Olemme liian nuoria olemaan näin surullisia

Huomattavat negatiiviset muutokset yhteiskunnassamme ja taloudessamme vaikuttavat nuoreen sukupolveen tehden heistä surullisia. Laajat sosiaaliset ja ekonomiset trendit vaikuttavat meihin kaikkiin, mutta on vaikeaa nähdä, miten se tapahtuu jokapäiväisessä arjessamme.

Ennen muutamien vuosien takaista taloudellista taantumaa halusimme, että meillä olisi toivoa siihen, ettei meidän sukupolvemme tarvitsisi odottaa kokonaista vuosikymmentä kunnes ajat paranisivat. Nyt kuitenkin huomaamme, että tämä kuva oli liian optimistinen, mutta jatkamme silti samaan tapaan kuin ennenkin.

Olemme liian nuoria ollaksemme surullisia

Tämän artikkelin otsikosta tuli nopeasti suosittu sosiaalisessa mediassa. Otsikko on peräisin Sara Herranzin kuvituksesta. Kirjoittaja sai idean kuvitukseen, kun hän katseli elokuvaa nimeltä Beginners ja hän sisällytti sen kirjaansa Everything I Never Told You Is Kept Here.

Tuhannet nuoret voivat samaistua tähän kuvaan. Nuoret, joilla ei ole terveysongelmia ja joilta ei puutu perustarpeita, mutta joiden tulevaisuus on silti ottanut 180 asteen käännöksen. Heidän akateemiset ja henkilökohtaiset pyrkimyksensä ovat muuttuneet ja monille heistä tulee olemaan yhä vaikeampaa saavuttaa tavoite, jonka piti olla helposti saatavilla: muuttaminen pois heidän vanhempiensa luota.

Joka tapauksessa, olemme liian nuoria olemaan surullisia. Joka päivä koemme eri tunteita ja viikon mittaan voimme käydä läpi sekä surullisia että onnellisiakin aikoja. Kuitenkin yhteinen nimittäjä tälle sukupolvelle on toivottomuus tulevaisuuden suhteen.

Toivottomuus on yksi masennusjaksojen päälaukaisijoista. Kun verrataan nykyistä ja aiempaa sukupolvea, on masennusdiagnoosien määrä kasvanut noin 15–20 % aiemmasta sukupolvesta.

Monet nuoret ovat joutuneet toteamaan, että käytettyään koko elämänsä opiskeluun, heidän täytyykin ottaa työ joltain alalta, joka ei vastaa heidän koulutustaan. Toisten taas on täytynyt muuttaa pois maasta. Näin tekevillä käy kuitenkin monesti niin, että he päätyvät ulkomailla työskentelemään tehtävissä, jotka eivät vastaa heidän pätevyyttään. Emme ole ikinä tähän tilanteeseen täysin varautuneita, mikä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy pian alkaa käyttämään omia henkilökohtaisia voimavarojamme päivä toisensa jälkeen pärjätäksemme näissä stressaavissa ja häkellyttävissä tilanteissa.

Sen takia on ainoastaan loogista lakata syyttämästä nuoria ihmisiä ja hyväksyä se, että koulutetuin sukupolvemme ei menesty niin hyvin kuin odotimme. Todellisuudessa tilanne on nimittäin muuttunut dramaattisesti hyvin lyhyessä ajassa.

Meidän täytyy olla tietoisia siitä, mitä meille tapahtuu

Nykyinen huono taloudellinen tilanne ei vaikuta niin voimakkaasti sellaisiin ihmisiin, joilla on jo vakaa työpaikka ja saavutuksia, kuin nuoriin, jotka ovat vasta astumassa työmaailmaan, ja jotka joutuvat kohtaamaan pettymyksiä toisensa jälkeen.

Et ole todistanut kykyjäsi, sillä et ole vielä kyennyt. Sinun täytyy vain uida vastavirtaan. Mutta kaikkien tapahtumien ansiosta opit kuitenkin asioita, jotka ovat korvaamattoman arvokkaita.

Kun tunnemme olomme surulliseksi, täytyy meidän miettiä, mitä kaikkea saamme ja mitä menetämme. Ennen kaikkea meidän täytyy olla tietoisia siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Kehitämme ainutlaatuisen empatiakyvyn ja sosiaalisen omatunnon, joiden avulla kykenemme analysoimaan maailman ongelmia monista eri näkökulmista. Sinnikkyytemme on kehittynyt hämmästyttävän nopeasti ja tunneälykkyytemme ansiosta olemme selvinneet useammista hankalista tilanteista paremmin kuin minkään aikaisemman oppimamme avulla.

Olemme avoimempia ja kannustavampia, sekä vähemmän naiiveja. Pidämme aiempien sukupolvien tapaan arvossa rehellisyyttä, yksinkertaisuutta ja soveliaisuutta. Ajattelemme tekopyhyyden olevan vihollisemme, samoin kuin turhamaisuuden ja tuhlailunkin.

Olemme valmiita muutokseen ja teemme kaikkemme, jotta asiat kääntyisivät parhain päin. Voi olla, että psykologinen vastarintamme rakoilee silloin tällöin, mutta paikkaamme sen aina nopeasti kasaan. Olemme liian nuoria ollaksemme surullisia. Kaaduttuamme nousemme ylös ja jatkamme eteenpäin.

Emme ole yksin

Kun joudut käymään masentavia tai toivottomia tilanteita läpi yksin, saatat olla peloissasi ja häpeissäsi, mutta tässä tapauksessa tilanteen aiheuttamaa surullisuutta voi kenties sietää, jos tuntee olevansa osa joukkoa, jonka kaikki jäsenet ovat samassa tilanteessa.

Emme voi rentoutua, sillä tilanne on kaoottinen, mutta psykologinen ilmiö on kuitenkin havaittavissa: syyllisyydestä tulee siedettävämpää ja vähemmän kuluttavampaa, sillä emme enää ajattele tilannetta pelkästään omien henkilökohtaisten epäonnistumisiemme tai luonteenpiirteidemme kautta. Sen sijaan ymmärrämme, että kyseessä on tilanne, josta kaikki kannamme vastuun.

Älä eristä itseäsi tällaisessa tilanteessa, sillä jos teet niin, et tee muuta kuin kohtaat tilanteen passiivisella ja katastrofaalisella tavalla, eikä siitä ole mitään apua. Sinun täytyy nostaa itseäsi niskasta, pukeutua ja lähteä ulos kotoasi, vaikka sinusta ei siltä tuntuisikaan. Halu siihen kasvaa kyllä myöhemmin. Tilaisuus ottaa taas kiinni elämäsi ohjenuorista on olemassa. Kuten Jean Paul Sartre sanoi: “Emme voi hukata aikaa. Ehkä on olemassa parempia ihmisiä, mutta tämä aika on meidän.”