Vatsakalvonontelon diagnostinen huuhtelu

Vatsakalvonontelon diagnostinen huuhtelu on yleinen toimenpide, jossa vatsaa tutkitaan diagnoosin saamiseksi tai hoitomuotona tietyissä sairauksissa. Vatsakalvonontelon diagnostinen huuhtelu on hyvin luotettava tutkimus, jossa väärien positiivisten tai muiden virheiden mahdollisuus on minimaalinen. Sitä hyödynnetään usein yhdessä muiden diagnostisten kuvantamismenetelmien, kuten tietokonetomografian tai magneettikuvauksen ohessa.

Vatsakalvo

Vatsakalvo koostuu ohuesta ja hyvin kestävästä kalvosta, joka sijaitsee vatsaontelossa. Sen kaksi kerrosta ovat kiinnittyneinä vatsaontelon elimiin (viskeraalinen vatsakalvo) ja vatsaontelon seinämiin (parietaalinen vatsakalvo). Niiden välissä oleva tila on vatsakalvonontelo, jossa on varastoituneena pieni määrä nestettä vähentämässä kitkaa vatsakalvon osien välillä.

Tyypillisesti nämä rakenteet tukevat ja suojaavat vatsaontelossa olevia elimiä. Mutta niiden tehtävä voi vaarantua, jos vatsakalvoon tulee muutoksia sairauden tai vaurioiden seurauksena.

Käy lukemassa tämäkin artikkeli: 8 syytä vatsan turvotukseen

Vatsakalvonontelon diagnostinen huuhtelu toimenpiteenä

Lääkärit eivät välttämättä aina suosittele tätä toimenpidettä potilaalle. Se ei ole paras diagnostinen menetelmä esimerkiksi silloin, jos potilaalle on tehty lukuisia vatsan alueen leikkauksia. Myös muun muassa liikalihavuus, raskaus, vaikea maksakirroosi ja veren hyytymisongelmat voivat estää kyseisen toimenpiteen.

Katsotaan seuraavaksi, millainen vatsakalvonontelon diagnostinen huuhtelu on toimenpiteenä.

1. Ensiksi hoitohenkilökunta valmistelee kaikki toimenpiteeseen tarvittavat välineet ja suorittaa tavanomaiset hygieniaan liittyvät varotoimet. Potilaalle kerrotaan toimenpiteestä.
2. Ennen toimenpidettä potilaalle asetetaan rakkokatetri ja nenä-mahaletku. Tällä varmistetaan kokeen luotettavuus.
3. Viiltoalue desinfioidaan ja potilaalle annetaan asianmukainen anestesia. Näin potilas ei tunne voimakasta epämukavuutta huuhtelun aikana.
4. Seuraavaksi lääkäri tekee skalpellilla viillon vatsakudoksen eri kerroksiin päästäkseen vatsakalvoon. Erottimia käyttämällä hoitohenkilökunta saa paremman näkyvyyden kalvoon. Myös hemostaasiin tulisi kiinnittää huomiota, jotta veri ei tulvi avattuun vatsaonteloon.
5. Tämän jälkeen vatsakalvoon tehdään pieni viilto.
6. Leikkausviillon kautta potilaalle asetetaan vatsakalvon dialyysikatetri. Kun se on paikallaan, katetriin kiinnitetään ruisku nesteen imemiseksi.
7. Jos näytteissä on verta, ulostetta, sappinestettä, virtsaa tai suolinestettä, ja tulos on positiivinen, suoritetaan lapratomia.

Huuhtelumenetelmä

Jos menetelmällä ei saada haluttuja tuloksia, hoitohenkilökunta laittaa suolaliuosta onteloon ja antaa nesteen levitä. Muutaman minuutin kuluttua ontelo tyhjennetään nesteestä luonnollisesti (painovoimaa hyödyntäen). Näin saadaan näytteet, jotka voidaan sitten lähettää laboratorioon analysoitavaksi.

Kun tulokset on saatu, asiantuntijat pystyvät määrittämään syyn vatsan muutoksiin. Potilaan vatsa saatetaan myös kuvata diagnoosin tekemisen helpottamiseksi.

Toimenpiteen jälkeen leikattu kudos ommellaan kiinni ja haavan päälle asetetaan tiukka side edistämään paranemista ja ehkäisemään mahdollisia komplikaatioita tai infektioita.