Tupakasta irti pääseminen vaihe vaiheelta
Kirjoittanut ja tarkastanut sairaanhoitaja Daniel Baldó Vela
Tupakoinnin globaaleja suuntauksia tutkineen Maailman terveysjärjestön viimeisimmän raportin mukaan tupakasta riippuvaisia ihmisiä on maailmassa jo yli 1,3 miljardia. Siksi terveydenhuollon interventiosta on tullut tupakoinnin lopettamisessa yksi ennaltaehkäisevien toimien merkittävimmistä malleista.
Nämä WHO:n tiedot osoittavat, että tupakankäytön seurauksena kuolee joka vuosi yli 8 miljoonaa ihmistä. Tämän luvun ansiosta tupakointi on johtava ehkäistävissä olevien kuolemien ja sairauksien syy maailmanlaajuisesti, mikä puolestaan tekee terveydenhoidon interventiosta ratkaisevan tärkeän silloin, kun kyseessä on tupakasta irti pääseminen.
Tämän intervention on oltava tehokas, jotta sen avulla pystyttäisiin hallitsemaan tupakanpoltosta johtuvaa fyysistä ja psykologista riippuvuutta, purkamaan tupakointiin liittyvää automatismia sekä muuttamaan kunkin henkilön sosiaalisen ympäristön vaikutusta tupakan kulutukseen. Tätä varten ensimmäinen askel onkin tunnistaa se vaihe, josta kukin tupakoitsija voi itsensä löytää prosessissaan tupakoinnista luopuessaan.
Tupakasta irti pääseminen ja sen eri vaiheet
Kun puhumme tupakasta irti pääsemisestä, meidän on välttämättä omaksuttava niin kutsuttu transteoreettinen muutosvaihemalli. Transteoreettinen muutosvaihemalli on malli, jonka psykologit Prochaska ja DiClemente loivat vuonna 1982 ymmärtämään ja suosimaan muutosprosessia tietyn käyttäytymisen edessä.
Transteoreettisessa muutosvaihemallissa voidaan erottaa kuusi eri vaihetta, joilla jokaisella on hyvin erityiset ominaispiirteet ja jotka ottavat huomioon mahdollisuuden, jossa joudutaan palaamaan prosessissa taaksepäin tai jossa tupakoinnin lopettajan ei tarvitse käydä kaikkia vaiheita läpi. Lisäksi tupakanpolttoon repsahtamista ei pidetä epäonnistumisena, vaan mahdollisuutena parantaa ja lisätä onnistumisen todennäköisyyttä uudessa yrityksessä.
Useimmissa tapauksissa lopullinen muutos tapahtuu sen jälkeen, kun henkilö on käynyt useita kertoja mallin jokaisen vaiheen läpi.
Tässä mielessä terveydenhuollon ammattilaisen tehtävänä on tunnistaa se muutoksen vaihe, jossa kukin tupakoitsija on, ja mukauttaa interventio niin, että se motivoi hänen etenemistään prosessissa. Seuraavaksi tutkimme tarkemmin jokaista näistä kuudesta eri vaiheesta, joita tupakasta irti pääseminen pitää sisällään.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Tutkijat ovat löytäneet aivomekanismit, jotka saavat tupakoitsijat lopettamaan tupakanpolton
Esiharkintavaihe
Vaikka henkilö tietäisi tässä vaiheessa, että tupakointi ei ole hänen terveydelleen hyväksi, hän ei ole vielä tietoinen omasta ongelmastaan jota tupakointi hänelle aiheuttaa, ja tästä syystä hän ei tunnusta vielä itselleen tupakoinnin lopettamisen tarvetta. Yleensä terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat näitä ihmisiä silloin, kun he ovat saapuneet vastaanotolle toisesta syystä tai heidän läheistensä painostamana.
Tässä vaiheessa ammattihenkilön tavoitteena on saada henkilö tietoiseksi omasta ongelmastaan ja ymmärtää tupakasta irti pääsemisen tärkeys. Tätä varten olisi hyödyllistä arvioida tupakoitsijan tietoa tupakan käytön riskeistä, kertoa hänelle tupakoinnin seurauksista ja korostaa niitä hyötyjä, joita tupakoitsija saa, jos hän lopettaa tupakoinnin.
Harkintavaihe
Tässä vaiheessa henkilö tietää jo, että hänellä on ongelma ja että hänen tulisi lopettaa tupakointi. Vaikka näyttäisi siltä, että hän haluaisi tehdä sen alle 6 kuukaudessa, hänellä on tilanteesta kaksijakoisia tunteita tai hän ei tiedä miten saavuttaa se. Toisin sanoen, vaikka hän on tietoinen omasta ongelmastaan, hän epäilee omia kykyjään ongelman ratkaisemisessa.
Tässä vaiheessa, jotta tupakoitsija voisi edetä tupakoinnin lopettamisessa, terveydenhuollon ammattilaisen on autettava häntä luopumaan kaksijakoisista ajatuksistaan ja tunteistaan. Tätä varten on välttämätöntä analysoida ja syventää seuraavia näkökohtia tapauskohtaisesti:
- Sen tärkeys, että tupakoitsija lopettaisi tupakoinnin.
- Luottamusaste, jonka tupakoitsija asettaa itselleen saavuttaakseen tavoitteensa. Tässä kohtaa on välttämätöntä suosia itsetehokkuutta muistuttamalla samalla itseään niistä muista saavutuksista, joita tupakoitsija on saavuttanut elämänsä aikana.
- Tupakointiin liittyvät riskit ja syyt sille, miksi henkilö haluaa jatkaa tupakointia.
- Tupakoinnin lopettamisen edut ja vaikeudet sen saavuttamisessa.
Päätöksentekovaihe tupakasta irti pääsemiseksi
Päätöksentekovaihe alkaa silloin, kun henkilö on päättänyt vakaasti lopettaa tupakoinnin. Toisin sanoen, henkilö on vakuuttunut haluavansa lopettaa tupakoinnin ja on halukas tekemään vakavan yrityksen alle kuukaudessa. Tässä vaiheessa ammattilaisen tulisi:
- Onnitella ja korostaa, että tupakoinnin lopettaminen on mahdollisesti paras päätös tupakoitsijan terveyden ja hänen ympärillään olevien ihmisten kannalta.
- Valita päivämäärä, jona henkilön on lopetettava tupakanpoltto (“D-päivä”). Jos henkilö on valinnut asteittaisen lopettamisen, prosessi on aloitettava etukäteen, jotta “D-päivänä” tupakanpoltto hylätään kokonaan.
- Kannustaa henkilöä ilmoittamaan päätöksestään kaikille ystävilleen ja perheelleen. Mitä useampi ihminen tietää, sitä parempi.
- Kertoa tupakoitsijalle mahdollisten vaikeuksien (kuten himot, ärtyneisyys, ahdistuneisuus, hermostuneisuus, väsymys, muutokset unessa, lisääntynyt ruokahalu, ummetus, päänsärky, keskittymisvaikeudet sekä sosiaalisen ympäristön kielteiset vaikutukset) ilmaantumisesta ja työskennellä sellaisten strategioiden parissa, jotka auttavat mahdollisesti lievittämään näitä vierotusoireita.
Päätöksentekovaiheessa on ensisijaisen tärkeää, että henkilö valmistautuu lopettamaan tupakoinnin. Tämän vuoksi on välttämätöntä saada hänet näkemään prosessi jonain positiivisena sekä ymmärtämään, että hän voi lopettaa tupakoinnin, sillä hänellä on ulottuvillaan kaikki tarvittavat strategiat mahdollisten vastoinkäymisten kohtaamiseksi onnistuneesti.
Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: 8 vaarallista myyttiä tupakasta, jotka vaarantavat polttajien terveyden
Toimintavaihe tupakasta irti pääsemiseksi
Tällä hetkellä henkilö on jo lopettanut tupakoinnin ja hänen päätavoitteenaan on jatkaa eteenpäin ilman tupakkaa. Tätä varten terveydenhuollon ammattilaisen on arvioitava ne vaikeudet, joita henkilö voi prosessinsa aikana kohdata sekä vahvistettava niitä strategioita, jotka ovat hyödyllisiä näiden vaikeuksien voittamiseksi.
Lisäksi tupakoitsijaa on tärkeää muistuttaa, että vieroitusoireet alkavat kadota jo seitsemännen päivän jälkeen sekä puhua siitä tyhjyyden tunteesta, joka ilmenee 10 päivää tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Terveydenhuollon ammattilaisen tulisi myös varoittaa tupakoitsijaa siitä väärästä turvallisuuden tunteesta, joka ilmenee 15 ja 30 päivän välillä tupakoinnin lopettamista.
Ylläpitovaihe: 6 kuukautta ilman tupakointia
Ylläpitovaihe alkaa, kun henkilö ei ole tupakoinut kuuteen kuukauteen, vaikka entisestä tupakoitsijasta ei voidakaan puhua ennen kuin tupakoinnin lopettamisesta on kulunut vähintään 12 kuukautta. Tässä vaiheessa ammattilaisen on arvioitava uudelleen tupakoinnin lopettamisesta mahdollisesti johtuvat vaikeudet sekä vahvistettava strategioita niiden voittamiseksi.
Lisäksi saattaa olla hyödyllistä muistuttaa, miksi henkilö on lopettanut tupakoinnin sekä tarkastella tupakoinnin lopettamisesta jo ilmenneitä että tulevia etuja. Samoin voi olla tarpeen muistaa tupakan käyttöön liittyviä haittoja.
Tupakasta irti pääseminen: Repsahdus
Repsahduksesta voidaan puhua silloin, kun henkilö palaa tupakointiin sen lopettamisen jälkeen. Tässä vaiheessa on välttämätöntä, että terveydenhuollon ammattilainen osoittaa tilanteessa empatiaa, antaa tukea, pidättäytyy kaikesta rankaisevasta käytöksestä sekä rohkaisee henkilöä näkemään repsahduksen hyvänä mahdollisuutena oppia ja palata uuteen yritykseen, jolla tulee olemaan entistä suuremmat mahdollisuudet onnistumiseen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Camalles Guillem, F., Barchilón Cohen, V., Clemente Jiménez, L., Iglesias Sanmartín, J.M., Martín Cantera, C., Minué Lorenzo, C., Ribera Osca, J.A. & Salguero Chávez, E. (2015). Guía de bolsillo para el tratamiento del tabaquismo. Barcelona, España: semfyc ediciones. Consultado el 09/01/2020. Recuperado de: https://www.saludinforma.es/portalsi/documents/10179/1032403/guiaBAJA.pdf/7f945968-4790-43ac-99ba-bd8855bcd5a3
- Gorreto López, L., Duro Robles, R., Aguiló Juanola, M.C., Hidalgo Campos, I. & Méndez Castell, C. (2017). Guía de intervención individual para el tratamiento del tabaquismo. Islas Baleares, España: Dirección General de Salud Pública y Participación del Gobierno de las Islas Baleares. Consultado el 09/01/2020. Recuperado de: https://www.ibsalut.es/apmallorca/es/profesionales/publicaciones?catid=0&id=1046
- López Delgado, M.E., Benito Fernández, B.M., Del Castillo Sedano, M.E., Álvarez Alonso, S., Gutiérrez Bardeci, L., Armentia González, I., Del Amo Santiago, M., Martín Fuente, F. & García Gutiérrez, M.A. (Ed.). (2010). Manual de abordaje del tabaquismo en atención primaria. Cantabria, España: Dirección General de Salud Pública del Gobierno de Cantabria. Consultado el 09/01/2020. Recuperado de: https://saludcantabria.es/index.php?page=MANUAL_ABORDAJE_TABAQUISMO_ATENCIoN-PRIMARIA
- Prochaska, JO y DiClemente, CC (1982). Terapia transteórica: hacia un modelo de cambio más integrador. Psicoterapia: teoría, investigación y práctica, 19 (3), 276–288. https://doi.org/10.1037/h0088437
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.