin muihin henkilön elämän osa-alueisiin.

Ahdistus ilmenee reaktiona, joka on myös perustasollaan mukautumista: se antaa välittömän vastauksen uhkaavaan tilanteeseen. Tämä on tilannekohtainen reaktio, ja se on ajan puitteissa rajattu. Ahdistuneisuus ilmenee varoituksena, jolla on suuri voimakkuus. Se on siis erilainen siitä hälytyksestä, joka liittyy stressiin.

Ahdistusta pidetään tunnetason reaktiona, jolla on erilaisia aktivoitumisen tasoja. Fylogeneettisesti sen syntyy ihmisessä puolustusmekanismina, jotta hän voisi valmistautua tärkeään tapahtumaan, olipa se sitten vaarallinen tai haluttu. Ahdistuksella on myös elintärkeä rooli lajin säilymisen kannalta.

Ahdistus ja pelko: erot

Ero tämän tunnetason reaktion ja pelon välillä on pääasiassa siinä, että ahdistus ilmenee ennen jotakin asiaa, joka voi tapahtua, ja se valmistaa ihmistä muutokseen tai tulevaan uhkaan.

Tätä vastoin pelkoa koetaan vastauksena johonkin tietyllä hetkellä koettuun ja olemassa olevaan vaaraan, jolloin sympaattinen osa autonomista hermostoa aktivoituu.

Ahdistuneisuushäiriöt voivat syntyä tietyn stimulaation aktivoitumisen seurauksena, jolloin kyse ei ole oikeasta vaarasta, kuten on monien fobioiden kohdalla. Näissä tilanteissa ilmenee suhteeton ja väärin kehittynyt aktivoituminen ympäristöä koskien, sillä ei ole olemassa mitään todellista fyysisen vaaran mahdollisuutta.

Rentoutumisen tärkeys stressin ja ahdistuksen lievittämisessä

Jos opettelet rentoutumaan ja hengittämään oikella tavalla, voit edistää merkittävästi liiallisen aktivaation vähentymistä – tämä aktivaatio on siis se asia, joka saa stressin ja ahdistuneisuuden syntymään.

Modernin elämän huima tahti, jonka mukaan joudumme usein elämään, voi johtaa krooniseen stressiin ja ahdistukseen. On siis elintärkeää, että otat käyttöösi strategioita, joiden avulla voit rauhoittaa mielesi ja fysiologisen kiihottumisesi.

On olemassa tekniikoita, kuten esimerkiksi autogenic training, progressiivinen rentoutus, vatsan kautta hengittäminen ja biopalaute, joita voidaan käyttää henkilökohtaisena resurssina stressin ja ahdistuksen negatiivisten vaikutusten lievittämiseksi. Ne voivat myös toimia ennaltaehkäisevinä hoitoina, joiden avulla voit alentaa aktivoitumisen määrää sellaisissa tilanteissa, jotka eivät enää ole uhkaavia.

Stressin ja ahdistuksen aikoina rentoutustekniikat toimivat siten, että ne lisäävät autonomisen parasympaattisen systeemisi aktiviteetteja sekä vähentävät sympaattisen systeemisi aktivoitumista, edistäen siten tasapainoa elimistössäsi.