Mitkä ovat koronaviruksen yleisimmät jälkitaudit?

Vaikka olemme edelleen keskellä COVID-19 -pandemiaa, meidän on aika alkaa miettimään viruksen jälkitauteja. Ne ovat fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia ja tiloja, joita esiintyy tartunnan saaneilla sekä heidän läheisillään, mutta myös muilla ihmisillä.

COVID-19 -pandemia jatkuu edelleen, vaikkakin niissä maissa joissa tartuntakäyrä on lähtenyt laskuun on jo alettu pikku hiljaa poistamaan joitakin rajoituksia. Kaikkialla koronaviruksen yleisimmät jälkitaudit ovat kylläkin jo nousseet esiin.

Kuten missä tahansa näin vakavassa patologiassa, kun otetaan huomioon sairastuneiden ja sairaalahoitoa vaativien potilaiden lukumäärä, on loogista että seurauksia tulee näkymään sekä keskipitkällä että pitkällä aikavälillä. Koronaviruksen tulevia jälkiseurauksia ja komplikaatioita arvioidaan edelleen, mutta jotkut tutkimukset ovat jo antaneet tuloksia.

Koronaviruksen seurausten ja jälkitautien huomioon ottaminen on erittäin tärkeää kansanterveyden kannalta. On nimittäin mahdollista, että tulemme siihen pisteeseen että sairaalat ja terveyskeskukset täyttyvät näistä tapauksista tulevaisuudessa.

Yksi tärkeimmistä elimistä joka tulee ottaa huomioon ovat hengityselimet, koska keuhkokuume on ollut hallitseva oire COVID-19 -viruksen aiheuttaman taudin saaneilla potilailla. Lisäksi mm. hermomuskulaariset sairaudet ja psykologiset häiriöt ovat suurennuslasin alla.

Koronaviruspandemialla voidaan sanoa olevan neljä eri aaltoa:

• Ensimmäinen aalto: itse tartunnat, mikä johti eristykseen ja karanteeniin.
• Toinen aalto on COVID-19 -viruksen välittömät seuraukset sairastuneille ihmisille.
• Kolmas aalto: nämä ovat kaikki muut sairaudet, jotka jätettiin vaille huomiota pandemian vuoksi.
• Neljäs aalto on se, joka ilmenee häiriöinä ihmisten käyttäytymisessä.

Koronaviruksen yleisimmät jälkitaudit

Keuhkofibroosi

Koska COVID-19 -viruksen aiheuttama tauti on vakavissa tapauksissa vaikeuttanut potilaiden hengittämistä, nämä on kytketty hengityslaitteisiin. Ne ovat olleet ensisijaisen tärkeitä hoidon kannalta, mutta niissä tapauksissa joissa potilas selviää, hän voi jatkossakin kärsiä keuhkosairauksista.

Yksi koronaviruksen jälkitaudeista voi olla keuhkofibroosi, ja siihen sairastuva potilas joutuu kärsimään keuhkojen pienemmästä tilavuudesta vuosikausien tai jopa loppuelämänsä ajan.

Keuhkofibroosissa potilaan keuhkoihin muodostuu sidekudosta, jolloin keuhkot arpeutuvat. Tämä aiheuttaa sen, että keuhkojen kapasiteetti pienenee.

Tutkijat yhdistävät tämän koronaviruksen jälkitaudin sytokiinimyrskyyn, jota on todettu monissa kuolemaan johtaneissa tapauksissa. Toipuneilla potilailla taas sytokiinimyrskyn jäljet jäävät heidän elimiinsä.

Tämän vuoksi potilaita, joilla on jo olemassa olevia autoimmuunisairauksia ennen koronavirustartuntaa, varoitellaan ja huomioidaan muita enemmän. He ovat riskiryhmän etunenässä. Ihmiset, joilla on entuudestaan nivelreuma ja jotka saavat koronavirustartunnan, voivat kärsiä kroonisesta ja toistuvasta tulehdustilasta kokemansa sytokiinimyrskyn vuoksi.

Lihasheikkous pitkän sairaalahoidon jälkeen

Tehohoidon jälkeinen oireyhtymä on määritelty jo useita vuosia sitten. Siihen sisältyy oireita, jotka esiintyvät potilaalla tämän vietettyä pitkiä aikoja tehohoidossa, olipa syy hoitoon mikä tahansa. Oireista voivat kärsiä myös potilaat, jotka ovat olleet pitkään sairaalan muilla osastoilla.

Koska tehohoidon jälkeinen oireyhtymä on jo entuudestaan tunnettu tosiasia ja koska tiedämme että monet koronavirustartunnan saaneet potilaat ovat viettäneet pitkiä aikoja tehohoidossa, osaamme odottaa oireyhtymän esiintymistä heillä. Siihen sisältyy raajojen lihasmassan menetystä ja uupumusta yksinkertaisten päivittäisten toimintojen, kuten kävelyn tai syömisen toteuttamisesta.

Kun keho on ollut paikallaan ja lihakset liikkumattomina pitkän aikaa, ne alkavat surkastumaan. Kun potilas vihdoin pääsee liikkeelle ja ulos sairaalasta, hänen kehonsa ei ole samanlainen kuin sinä päivänä kun hän tuli sairaalaan; kehonpaino ja lihasmassa ovat yleensä pienemmät.

COVID-19 -viruksen kohdalla vaikutuksia voidaan lisäksi nähdä neuromotoriikassa. Eli tehohoidon jälkeisen oireyhtymän tavanomaisten oireiden lisäksi SARS-CoV-2 voi aiheuttaa hermo- ja lihassairauksia.

Koronaviruksen psykologiset jälkitaudit

Koronaviruksen psykologisia seurauksia on myös nähtävissä jo nyt, ja niihin voidaan lähestyä eri näkökulmista. Niistä kärsivät sekä vakavasti sairastuneet potilaat, potilaiden omaiset, stressaavan karanteenijakson läpikäyneet ihmiset sekä terveydenhuoltoalan työntekijät. Oikeastaan kuka vain voi kokea koronaviruksen psykologisia seurauksia.

COVID-19 -viruksen aiheuttamaan tautiin sairastuneet potilaat ovat alttiita voimakkaammille pelkotiloille kuin muihin sairauksiin sairastuneet. Tiedotusvälineistä ja sosiaalisesta mediasta pursuva tieto ja kuolleisuusluvut lisäävät heidän psyykkistä stressiään.

Nyt puhutaan siitä mahdollisuudesta, että tartunnan saaneet ja taudista selvinneet tulisivat kärsimään traumaperäisestä stressihäiriöstä. On todennäköistä, että monet heistä pelkäävät mennä ulos, pelkäävät mennä ihmistungoksiin ja pelkäävät matkustaa.

On korostettava sitäkin, että monet potilaat kärsivät jo entuudestaan ahdistuksesta, paniikkihäiriöistä ja masennuksesta. On odotettavissa, että heidän oireensa tulevat pahenemaan tai ilmestymään uudelleen.

Lopuksi, koronaviruksen psykologiset jälkitaudit terveydenhuoltoalan henkilöstöllä tulevat todennäköisesti olemaan samantyyppisiä kuin burnoutilla eli työuupumuksella. Monet lääkärit ja hoitajat tulevat olemaan stressaantuneita (mikä on totta jo tällä hetkellä), he eivät halua mennä töihin ja he voivat pelätä koronaviruspandemian kaltaista tapahtumaa tulevaisuudessa.

Koronavirus jättää jälkensä koko yhteiskuntaan

Tällainen pandemia ei lähde jälkiä jättämättä eikä sen vaikutus rajoitu vain tartunnan saaneisiin ihmisiin hetkellisesti. Koko yhteiskunta kärsii COVID-19 -viruksen seurauksista, myös ihmiset jotka eivät saa tartuntaa. Ja nämä seuraukset tulevat kestämään jonkin aikaa. Meidän on opittava elämään niiden kanssa, jotta voimme palata normaaliin elämään.