Synnytyksen jälkeinen virtsaumpi ja sen hoito
Synnytyksen jälkeinen virtsaumpi tarkoittaa kyvyttömyyttä virtsata spontaanisti 6-12 tuntia alatiesynnytyksen jälkeen. Yleisin syy synnytyksen jälkeiseen virtsaumpeen on lantionpohjan kyvyttömyys rentoutua synnytyksen jälkeen. Se voi olla pahempi erityisen kivuliaan episiotomian (välilihan leikkauksen) tai avustetun alatiesynnytyksen jälkeen.
Tästä syystä on tärkeää ylläpitää hyvää kivunlievitystä ja tehdä asianmukaiset toimenpiteet. Näin lantionpohja rentoutuu ja potilas kykenee virtsaamaan.
Synnytyksen jälkeinen virtsaumpi: eri tyypit
Synnytyksen jälkeinen virtsaumpi voidaan luokitella seuraavalla tavalla:
- Oireellinen. Virtsaamiseen liittyy kipua.
- Piilevä tai oireeton. Tässä tapauksessa virtsarakkoon jää runsaasti virtsaa virtsaamisen jälkeen. Määrä on 150 ml tai enemmän spontaanin virtsaamisen jälkeen synnytyksen jälkeisenä ensimmäisenä päivänä.
Riskitekijät
Seuraavaksi kerromme niistä riskitekijöistä, jotka edistävät tämän vaivan ilmaantumista. Jos jokin näistä olosuhteista toteutuu potilaan kohdalla, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että potilas tulee ehdottomasti kärsimään virtsaummesta, ainoastaan sen todennäköisyys kasvaa.
- Pitkittynyt ensimmäinen ja toinen vaihe synnytyksessä
- Avustettu alatiesynnytys
- Epiduraalipuudutus
- Nainen synnyttää ensimmäistä kertaa
Asiantuntijat pitävät myös välilihan leikkausta ja vauvan syntymäpainoa oireettoman virtsaummen riskitekijöinä. Riskitekijöiden varhainen havaitseminen on erittäin tärkeää, sillä näin voidaan tehdä oikeat varotoimenpiteet synnytyksen haittojen vähentämiseksi. Näin voidaan myös määrittää asianmukainen hoito virtsarakon toiminnan palauttamiseksi.
Tutustu myös tähän artikkeliin: Viisi tapaa hoitaa virtsankarkailua
Diagnoosi
Useimmissa tapauksissa synnytyksen jälkeinen virtsaumpi on oireellinen, kun potilas ei kykene virtsaamaan spontaanisti 6-12 tuntia synnytyksen jälkeen.
Synnytyksen jälkeinen virtsaumpi: potilaiden hoito
Potilaiden tulisi virtsata 12 tunnin sisällä normaalin alatiesynnytyksen tai avustetun synnytyksen jälkeen. Keisarinleikkauksen läpikäyneiden potilaiden tulisi virtsata muutaman ensimmäisen tunnin aikana katetrin poistamisen jälkeen, toisin sanoen noin 12 tuntia operaation jälkeen.
Jos näin ei tapahdu tämän ajan kuluessa, lääkäreiden on optimoitava hoito kipulääkkeillä ja tulehduslääkkeillä, ja potilaalle on myös asetettava väliaikainen katetri. Näin lääkärit voivat arvioida potilaan virtsantuloa ja mukauttaa hänen juomansa veden määrää.
Jos seuraavien 3-4 tunnin aikana ei tapahdu spontaania virtsaamista, potilaalle on tehtävä taas katetrointi kertakäyttöisellä katetrilla. Jos vielä toisenkaan kerran jälkeen potilas ei virtsaa spontaanisti, tehdään kolmas katetrointi. Kolmannella kerralla käytetään pysyvämpää Foley-katetria, jota potilaan on käytettävä viikon ajan.
Potilaan on nipistettävä katetri kiinni ja avattava se aina kun hänellä on vessahätä. Tätä tunnetta ei kuitenkaan välttämättä tule, mistä syystä katetri tulee avata aina noin kolmen tunnin välein rakon tyhjentämiseksi. Potilas kotiutetaan Foley-katetrin kanssa.
Lue lisää: Parhaat hoitokeinot virtsatietulehdukseen
Lääkehoito
Lääkärit määräävät lääkkeitä ehkäistäkseen komplikaatioita virtsakatetripotilailla. Niitä ovat:
- Fosfomysiini, 3 g. Tätä lääkettä tulisi ottaa 72 tunnin välein katetrin käyttämisen ajan.
- Tulehduskipulääkkeitä paikallisen tulehduksen lievittämiseksi.
Yhteenveto
Synnytyksen aikana on keskeistä antaa ja ylläpitää hyvää kipulääkitystä ja tehdä oikeat varotoimenpiteet raskauden jälkeisen virtsaummen ja muiden komplikaatioiden ehkäisemiseksi.
Synnytyksen jälkeistä virtsaumpea voidaan hoitaa tehokkaasti katetreilla. Kysy lääkäriltä tämän synnytykseen liittyvän komplikaation riskeistä ja käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Arcay-Ferreiro, E., Ferro-Castaño, A. M., Fernández-González, B., García-Rodríguez, B., Gonález-Gómez, J. M., Rodriguez-Del Amo, M. D., & Viaño-López, C. (2012). Sondaje vesical. Protocolo de enfermería. Asociación Española de Enfermería En Urología.
- Kanashiro, A., Nervo, N., Salas, D., wong, A., Capell, M., Younes, S., & Villavicencio, H. (2013). Retención de orina en el embarazo y el postparto TT – Retention of urine in pregnancy and postpartum. Actas Fund. Puigvert.
- Barakat, Ruben; Bueno, Clara; Díaz de Durana, Alfonso; Coterón, Javier; Montejo, R. (2013). Efecto de un programa de ejercicio físico en la recuperación post-parto. Estudio piloto. Archivos de Medicina Del Deporte.