Sensorisen muistin kolme tyyppiä

Sensorisen muistin ansiosta kokemuksiimme voi liittyä myös aistimuksia. Näin kokemukset muuttuvat merkityksellisemmiksi ja ikimuistoisemmiksi. Saat tietää sensorisen muistin tyypeistä sekä siitä miten niitä päivittäin käytetään.
Sensorisen muistin kolme tyyppiä

Viimeisin päivitys: 06 tammikuuta, 2022

Muisti koostuu joukosta älyllisiä prosesseja, jotka liittyvät informaation tulkitsemiseen, varastoimiseen ja mieleen palauttamiseen. Tästä syystä muisti on olennaisessa osassa muistojen muodostumisessa ja oppimisprosessissa. Lisäksi se on erityisen tärkeässä roolissa älykkyyden kehityksessä. Se ei kuitenkaan aina toimi samalla tavoin tai jaa samaa informaatiota. Tästä syystä on olemassa sensorisen muistin kolme tyyppiä.

Sensorisen muistin vuoksi pystymme muistamaan sen, miltä kipu sormenpäässä tuntui kun kosketimme kiehuvan kuumaa vettä. Sensorinen muisti liittää yhteen havaitsemisen prosessit sekä kognitiiviset prosessit.

Sensorisen muistin tyypit

Sensorinen muisti voidaan jakaa kolmenlaiseen tyyppiin: ikoni-, tunto- ja kaikumuistiin.

Seuraavaksi tarkastelemme jokaista tyyppiä tarkemmin.

1. Ikonimuisti

Ikonimuisti tunnetaan myös visuaalisena muistina. Ikonimuistin kautta pystymme muistamaan johonkin tapahtumaan tai tilanteeseen liittyviä objekteja ja yksityiskohtia vain muutamassa sekunnissa.

Se on hyvin hyödyllistä, sillä myöhemmin erilaiset prosessit mahdollistavat tapahtuneen analysoinnin ja tulkitsemisen. Se kuinka suuren merkityksen näille yksityiskohdille annamme vaikuttaa niiden säilymiseen pitkäkestoisessa muistissa.

On olemassa monenlaisia muistia harjoittavia pelejä. Yksi kaikille tuttu tällainen peli on muistipeli, jossa korttien toisella puolella on jokin kuvio tai kuva, ja jokaista korttia on kaksi kappaletta. Kortit asetetaan kuvapuoli alaspäin ja tarkoituksena on löytää ja muistaa missä kortin pari on. Tällaisessa pelissä harjoitamme nimenomaan ikonimuistia.

Sensorisen muistin kolme alatyyppiä: ikoni-, tunto- ja kaikumuisti.
Jotta ikonimuisti olisi pitkäkestoinen, siihen tulisi olla liittyneenä emootioita. Muuten monet asiat unohtuisivat.

2. Tuntomuisti

Tuntomuisti tunnetaan myös taktiilisena muistina. Tuntomuistissa kosketus aktivoi muistin ihon saavuttaneiden ärsykkeiden kautta.

Siihen liittyy myös lihasten, nivelten ja jänteiden kautta kokemiamme tuntemuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että tuntomuistissa käytetään asentoaistia.

Tämä muisti pystyy työstämään samanaikaisesti noin neljää tai viittä yksikköä, joiden kanssa voimme olla vuorovaikutuksessa samaan aikaan mm. koskettamalla, liikuttamalla, nostamalla ja liu’uttamalla. Se mahdollistaa sen, että pystymme tutkimaan objekteja koskemalla niitä ja olemalla niiden kanssa vuorovaikutuksessa.

3. Kaikumuisti

Kaikumuisti tunnetaan myös auditiivisena muistina. Se toimii välittäjänä auditiivisen ärsykkeen sekä muistin välillä. 

Vaikkakin tämä sensorisen muistin alatyyppi onkin kaikista lyhytkestoisin, mitä tulee visuaaliseen muistiin (joka voi säilyttää viidestä seitsemään yksikköä informaatiota neljän sekunnin ajan), pystymme luomaan auditiivis-sensorisia kuvia, jotka voimme säilyttää pidempään.

Se, kuinka kauan tämä auditiivinen ärsyke säilyy mielessämme, riippuu sen voimakkuudesta sekä sen vaikutuksesta meihin.

Sensorisen muistin stimulointi – funktiot ja hyödyt

Bruningin modaalisen mallin mukaan muisti on joukko säilytysjärjestelmiä. Sensorinen muisti on vastuussa ärsykkeen säilyttämisestä sensorisissa rekistereissä ennen kuin menetämme tämän informaation. Tämä tarkoittaa sitä, että informaatio on väliaikaisessa säilytyksessä.

Havainnointi on huomion suuntaamista saatuun ärsykkeeseen. Myöhemmin se seuraa kaavantunnistusprosessia, jonka kautta assosioimme uutta informaatiota jo olemassa olevaan kaavaan. Lopuksi annamme ärsykkeelle merkityksen. Se määrittää sen, säilömmekö informaatiota väliaikaisesti vai pitkäkestoisesti.

Sensorisen muistin tärkeys ja sen eri alatyypit lisäävät kokemukseen “järkeä”. Se tekee kokemuksesta kokonaisemman, koska voimme havaita erilaisia ärsykkeitä. Näin siitä tulee meille merkityksellisempi. Ärsyke saattaa kadota, mutta muisti säilyy, ja voimme muistaa kuinka hyvältä tai pahalta kokemus tuntui.

Lisäksi sensorisella muistilla on erittäin tärkeä vaikutus oppimiseen, sillä tähän prosessiin yleensä liittyy myös muita kognitiivisia prosesseja. Siihen liittyy myös aisteja ja havaintoprosesseja.

Yksi tapa ymmärtää sensorisen muistin tärkeys on sen merkitys lyhyt- ja pitkäkestoiselle muistille. Yleensä ärsyke kestää vain lyhyen hetken. Joten ennen kuin edes pystymme täysin ymmärtämään ärsykkeen merkitystä, olemme jo unohtaneet koko ärsykkeen. Tässä vaiheessa sensorinen muisti astuu kuvioon.

Esimerkiksi palapelin tekeminen stimuloi muistia.
Erilaiset muistia stimuloivat pelit ja harjoitukset auttavat parantamaan säilytyskapasiteettia. Sensorisen muistin kannalta esimerkiksi muistipelit ovat hyväksi.

Nauti aisteista

Sensorisen muistin ansiosta voimme säilyttää kokonaisemman muiston kokemuksesta. Toisaalta se saa meidät tietoisemmiksi eletyistä kokemuksistamme sekä auttaa nauttimaan kaikista aisteistamme, ja pystymme säilömään rikkaamman muiston hetkestä.

Toisaalta sensorista muistia voidaan soveltaa myös muilla tavoin, esimerkiksi opetus- ja oppimisprosesseissa.

Sensorinen muisti auttaa merkittävästi oppimista, kun on kyse erityyppisestä informaatiosta. Tämä on tärkeää silloin, kun meidän tulee valita käytettävät resurssit, sillä pystymme käsittelemään ainoastaan rajoitetun määrän ärsykkeitä kerrallaan.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Näin parannat lähimuistiasi helposti
Askel Terveyteen
Lue se täällä Askel Terveyteen
Näin parannat lähimuistiasi helposti

Eikö lyhytmuistisi toimi enää yhtä hyvin kuin ennen? Ota käyttöön nämä muutamat neuvot, ja paranna lähimuistiasi helposti arjen rutiineja muuttamal...



  • Ballesteros, Soledad (1999). Memoria humana: investigación y teoría. Psicothema, 11(4),705-723. ISSN: 0214-9915. Disponible en: https://www.redalyc.org/articulo.oa?id=72711401
  • Bruning, R. H., Schraw, G. J., y Ronning, R. (2002). Psicología Cognitiva e Instrucción. Madrid: Alianzal.
  • Ruiz-Vargas, J.M. (2010). Manual de Psicología de la memoria. Madrid: Síntesis.