Vinkkejä vauvan näkökyvyn stimulointiin

Vauvan näkökyvyn stimulointi on keino integroida hänet maailmaan ja vahvistaa sidettä vanhempiin. Opi lisää tästä artikkelista!

Näköaisti kehittyy syntyessä viimeisten joukossa. Tästä syystä vauvan näkökyvyn stimulointi on niin tärkeää. Tässä artikkelissa jaamme vinkkejä vauvan näkökyvyn stimulointiin.

Lapsilla on syntyessään vaikeuksia kohdistaa katsettaan. Muutaman kuukauden intensiivisen oppimisen jälkeen he kuitenkin tekevät sen jo melko hyvin matkimalla liikkeitä, tunnistamalla kasvoja ja olemalla vuorovaikutuksessa niiden kanssa.

Vauvoja kiehtovat esineet, joissa on paljon kontrastia, pyöreät muodot, liikkeet ja äänet. Varhainen stimulaatio tuo heille varmuutta auttamalla heitä paikantamaan ja tunnistamaan hoitajansa. Visuaalinen viestintä tuo vauvoille lohtua ja luo siteitä muihin ihmisiin.

Stimulaatio on kiistattomasti tarpeellista syistä, jotka selitämme myöhemmin. Ensimmäisenä elinvuonna lapsen kognitiivisten kokemusten tahti on päätä huimaava.

Millainen on vastasyntyneen vauvan näkökyky?

Vauvoilla on maailmaan putkahtaessaan oikeanlainen näkökyky lähietäisyydellä tapahtuvaan elämään.

Etualalla he näkevät äitinsä, joka noin 25–30 senttimetrin päästä katselee heitä, hymyilee ja imettää. Heidän sumea näkönsä estää heitä näkemästä ja ymmärtämästä mitä kauempana tapahtuu, jotta he keskittyisivät ainoastaan siihen mitä on lähellä ja mikä on heille elintärkeää.

Vauvojen katse kohdistuu äitiin, tämän pyöreisiin kasvoihin, silmien kontrastiin, korkeaan ääneen sekä nännipihan tummempaan väriin. Juuri vauvan ensikatse tekee meistä vanhempia.

Lastenlääkäri Marc Pilliot viittaa tähän “perustavana katseena” artikkelissaan “vastasyntyneen katse” (La regard du naissant). Toisin sanoen se on silta elämään, joka on vasta aluillaan.

Pimeän ja lämpimän kohdun jätettyään vauvat eivät pidä kirkkaudesta. Jos he seuraavat jotakin katseellaan, he seuraavat sitä sivusuuntaisesti, eivät ylös ja alas. Lisäksi he katsovat reunoja, eivät keskustaa.

Vinkkejä vauvan näkökyvyn stimulointiin

Lapsia ei yleensäkään tulisi pakottaa mihinkään. He oppivat yksinomaan leikkimällä harmonisessa, iloisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Jos huomaat lasten olevan ärtyisiä, se johtuu siitä, että he eivät pidä siitä mitä on meneillään.

Varhainen stimulaatio

Jo raskausaikana äidillä on läheinen ja intiimi suhde syntymättömään vauvaansa. Sikiö kuulee muminaa ja ihmisääniä, jotka se kohtaa jälleen syntyessään. Tämä on vauvasta jännittävää. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että syntymää edeltävä suhde on ratkaisevan tärkeä äiti-vauvasuhteen kehitykselle.

Vauvan näkökykyä voidaan stimuloida jo siitä hetkestä lähtien, kun vauvan silmät avautuvat ja tapahtuu tuo ensimmäinen katseiden vaihto, joka luo perustan äidin ja vauvan väliselle suhteelle. Hajut ja värit sekä äidin ihon lämpö ja pehmeys valmistelevat vauvaa aloittamaan vaistonvaraisen olemassaolon seikkailun.

Vinkkejä vauvan näkökyvyn stimulointiin: kontaktin vahvistaminen

Äidin ja vauvan visuaalinen suhde on voimakas ja se on muiden ärsykkeiden johtava lanka. Suhde, jonka silmät muodostavat esineisiin, liikuttaa käsiä ja koko kehoa.

Silmän ja käden koordinaatio on rakenteellista ja määrittää vauvan neurologisen kehityksen etenemisen. Jos äiti ei muuten imetyksen aikana katso vauvaansa, vauva nojautuu eteenpäin yrittäen muodostaa uudelleen tuon kontaktin. Jos vauva ei onnistu siinä, hän saattaa itkeä.

Toinen kontaktia vahvistava tekijä on naisen oma koulutus ja valistuneisuus. Tällaiset äidit mukauttavat käytöksensä todennäköisemmin vauvan stimulointi- ja kommunikaatiotarpeisiin.

Uteliaisuuden edistäminen

Tiedon sytykkeenä toimii kiistatta uteliaisuus. Lapsilla se saa koko oppimisjärjestelmän liikkeelle.

Vauvojen visualisoima ympäristö, joka on lähietäisyydellä ja liikkeessä, ohjaa heitä kohti selviytymistä ja turvaa. Biologisesti heitä vetävät puoleensa kasvot, koska he keskittyvät eniten erityisesti kasvoihin.

Tämän jälkeen heitä kiehtovat kirkkaat muodot, jotka jäljittelevät orgaanisia sarjoja ja rytmejä. Vauvojen uteliaisuuden herättäminen laittamalla heidät seuraamaan esineitä katseellaan, piilottaen ja paljastaen niitä, harjoittaa kaikki osaltaan lapsen etsimis- ja muistamiskykyjä. Ja nämä harjoitukset kuuluvat osaltaan neuroplastisuuden piiriin.

Vauvan näkökyvyn stimuloimisen hyödyt

Näkö alkaa tarkentua kolmen kuukauden iässä ja paranee kuusikuukautiseksi asti. Sitten se on jo lähellä aikuisten näkökentän arvoja, vaikkakin vauvan näkökykyä on mahdollista stimuloida jo syntymästä lähtien.

Avainasia stimulaatiossa on mahdollisten näköongelmien varhainen havaitseminen. Itse asiassa ne voidaan diagnosoida jo ennen yhden vuoden ikää.

Esimerkiksi alle 30 päivää vanhoilla lapsilla voidaan jo selvittää, kiinnittävätkö he katseensa ja seuraavat silmillään kiinnostavaa liikkuvaa esinettä. Testi ei kuitenkaan ole lopullinen kuin vasta kolmen kuukauden ikäisenä. Mutta jos vauva ei pysty tekemään tätä, hänet tulisi viedä lääkäriin.

Stimulaatio johtaa kehotietoisuuteen, joka on spatiaalisen tietoisuuden perusta. Tämä puolestaan pohjautuu auditiiviseen ja taktiiliseen kehitykseen sekä tuntoaistin kautta saatavaan tietoon syntyessä.

Vauvan visuaalisten taitojen stimuloiminen: mitä aiemmin, sen parempi

25. raskausviikkoon mennessä sikiöllä on sata miljardia neuronia, mutta vain osa niistä on toisiinsa kytköksissä syntymähetkellä. Syntymästä kolmanteen ikävuoteen saakka ne yhdistyvät verkkojen ja kytkösten kautta.

Tästä syystä varhainen stimulaatio musiikkiterapialla on niin tärkeää kohdusta 6. ikävuoteen asti. Ratkaisevaa on lisätä sellaisia harjoituksia ja pelejä, jotka aktivoivat vauvan aisti-, älyllistä, motorista, emotionaalista ja sosiaalista kehitystä. Erilaiset äänet, silittelyt, värit ja liikkeet ovat myös sellaisia elementtejä, jotka synnyttävät hermoyhteyksiä aivoissa.

Näkö on yksi niistä aisteista, jota tulisi stimuloida mahdollisimman varhain. Pidä mielessä, että näkö ja siihen liittyvä neurologinen hermoverkko kehittyvät ensimmäisten neljän kuukauden aikana.