Meckelin divertikkeli ja sen piirteet

Meckelin divertikkeli on synnynäinen vika suolikanavassa. Sen aiheuttaa muutos alkion kehityksessä viidennen ja seitsemännen raskausviikon aikana.

Ongelman esiintyvyys on luokkaa 0,3-3 %. Keskimäärin vain 2 %:lla väestöstä on Meckelin divertikkeli, mutta oireita esiintyy vain noin 5-7 %:lla potilaista. Suurimmaksi osaksi Meckelin divertikkeli on siis oireeton.

Ongelman kuvasi ensimmäisen kerran Johann Friedrich Meckel vuonna 1809. Sitä esiintyy yhtä paljon miehillä ja naisilla. Siihen liittyvät komplikaatiot ovat kuitenkin kolme tai neljä kertaa yleisempiä miehillä. Se diagnosoidaan useammin lapsilla kuin aikuisilla.

Meckelin divertikkeli

Meckelin divertikkeli on pieni pullistuma joidenkin ihmisten ohutsuolessa. Alkion kehityksen aikana etusuoli on yhteydessä ruskuaispussiin vitelliinitiehyenä tunnetun kanavan kautta.

Kun alkio kehittyy, sekä ruskuaispussi että etusuoli katoavat. Vitelliinitiehyen jäänteet ovat kuitenkin jääneet pieneen osaan väestöä.

Joskus Meckelin divertikkelissä on myös pieni tiehyt. Se on omfalomesenteerinen tiehyt, säiemäinen nuora, joka yhdistää divertikkelin ja navan toisiinsa.

Vain harvoissa tapauksissa ilmenee navan fisteli tai ruskuaispussin kysta. Napafisteli on suora yhteys suoliston ja navan välillä, mikä aikaansaa ulosteiden kulkeutumisen navan kautta. Kaksoisruskuaispussi on pullistuma navan alapuolella.

Pääpiirteet

Meckelin divertikkeli koostuu samoista kolmesta kerroksesta kuin ohutsuolikin: limakalvokudoksesta, limakalvonalaiskudoksesta ja lihaskudoksesta. Kyseessä on aito divertikkeli, jos sillä on kolme kerrosta, sillä valefisteleissä on ainoastaan kaksi ensimmäistä kerrosta.

Se sijaitsee sykkyräsuolen suoliliepeen vastakkaisella rajalla ja on tavallisesti 5-10 cm pitkä. Se voi olla halkaisijaltaan jopa vajaa 3 cm. Se saa verta tavallisesti vitelliinivaltimon jäänteestä tai ylemmästä suoliliepeen valtimosta.

Fistelissä on tavallisesti jäänteitä ektooppisesta, paksusuolen, haiman ja pohjukaissuolen limakalvosta, maksan ja sappirakon kudoksesta ja myös Brunnerin rauhasia. Sen päässä on tavallisesti myös kohdun limakalvon kudosta.

Katso myös: Divertikuliitin ehkäisy ja hoito

Ilmeneminen

Meckelin divertikkeli voi aiheuttaa komplikaatioita, tavallisesti lapsuuden varhaisvuosina. 60 % ilmenee ennen kymmenettä ikävuotta, mutta oireellisilla henkilöillä on 5-6 %:n riski komplikaatioihin.

Tavallisin komplikaatio on verenvuoto. Tavallisesti lääkärit yhdistävät sen peptiseen ulkustautiin. Yleensä se ilmenee kahden vuoden iässä ja sen oireet ovat kivuttomat veriulosteet. Toinen yleinen komplikaatio on vatsakipu.

Arviolta 20 %:lle potilaista kehittyy divertikuliitti, jota ei voida kliinisesti erottaa umpilisäkkeen tulehduksesta. Suolitukoksia esiintyy 40 %:ssa tapauksia. 0,5 – 3,2 %:lle potilaista kehittyy kasvaimia, useimmiten hyvänlaatuisia.

Lue lisää: Divertikuliitti ja divertikuloosi: diagnoosi ja hoito

Muuta mielenkiintoista tietoa

Meckelin divertikkeli on vaikea diagnosoida, koska sen oireet muistuttavat monia muita sairauksia. Lääkärit vaativat tavallisesti eri testejä diagnoosin vahvistamiseksi, kuten kolonoskopian, vatsan teknetiumkuvauksen tai ohutsuolen kapselikuvauksen.

Jos esiintyy verenvuotoa tai suolitukoksia, saatetaan tarvita leikkausta divertikkelin poistamiseksi. Leikkauksessa kirurgi poistaa sen yhteydessä myös ympäröivää suolikudosta. Tämä tehdään perinteisessä tai tähystysleikkauksessa.

Leikkaus on erittäin turvallinen hoito Meckelin divertikkeliin ja siitä seuraa vain harvoin komplikaatioita. Useimmat potilaat toipuvat täydellisesti leikkauksen jälkeen eivätkä koskaan enää kärsi tästä ongelmasta.