Pakkomielteinen murehtiminen luo ahdistusta

Oletko koskaan vajonnut täysin ajatuksiisi ja jankannut negatiivisia “mitä jos” ja “olisi pitänyt” -ajatuksia? Tällainen pakkomielteinen murehtiminen  saa meidät äärimmäisen huolen tilaan, ja tämä tila muuttuu sitten ahdistukseksi.

Mistä pakkomielteinen murehtiminen johtuu?

Jotkut ihmiset tuppaavat ajattelemaan liikaa sitä, mitä heille tapahtuu, mitä he ovat sanoneet, mitä on tapahtunut ja kuinka hyvää tai huonoa kaikki on ollut.

Nämä jankkaavat ajatukset eivät ainoastaan keskity menneeseen, vaan lisäksi ne koskevat tulevaisuutta. Tuntematon tulevaisuus, jossa oletukset, epäilykset ja negatiiviset uskomukset ovat valloillaan, voi ehdottomasti johtaa ahdistukseen.

Jatka lukemista, sillä nyt selitämme tätä ilmiötä tarkemmin – miksi olisi hyvä lopettaa pakkomielteinen murehtiminen, ja negatiivisten ajatusten jankkaamisesta olisi syytä hankkiutua eroon?

Negatiiviset, pakkomielteiset ajatukset ja väärät tulkinnat

Jos on jokin sellainen asia, jossa nämä toistuvat ajatukset onnistuvat, se on se, että ne saavat meidät päätymään vääriin johtopäätöksiin.

Olipa ajattelemamme asia mikä tahansa, liiallisessa ajattelemisessa vaikuttavat suurina tekijöinä pelko, riittämättömyydet, tarpeet ja muut heikkoudet, jotka meidän sisällämme asuvat.

Jos tarvitsemme toisia ollaksemme onnellisia, tunteaksemme itsemme kykeneviksi ja arvokkaiksi, tuloksena on se, että negatiiviset ajatukset tulevat kaikumaan mielissämme.

Pakkomielteinen murehtiminen saa meidät aina keskittymään muihin ihmisiin ja siihen, mitä he meistä ja meidän teoistamme ajattelevat. Mutta mihin tämä meidät sitten johtaa? Missä meidän omat mielipiteemme ovat?

Alhainen itsetunto johtuu epävarmuudesta, joka vaikuttaa ihmisen jokaiseen elämänalueeseen. Se saa aikaan konflikteja, syyllisyydentunteita ja virheellistä ajattelua, joka johtaa siihen, että ihminen epäilee kaikkea ja kaikkia.

Tämä tilanne saa aikaan ilmiön, jota emme halua: toisten ihmisten suunnalta tulevan torjunnan. Ja me keskitymme niin paljon toisiin ihmisiin, että kaikkein pienimmätkin asiat tuntuvat pettymyksiltä, valheilta tai petoksilta.

Me itse olemme kuitenkin se taho, joka meidät pettää.

Negatiivinen, pakkomielteinen murehtiminen voi johtaa tuhoon

Negatiiviset ja jatkuvat ajatukset ovat tuhoisa kehä. Tuntuu, että niille ei ole olemassa loppua, eikä niistä ole mitään pakotietä.

Itse asiassa niillä, jotka tämän tyyppisistä ajatuksista kärsivät, ei ole erästä hyvin tärkeää taitoa, nimittäin taitoa tehdä päätöksiä.

Tässä on kyse siitä, että he eivät sano sitä mitä haluavat tai tee sitä mitä haluavat, sillä he tietävät että sillä on seurauksensa. Tämä saa heidät hakemaan suojaa ajatuksistaan, jotka syövät heitä sisältäpäin.

Pikkuhiljaa ahdistus luo sitten kaiun. Se yllättää heidät missä tahansa, ja joka kerta se saa yhä enemmän hallintaa.

Jos tätä ilmiötä ei pysäytetä ajoissa, ja jos ihminen ei ymmärrä että on kyseessä ongelma, joka täytyy ratkaista, tuloksena on lumipallo-efekti, joka muuttuu isommaksi ja isommaksi ja joka voi lopulta saada aikaiseksi syvän masennuksen.

Ihmiset, joilla on jatkuvaa negatiivista ajattelua, sabotoivat itseään aivan jatkuvasti. He vahingoittavat itsetuntoaan, eivätkä he tunne olevansa tarpeeksi arvokkaita.

Tällöin ihminen on niin kaukana omasta itsestään, että hän tarvitsee toisia tunteakseen olevansa “yhteydessä”. Tämä ei kuitenkaan koskaan ole ratkaisu, vaan sen sijaan pahentaja sellaisessa ongelmassa, jolle ihminen ei halua saada loppua.

Olisiko aika sanoa hyvästit pakkomielteille?

Negatiiviset ja jatkuvat ajatukset eivät ole muuta kuin pakkomiellettä tietystä asiasta tai tilanteesta, ja ne saavat meidät tekemään asioita, joita myöhemmin kadumme.

Jos meillä esimerkiksi on epäilyksiä ja useita ajatuksia siitä, että kumppanimme on uskoton, tuloksena on se, että ahdistus ottaa meistä vallan. Sitten alamme tarkkailla, milloin toinen käyttää sosiaalista mediaa ja kuinka usein hän ajattelee meitä – ja niin edelleen.

Kaikki, minkä tässä etsinnässä “löydämme”, tulee ruokkimaan uskomuksiamme lisää, ja niistä tulee niin pakkomielteisiä, että tämä saa meidät tekemään asioita, jotka eivät ole osa arvojamme.

Siksi ei kannattaisikaan jäädä kiinni ajatusten aaltoihin. Nämä ajatukset, joilla ei ole pohjaa ja jotka ovat syytä omista epävarmuuksistamme, vahingoittavat meitä.

Meidän tulee opetella näkemään ne ilman tuomitsemista ja ilman että yritämme tutkia niiden syytä. Ne tulee vain nähdä ja sitten päästää ne menemään.

Kun pidämme kiinni näistä ajatuksista, alamme jauhaa niitä, ja niistä tulee pakkomielteitä.

Ajatus voi luoda negatiivisen tuntemuksen ihmisen kehossa, mutta siihen tarttuminen, sen oikeuttamisen yrittäminen sekä se, että et päästä siitä irti, voi olla huonoin mahdollinen päätös.

Jos ajatus hyökkää sinua kohden eikä jätä sinua rauhaan, tee päätös. Mikä tahansa onkin mielessäsi, se yrittää kertoa sinulle jotakin, joten toimi.

Pakkomielteiset ajatukset keräävät torjuttuja ja vaiennettuja epäilyksiä. Ne koskevat asioita, jotka häiritsevät sinua ja joiden suhteen et tee mitään.

Kun pidät ajatuksen tai tarraudut siihen kiinni, tämä tulee vain tekemään olosi huonommaksi. Kun kehosi sitten alkaa huutaa, on aika uskaltaa tehdä muutos.