Selkärankareuman diagnoosi ja hoito
Selkärankareuma on krooninen tulehdustauti, joka vaikuttaa pääosin puoliniveliin. Näiden nivelten on taipumus yhdistyä, mikä johtaa liikkuvuuden heikentymiseen. Sen myötä niistä tulee vähemmän joustavia. Siitä syystä tätä sairastavien ihmisten asento on usein etukenossa.
Ei tiedetä tarkalleen mikä selkärankareuman aiheuttaa, mutta DNA:lla on merkittävä rooli sen esiintymisessä. Useimmilla selkärankareuman saaneilla ihmisillä on HLA-B27-geeni. Vain jotkut tämän geenin omaavista ihmisistä kuitenkin saavat kyseisen sairauden.
Selkärankareuman oireet
Kun ihminen sairastuu selkärankareumaan, yhdistyvät jotkut heidän nikamansa, mikä johtaa jäykkyyteen ja kipuun.
Tämä reumasairaus aiheuttaa puolinivelten tulehtumisen. Muut nivelet voivat myös tulehtua, kuten hartioiden, lantion, polvien tai nilkkojen nivelet.
Ensimmäisiä selkärankareuman oireita ovat kipu ja jäykkyys alaselässä. Näitä oireita kuitenkin esiintyy pääosin aamuisin sekä epäaktiivisten ajanjaksojen jälkeen. Niskakipu ja väsymys ovat myös yleisiä oireita.
Joitakin tavallisimmin vahingoittuneita alueita ovat puolinivelet selkärangan ja lantion sekä lannenivelten välillä. Se voi kuitenkin myös vaikuttaa kohtiin, joissa jänteet ja nivelsiteet liittyvät luuhun, varsinkin selkärangassa olevat.
Selkärankareumassa uusi luu muodostuu osana kehon yritystä parantua. Tämä uusi luu vähentää nikamien välistä tilaa. Sen myötä kummankin nikaman osat yhdistyvät. Sitten näistä selkärangan osista tulee jäykkiä ja joustamattomia. Yhdistyminen voi myös vallata kylkiluun sekä vähentää keuhkojen kapasiteettia ja toimintaa.
Selkärankareuman komplikaatiot
Tässä joitakin selkärankareuman aiheuttamia komplikaatioita:
- Silmätulehdus (uveiitti): Tämä on yksi yleisimmistä selkärankareuman komplikaatioista. Se aiheuttaa silmäkivun nopean puhkeamisen, valoherkkyyttä sekä hämärtynyttä näköä.
- Sydänventtiilien vahingoittuminen: Tämä sairaus voi aiheuttaa ongelmia aortassa. Tulehtunut aortta voi vaikuttaa aortan läpän muotoon sydämessä, mikä puolestaan muuttaa läpän toimintaa.
Diagnoosi
Selkärankareuma voidaan tunnistaa useista eri oireista. Niitä ovat:
- Kliiniset oireet, kuten yli 3 kk kestävä alaselkäkipu. Se saattaa parantua liikunnan avulla, mutta ei katoa levon kanssa. Myös rintakehän laajenemisen rajoitukset sekä selkärangan liikkuvuus tulee ottaa huomioon.
- Radiologiset todisteet ristiluun niveltulehduksista.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Selkäkivun lievitys harjoituksilla
Potilaalla olevista kriteereistä riippuen selkärankareuman diagnoosi tulee olemaan joko määritelty (kliinisten kriteereiden ja radiologin avulla) tai todennäköinen (tapauksissa, joissa potilas täyttää kolme kliinistä kriteeriä ja yhden radiologisen).
Veri- ja virtsakokeet voivat auttaa tukemaan diagnoosia, jossa selvitetään HLA-B27-antigeenin olemassaolo veressä. Ne voivat myös määritellä potilasta mahdollisesti vaivaavan tulehdusprosessin voimakkuuden.
Selkärankareuman hoito
Särkylääkkeet lievittävät nivelkipua yhdessä kuntoutuksen ja leikkauksen kanssa.
Selkärankareuman hoitona on eri lääkevaihtoehtojen ja kuntoutuksen yhdistelmä.
- Ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet) ja kipulääkkeet. Nämä ovat lääkehoitoja, joilla pyritään hallitsemaan kipua ja vähentämään tai poistamaan niveltulehdusta. Potilaan elämänlaatu paranee sen myötä. Epämukavan olon lievittäminen auttaa potilasta myös saamaan paremmin unta yöaikaan.
- Sairautta modifioivat lääkkeet. Nämä tehoavat itse immuunijärjestelmään.
- Biologiset lääkkeet. Vaikka nämä lääkkeet eivät parannakaan sairauksia, hallitsevat ne kuitenkin tämän sairauden oireita monilla ihmisillä.
- Kuntoutus. Potilaan täytyy tehdä kuntoutusharjoituksia jatkuvasti yhdessä lääkehoitojen kanssa. Liikunta ja hengitysharjoitukset parantavat selkärangan liikkuvuutta ja lihasten vahvuutta.
- Potilaan tulisi myös tehdä helppoja selkää vahvistavia harjoituksia, kuten uintia.
- Leikkaus. Leikkausta käytetään harvoin, vain silloin kun nivelet ovat pahasti vahingoittuneet ja liikkuvuus melkein menetetty.
Kun erilaisia hoitokeinoja yhdistellään, jäykistymiseltä voidaan välttyä. Ne voivat myös auttaa ehkäisemään muita lihas- ja liikuntaelimistön toimintaan liittyviä ongelmia.
Toivomme, että tämä artikkeli antoi sinulle hyödyllistä tietoa. Sinua saattaa myös kiinnostaa fibromyalgia ja sen hoito:
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Castro Villegas, M. C., & Collantes Estévez, E. (2013). Espondiloartritis. Medicine – Programa de Formación Médica Continuada Acreditado. https://doi.org/10.1016/s0304-5412(13)70554-7
- Estévez, E. C., Contreras, A. E., & Pérez, V. C. (2001). Espondiloartritis tratamiento actual y perspectivas futuras. Reumatologia.
- Sanhueza Z., A., Prieto R., J. C., Weisz C., J., Leiter Herrán, F., Soto F., S., Chiang O., F., & Lira S., L. (2016). Espondiloartritis anquilosante: revisión de hallazgos imagenológicos en la columna. Revista Chilena de Radiologia. https://doi.org/10.1016/j.rchira.2016.11.004