Täydennetyt elintarvikkeet – mitä ne ovat?
Elintarvikkeiden tuoteselosteissa näkee usein tekstin, että tuotetta on täydennetty ravintoaineilla. Ovatko tällaiset tuotteet oikeasti hyväksi terveydelle verrattuna muihin elintarvikkeisiin? Mitä tarkalleen ottaen ovat täydennetyt elintarvikkeet?
Vitamiineja, kivennäisaineita ja muita ravintoaineita saatetaan lisätä maitotuotteista kasviperäisiin juomiin ja jopa hygieniatuotteisiin, jotta ne olisivat “terveellisempiä”. Tässä artikkelissa katsomme, mitä ovat tällaiset täydennetyt elintarvikkeet.
Mitä ovat täydennetyt elintarvikkeet?
Maailman terveysjärjestö (WHO) on julkaissut oppaan nimeltä Guidelines on Food Fortification with Micronutrients, joka käsittelee ruoan rikastamista mikroravintoaineilla. Nämä ovat ravitsemusohjeita kansanterveydellisestä näkökulmasta, joiden pääasiallisena tavoitteena on tarjota käytännön opas kansanterveydellisestä ravitsemusohjelmasta vastaaville henkilöille. Se on hyödyksi myös heille, joiden tehtävänä on saada mikroravintoaineiden puutteen aiheuttama aliravitsemus hallintaan, mukaan lukien ruokateollisuudelle sekä kaikille muille, joiden täytyy panna alulle, valvoa ja arvioida elintarvikkeiden täydennysmenetelmiä.
Säädösten mukaan elintarvikkeen etiketissä on ilmoitettava, onko elintarviketta täydennetty ravintoaineilla.
Täydennetyt elintarvikkeet ovat sellaisia ruokia, joihin on lisätty yhtä tai useampaa luonnollista ravintoainetta, joko siksi, että kyseisen ravintoaineen pitoisuus oli alun perinkin alhainen, tai siksi, että ravintoaine hävisi käsittelyn aikana.
On yleinen käytäntö lisätä elintarvikkeeseen enemmän mikroravintoaineita kuin mitä siinä alkujaan oli. Esimerkiksi maito sisältää D-vitamiinia, mutta suhteellisen vähän. Maitoon lisätään D-vitamiinia prosessoinnin aikana. Vehnä on toinen tällainen elintarvike, sillä siitä häviää iso osa vitamiineja käsittelyn aikana. Ruokateollisuudessa käytetään tätä menetelmää usein korvaamaan kadotetut ravintoaineet.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: D-vitamiinin puutos: kuka kärsii siitä todennäköisimmin?
Täydennetyt elintarvikkeet
Elintarvikkeiden täydentäminen on ollut yleinen käytäntö jo useiden vuosikymmenten ajan, sillä se auttaa vähentämään tiettyjen ravintoainepuutosten esiintyvyyttä väestössä. Täydentäminen on parantanut merkittävästi miljoonien ihmisten terveyttä ja elämänlaatua.
Täydentämisen suurin etu (verrattuna muihin menetelmiin, jotka lisäävät mikroravintoaineiden määrää ruokavaliossa) on se, että ihmisen ei tarvitse muuttaa ruokailutottumuksiaan.
Täydentäminen auttaa lisäämään mikroravinteiden saantia, jolloin väestön ei tarvitse tehdä muutoksia normaaliin ruokavalioonsa. Tästä on hyötyä väestön kaikille sektoreille, erityisesti rajallisten ravinnonlähteiden alueilla asuville ihmisille.
Täydennetyt elintarvikkeet: näin ne voivat hyödyttää
Ensimmäinen menestystarina elintarvikkeiden täydentämisestä on se, että jodin puutos on vähentynyt useissa maissa. Jodi on välttämätön ravintoaine kilpirauhashormonien muodostumiselle, jotka puolestaan vastaavat kasvun ja aineenvaihduntaprosessien säätelystä.
Jodin puute johtaa älyllisten kykyjen heikentymiseen ja synnynnäiseen kilpirauhasen liikatoimintaan vauvoilla ja lapsilla, ja struumaan aikuisilla. Jodia on merenelävissä kuten kalassa, äyriäisissä ja merilevässä. Meren äärellä asuvilla ihmisillä on harvemmin ongelmaa jodin puutteen kanssa.
Ensimmäisiä esimerkkejä “jodiohjelman” tehoamisesta ovat Sveitsi ja Michiganin osavaltio Yhdysvalloissa.
Foolihappo ja hermostoputken häiriöt
70-luvun alussa ravitsemuksen ja hermostoputken häiriöiden välillä havaittiin mahdollinen yhteys. Tällainen häiriö vaikuttaa haitallisesti sikiön aivojen, selkäytimen tai selkärangan kehitykseen.
1970-luvun puolivälissä tämä foolihapon ja synnynnäisten vikojen välinen yhteys toimi jo pohjana ensimmäisille kliinisille tutkimuksille, joiden myötä osoitettiin, että foolihappolisä oli tehokas keino vähentää hermostoputken vikojen syntyä.
Suosittelemme lopuksi, että ravitsemusasiantuntija opastaa täydennettyjen elintarvikkeiden syömisessä liiallisten ravinteiden saannin välttämiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Allen, L. H., De Benoist, B., Dary, O., & Hurrell, R. (2017). Guías para la fortificación de alimentos con micronutrientes.
- Smithells RW, Sheppard S, Schorah CJ. Vitamin deficiencies and neural tube defects. Arch Dis Child. 1976 Dec;51(12):944-50. PubMed PMID: 1015847; PubMed Central PMCID: PMC1546171.
- Zimmermann MB. Research on iodine deficiency and goiter in the 19th and early 20th centuries. J Nutr. 2008 Nov;138(11):2060-3. PubMed PMID: 18936198.
- Czeizel, A.E., et al., Prevention of neural-tube defects with periconceptional folic acid, methylfolate, or multivitamins? Ann Nutr Metab, 2011. 58(4): p. 263-71.