Kilpirauhasen vajaatoiminta - mitä siitä tulee tietää?
Tarkistanut ja hyväksynyt: lääkäri José Gerardo Rosciano Paganelli
Mitä kilpirauhasen vajaatoiminta tarkoittaa?
Kilpirauhasen vajaatoiminta on ihmisen umpierityksen järjestelmässä ilmenevä sairaus, ja se on ryhmä kliinisiä oireita, jotka aiheuttavat vähentymisen kilpirauhashormonin toiminnassa kehon kudoksissa.
Tässä artikkelissa katsomme biologisia syitä tähän hyvin usein mainittuun häiriöön – jatka lukemista, jos haluat selvittää mistä kilpirauhasen vajaatoiminnassa on kyse!
Hypotalamus-aivolisäke-kilpirauhanen -akselin toiminta
TSH:ää (eli tyreotropiini, joka on kilpirauhasta stimuloiva hormoni) tuotetaan ihmisen anteriorisessa aivolisäkkeessä sen jälkeen, kun se saa hypotalamuksen hormonia nimeltään TRH (tämä on tyrotiropia vapauttava hormoni).
TSH kiinnittyy erityisiin reseptoreisiin, jotka sijaitsevat kilpirauhasen soluissa. Reaktiona tähän syntyy sarja prosesseja, joiden lopputuloksena on kilpirauhashormonien luonti ja erittyminen.
- T4:ää (tyroksiini) tuotetaan vain kilpirauhasessa.
- Noin 20 % hormonista T3 (trijodityroniinin) luodaan kilpirauhasessa, ja muut 80 % luodaan kohteen kudoksessa T4:n avulla. Tämä prosessi tapahtuu dejodinaasient-entsyymin toimesta.
- Osa T4-hormonista muuttuu epäaktiiviseen muotoonsa, joka on T3r. Tämänkin saa aikaan dejodinaasient-entsyymi.
Sitä säädellään palautemekanismin kautta. Kun T3- ja T4-määrät saavuttavat sen fysiologisen arvon, ne estävät TSH:n ja TRH:n tuotannon. Toisin sanoen ne lakkaavat stimuloimasta edellä mainittujen erittymistä.
Mikä on pääsyy kilpirauhasen vajaatoimintaan?
Pääsyy on se, että hormonien erittyminen vähentyy. Näin käy useimmissa tapauksissa. Sen anatomisen tason mukaan, jolla tämä muutos aiheutuu, kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan luokitella primaariseksi, sekundääriseksi tai tertiääriseksi.
Primaarinen kilpirauhasen vajaatoiminta
Tässä tapauksessa muutos tapahtuu itse kilpirauhasessa. Rauhanen vähentää kilpirauhashormonien tuotantoa seuraavista syistä:
- Rauhasen massa on vähentynyt. Tämä vähentää sekä rauhasen solujen määrää että niiden tuottamien hormonien määrää. Näin käy silloin, kun henkilöllä on krooninen onlymfosyyttinen thyroiditis (tämä on pääsyy aikuisilla esiintyvään kilpirauhasen vajaatoimintaan). Se voi myös kehittyä siksi, että ihminen on saanut hoitoa radioaktiivisen jodin avulla tai siksi, että kilpirauhenen on poistettu (jolloin on kyseessä täysi tai osittainen rauhasen poisto).
- Perinnöllinen vika kilpirauhasen kehittymisessä.
- Jodin puutteellinen saanti ravinnosta. Tämä on suurin syy kilpirauhasen vajaatoimintaan kehitysmaissa.
- Tukos kilpirauhasen hormonien tuotannossa. Kilpirauhasen hormonien tuotannon prosessi voi muuttua missä tahansa vaiheessa sekä ulkoisten että sisäisten syiden vuoksi. Kun kyseessä on sisäinen syy, muutos johtuu siitä, että prosessissa on puute. Kun syynä on ulkoinen lähde, suurimman osan ajasta tämä johtuu tiettyjen lääkkeiden ottamisesta (näitä ovat litiumsuolat).
Koska hypotalamus-aivolisäke-kilpirauhanen -akseli noudattaa negatiivisen palautteen mekanismia, vähentyminen kilpirauhasen hormoneissa johtaa lisääntymiseen TSH:n määrässä (mikä lopulta lisää kilpirauhashormoneja).
TSH:n normaalin tason ylittyminen on kaikkein tarkin analyyttinen tietomuoto primaarisen kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnissa.
Sekundäärinen kilpirauhasen vajaatoiminta
Tämä johtuu vähentyneestä kilpirauhasen hormonien erittymisestä siksi, että ihmisen TSH:n tuotanto on vähentynyt aivolisäkkeessä. Kun TSH:n erittyminen laskee normaalin tason alapuolelle, seurauksena on kilpirauhasen stimuloinnin vähäisyys (jolloin rauhanen kuitenkin toimii kunnolla). Lopputuloksena on vähentyminen T3- ja T4-hormonien tuotannossa.
Tämä voi johtua seuraavista seikoista:
- Iskeeminen kuolio rauhasessa (jolloin se kuolee, sillä verta ei virtaa tarpeeksi).
- Kasvainten kehittyminen.
- Yleinen anterioorisen hypotalamuksen toimintahäiriö. Tämä tunnetaan nimellä Sheehanin oireyhtymä.
- Negatiivinen palautemekanismi, joka säätelee tätä akselia. Tuloksena on lisääntyminen TRH-hormonin tuotannossa (joka stimuloi TSH:n erittymistä). Tämä lisääntyminen ei kuitenkaan vaikuta mitenkään hypotalamukseen, sillä se on syynä häiriöön.
Toisin sanoen sekundäärisen kilpirauhasen vajaatoiminnan ollessa kyseessä ei ole reaktiota lisääntymiseen TRH:n määrässä.
Tertiäärinen kilpirauhasen vajaatoiminta
Aktiivisuuden puute kilpirauhasessa johtuu tässä tapauksessa siitä, että TRH:n erittyminen vähentyy hypotalamuksessa. Vähentämällä hypotalamuksen stimulontia se erittää vähemmän TSH:ta. Tämän vuoksi myös kilpirauhasen stimulointi vähentyy, mikä sitten aiheuttaa vähentymisen T4:n ja T3:n osalta.
Tässä tapauksessa on niin, että vaikka ilmeneekin vähentyminen kilpirauhasen hormoneissa, ei ole lisääntymistä hypotalamuksen TRH:n osalta. Häiriö voidaan kuitenkin korjata eksogeenisen hallinnan kautta TRH:ta koskien, sillä aivolisäkerauhanen reagoi siihen.
Kudosten perifeerinen hormonivastustus
Näin käy vain harvoin, ja tällöin geeneissä syntyy mutaatioita. Ne liittyvät kilpirauhasen reseptoreihin, joita on kehon kudoksissa. Tämän vuoksi nämä reseptorit muuttavat normaalia toimintaansa, mikä saa aikaan sen, että kudokset eivät reagoi hormoneihin.
Joissain hyvin harvoissa tapauksissa ongelmana voi olla kilpirauhashormonien perifeerinen epäaktiivisuus. Tämä voi liittyä muutoksiin siinä konversioprosessissa, jossa T4 muuntuu T3:ksi ja T4 T3r:ksi. Tämä estää T4:n muuntumusta T3:ksi, mikä aiheuttaa analyysissa vähentymisen T3:ssa. Lisäksi se lisää T3r:ää, joka on hormonien epäaktiivinen muoto.
Kliinisiä kilpirauhasen vajaatoiminnan merkkejä
Ensinnäkin oireet liittyvät hormonaaliseen puutokseen, joka tarkoittaa hidastumista aineenvaihdunnan prosesseissa, ja merkkeihin kuuluvat seuraavat:
- jatkuva tunne kylmyydestä, vaikka henkilö olisi hyvässä lämpötilassa
- kalpea, kylmä ja karhea iho; kulmakarvat, iho ja silmäripset muuttuvat hauraaksi ja alkavat irtoamaan
- hidastunut sydämen lyöntinopeus ja korkea verenpaine
- ummetus, joka johtuu hidastuvasta suoliston toiminnasta
- vähentynyt keskittymiskyky ja muutokset kielessä ja muistissa; potilas huomaa liikkuvansa hitaammin; huonon hoidon ja suurten muutosten ollessa kyseessä ilmenee myös erään tyyppistä koomaa nimeltään myksedeema
- liian vähäisen jodinsaannin yhteydessä ilmenee struumaa, ja sitä kehittyy myös silloin, kun T3:a ja T4:ää ei tuoteta kehossa tarpeeksi
- anemia
- lapsilla pituuskasvun vähäisyys
Lisäksi on sarja merkkejä, jotka ilmaantuvat limakalvokudoksen kertymästä, ja tämä kertymä koostuu vedestä ja hyaluronihaposta. Sitä kertyy kudoksiin sen seurauksena, että ihmisen aineenvaihdunta polysakkarideja koskien heikentyy. Oireina ovat seuraavat:
- kasvojen turpoaminen, joka voi levitä raajoihin; turvotus, joka aiheutuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta, on nimeltään myksedeema
- painon lisääntyminen
- lisääntyminen kielen koossa ja äänen muuttuminen käheäksi
- rannekanavaoireyhtymä
Kuinka kilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoidaan?
Analyysin avulla lääkäri määrittää kilpirauhasen hormonit T3:n ja T4:n, kuten myös TSH:n määrän.
Yleisesti ottaen diagnoosin tulos on jokin seuraavista:
- vähentyminen vapaissa T3- ja T4-hormoneissa ja lisääntyminen koskien TSH:a – primaarinen kilpirauhasen vajaatoiminta
- normaalia alemmat T3- ja T4-määrät ja vähentynyt TSH:n määrä ilman, että olisi reaktiota ulkoiseen TRH:n – sekundäärinen kilpirauhasen vajaatoiminta
- vähentyminen T3- ja T4-määrissä ja vähentynyt TSH:n määrä, joka reagoi ulkoiseen TRH:n – tertiäärinen kilpirauhasen vajaatoiminta
Morfologiset tutkimukset: skintigrafia, radioaktiivinen jodi ja kilpirauhasen sonogrammi
Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito
Tämän sairauden hoito koostuu siitä, että korvataan kilpirauhasen hormoni T4, tyroksiini. Kaikkein käytetyin lääke on nimeltään levothyroxine. Sitä tulisi käyttää niin vähän kuin mahdollista, kun normaalit T4-tasot yritetään palauttaa.
Artikkelin pääkuva on lähteestä © wikiHow.com.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gilbert, J. (2017). Hypothyroidism. Medicine (United Kingdom). https://doi.org/10.1016/j.mpmed.2017.05.009
- Pineda, J., Galofré, J. C., Toni, M., & Anda, E. (2016). Hipotiroidismo. Medicine (Spain). https://doi.org/10.1016/j.med.2016.06.002
- Gaitonde, D. Y., Rowley, K. D., & Sweeney, L. B. (2012). Hypothyroidism: An update. American Family Physician. https://doi.org/10.1080/20786204.2012.10874256
- Chakera, A. J., Pearce, S. H. S., & Vaidya, B. (2012). Treatment for primary hypothyroidism: Current approaches and future possibilities. Drug Design, Development and Therapy. https://doi.org/10.2147/DDDT.S12894
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.