6 monivuotista vihannesta puutarhaan: miten ne istutetaan ja korjataan vuosien ajan

Oletko kyllästynyt tekemään esikasvatuksia joka kausi samoille vihanneksille? Joitakin puutarhakasveja ei tarvitse istuttaa uudelleen joka vuosi, sillä kun ne ovat juurtuneet, ne tuottavat satoa useita kausia, kunhan ne saavat asianmukaista hoitoa.

Monivuotisuus ei tarkoita, että kasvi hoitaisi itsensä tai tuottaisi satoa ympäri vuoden. Jotkut tarvitsevat yhden tai kaksi kasvukautta ennen ensimmäistä täyttä satoa, ja toiset taas vaativat jakamista, suojaamista kylmältä tai hillitsemistä, jotta ne eivät valtaisi koko aluetta. Nämä kuusi ovat hyviä ehdokkaita aloittelijalle.

Parsa

Parsa istutetaan yhden vuoden ikäisistä juurakoista, jotka juurtuvat nopeammin kuin siemenistä istutettuna, kun taas siemenestä kasvattaminen pidentää odotusta yhdellä kasvukaudella. Se tarvitsee täyttä aurinkoa, syvää, irtonaista ja hyvin vettä läpäisevää maaperää sekä kohtuullista kastelua, jolloin vesi ei pääse lammikoitumaan.

On suositeltavaa odottaa kaksi tai kolme kasvukautta ennen ensimmäistä täyttä satoa, jotta kasvi ehtii kerätä riittävät varastot. Versot korjataan keväällä neljän–kuuden viikon ajan, minkä jälkeen saniaista annetaan kasvaa loppuvuoden ajan.

Raparperi

Raparperi lisätään jakamalla jo vakiintuneiden kasvien juurakot, vaikka se kasvaa myös siemenistä, vaikkakin hitaammin ja epäluotettavammin. Se suosii täyttä aurinkoa tai puolivarjoa lämpimissä ilmastoissa, orgaanista ainesta sisältävää hedelmällistä maaperää ja säännöllistä kastelua kuivina aikoina.

Ensimmäisenä vuonna satoa ei kannata korjata; toisesta vuodesta alkaen satoa voi korjata maltillisesti, ja kolmannesta vuodesta lähtien normaalisti. Lehtiruodit korjataan keväällä ja alkukesällä. Lehtiä ei sen sijaan syödä, koska ne sisältävät haitallisia määriä oksaalihappoa.

Artisokka

Artisokka lisätään juurivesoilla tai jakamalla aikuisia kasveja, sekä siemenillä, vaikka tällöin tulokset vaihtelevat enemmän ja odotusaika on pidempi. Se tarvitsee täyttä aurinkoa, syvää ja hedelmällistä maaperää sekä säännöllistä kastelua ilman, että maaperä jää lätäköksi.

Ensimmäinen sato saadaan vuoden kuluttua istutuksesta, ja kasvi tuottaa satoa useita kausia, ennen kuinse on uusittava. Kukinnot kerätään ennen niiden avautumista kevään lopulla ja kesällä, ja leudommissa ilmastoissa on mahdollista saada toinen sato syksyllä.

Hapankaali

Hapankukka kylvetään suoraan maahan tai lisätään jakamalla olemassa olevia kasvustoja. Se sietää puolivarjoa tai lempeää aurinkoa, viihtyy kosteassa, orgaanista ainesta sisältävässä maaperässä ja tarvitsee säännöllistä kastelua, jotta kukinta ei alkaisi liian aikaisin.

Se vakiintuu nopeasti, ja siitä voi tehdä kevyitä satoja jo muutaman kuukauden kuluttua kylvöstä. Nuoret lehdet korjataan porrastetusti keväästä syksyyn, leikkaamalla aina ulkoreunasta, jotta kasvi jatkaa tuotantoa.

Ruohosipuli

Ruohosipuli istutetaan siemenistä tai jakamalla kasveja, joista jälkimmäinen tapa tuottaa nopeimpia tuloksia. Se kasvaa hyvin täydessä auringossa tai puolivarjossa, kosteassa ja hyvin vettä läpäisevässä maaperässä.

Ensimmäiset leikkaukset voidaan tehdä muutaman kuukauden kuluttua istutuksesta, ja satoa saadaan jatkuvasti keväästä syksyyn. Kasvusto on hyvä jakaa muutaman vuoden välein, jotta se ei menetä elinvoimaansa.

Tupinambo

Tupinambo istutetaan mukuloista, aivan kuten peruna. Se sopeutuu täyteen auringonpaisteeseen, sietää köyhiä maaperää ja tarvitsee vain kohtuullista kastelua.

Se tuottaa satoa jo ensimmäisenä vuonna, ja mukulat korjataan syksyllä ja talvella ensimmäisten pakkasien jälkeen; ne voivat jäädä maahan ja niitä voidaan kerätä vähitellen useiden viikkojen ajan. Kasvia on syytä rajoittaa alusta alkaen, koska se leviää helposti ja voi muuttua invasiiviseksi, ellei sen kasvua hillitä.

Parsa ja suolaheinä tuottavat ensimmäiset lehdet ja versot keväällä. Artisokka ja ruohosipuli kasvavat pitkälle kesään. Tupinambo päättää viljelykauden syksyllä ja talvella.

Useiden näiden lajien yhdistelmä jakaa hoitotyön tasaisesti ympäri vuoden ja vähentää vuotuisten istutusten määrää, vaikka mikään niistä ei poista puutarhanhoitotöitä kokonaan. Kaikki vaativat jonkin verran kastelua, ajoittaista jakamista tai leviämisen hillitsemistä, jotta ne tuottavat satoa vuosi toisensa jälkeen.