Itsetuhoisuus ja sen ilmentymät

Itsensä vahingoittaminen on esimerkki itsetuhoisesta käyttäytymismallista. Tämänkaltaiset käyttäytymismallit kielivät tukahdetusta henkisestä kärsimyksestä ja on selkeä selviytymismekanismi. Ne auttavat itsetuhoista henkilöä käsittelemään kipua. Itsetuhoinen henkilö tarvitsee aina ammattilaisen apua.

Itsetuhoisilla ihmisillä on taipumus omaksua erittäin haitallisia käyttäytymistapoja. Tällaisia ​​käyttäytymistapoja ovat muun muassa myrkylliset ihmissuhteet, itsetuhoisuus, impulsiivisuus, viivyttely, itsesabotointi ja huumeiden käyttö.

Monissa tilanteissa tämä käyttäytyminen voidaan selittää taustalla olevalla psyykkisellä häiriöllä. Psyykkiset sairaudet, kuten epävakaa persoonallisuushäiriö tai jopa skitsofrenia, esittävät tämän piirteen.

On kuitenkin tärkeää mainita, että kaikilla itsetuhoisilla ihmisillä ei ole psykiatrista ongelmaa. Nuoret tai vanhemmat henkilöt, jotka ovat kärsineet lapsuuden laiminlyönnistä tai fyysisestä hyväksikäytöstä, voivat käyttäytyä epätyypillisesti.

Meidän tulisi ymmärtää, että henkilö luo tämänkaltaisia käyttäytymismalleja, koska se antaa hänelle jonkinlaista helpotusta (pientä tai suurta). Sisäinen emotionaalinen intensiteetti on niin voimakas, että henkilön on muutettava se jonkinlaiseksi käyttäytymiseksi.

Hänen löytämänsä ratkaisu tarjoaa kuitenkin vain lyhytaikaista helpotusta. Lopulta nämä opitut käyttäytymismallit vaikeuttavat onnellisen ja tyydyttävän elämän elämistä.

Mitä itsetuhoisuus tarkoittaa?

Itsetuhoinen käyttäytyminen on yleensä oire muusta taustalla olevasta psykologisesta traumasta. Tämä on hyvin tuskallinen todellisuus ja usein se rikkoo henkilön sisäisen tasapainon jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Eletyn trauman läpikäymisen ja käsittelemisen sijaan he luovat sarjan itsetuhoisia käyttäytymismalleja.

Miksi näin?

He haluavat kanavoida kertyneitä kärsimyksiään, vihaa, joka ei katoa, surua, joka jatkuu sekä tuskaa, joka sekoittuu turhautumiseen.

Itsetuhoinen ihminen kokee, että hän ei voi hallita mitään mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän kokee, että ainut asia, jota hän voi hallita, on itsetuhoisuus.

Esimerkki tästä on itsensä vahingoittaminen, joka on hyvin yleistä 12–18 -vuotiaiden nuorten keskuudessa. Itsensä vahingoittaminen lievittää emotionaalista kipua ja ruokkii tunnetta, että he hallitsevat kipua.

Itsetuhoisten ihmisten yleiset käyttäytymismallit

Itsetuhoiset ihmiset eivät koskaan ota huomioon omaa hyvinvointiaan. He elävät kaaoksessa ja etsivät tapoja satuttaa itseään vaientaakseen sisäisen kivun, joka on paljon syvemmällä.

Esimerkiksi ihmiset, jotka juovat alkoholia paetakseen ongelmiaan, ovat täysin tietoisia siitä, että tämä tapa lopulta tuhoaa heidät. Mutta he eivät tee mitään välttääkseen ajautumasta tähän kuiluun.

Tarkastellaanpa itsetuhoisten ihmisten käyttäytymismalleja.

Kuviteltu epäpätevyys

Mitä tahansa tehtävää tai projektia tehdessään itsetuhoiset ihmiset keskittävät kaiken huomionsa omiin rajoituksiinsa, (oletettuun) epäpätevyyteensä ja epäonnistumisiinsa. He käyttävät hyväkseen jokaisen tilaisuuden näyttää maailmalle ja itselleen, että he ovat todellisuudessa hyödyttömiä.

Itsetuhoiset ihmiset näkevät itsensä luovuttajina

He eivät ponnistele, he luovuttavat liian aikaisin, he asettuvat uhrin rooliin ja antautuvat negatiivisuudelle, joka kyllästää heidän elämäänsä.

Samoin he puhuvat itsestään alentavasti ja ruokkivat harhoja. Itsetuhoiset henkilöt ajattelevat, että kaikki paha, mitä heille tapahtuu, on seurausta heidän omasta käytöksestään.

Passiivinen, uhriutuva käyttäytyminen

Itsetuhoisilla ihmisillä ei ole motivaatiota ja he ovat passiivisia kaikissa tilanteissa, vastoinkäymisissä tai mahdollisuuksissa, joihin he joutuvat, tai kaikissa olosuhteissa, joissa heidän on toimittava.

He eivät ota vastuuta mistään. Jokaisessa tilanteessa he pyrkivät omaksumaan uhrin roolin.

Aggressiiviset ihmissuhteet

Kaikki ne ihmiset, jotka kärsivät syvästi ja ovat jatkuvasti reunalla; jotka kantavat mukanaan esimerkiksi traumaa tai hyväksikäyttöä, voivat helposti ajautua itsetuhoisuuteen. Tällä kärsimyksen tiellä he eivät kuitenkaan epäröi heijastaa tätä sisäistä levottomuutta kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin.

Platoniset suhteet eivät kestä kauan; kumppanit tulevat ja menevät ja tuovat yleensä enemmän tuskaa kuin onnea. Heidän kanssaan ei ole helppoa tulla toimeen henkisten ylä- ja alamäkien takia. Usein heidän on vaikea rakentaa luottamuksellisia ihmissuhteita: kipu on usein kaksiteräinen miekka, joka satuttaa kaikkia ympärillään olevia.

Huono tunnehallinta

Itsetuhoinen ihminen on kykenemätön hallitsemaan tunteitaan. Heissä asuu suuri määrä negatiivisia tunteita: viha, suru, pelko, syyllisyys ja hämmennys.

Itsetuhoinen henkilö on kuin painekeittimen höyry: paineen purkaudutta tavalla tai toisella, mutta kun se purkautuu, se purkautuu hyvin voimakkaana ja hallitsemattomana.

Riskialtista tai koukuttavaa käytöstä

Huumeiden väärinkäyttö, alkoholismi, seksiriippuvuus, himoshoppailu, syömishäiriöt, itsensä vahingoittaminen… Sääntelemättömät persoonallisuudet ja itsensä vahingoittaminen ovat lähes aina todiste itsetuhoisuudesta. Ne kehittyvät vähitellen, kunnes lopulta vaarantavat henkilön terveyden ja elämän.

Tutkimukset, kuten lääkärin Andrea Scherzerin Violent Adolescents -lehdessä julkaisemat, osoittavat, että todellisuudessa se on yleisempää nuorilla.

Itsetuhoiset ihmiset suhtautuvat kielteisesti avun saamiseen

Tällaisen ihmisen yhteinen piirre on ehdoton negatiivisuus avun vastaanottamista kohtaan. He kieltäytyvät perheen ja ystävien tuesta ja mikä pahinta, myös ammattilaisten avusta.

Neuvoja itsetuhoisen käyttäytymisen lopettamiseen

Ensimmäinen askel itsetuhoisen käyttäytymisen hoidossa on yksilön itsetietoisuus. On tärkeää ymmärtää, että nämä käytösmallit eivät aiheuta ja ratkaise mitään muuta kuin enemmän stressiä.

• Ensimmäinen vaihe vaatii näitä ihmisiä työskentelemään tiedostamattomien syyllisyyden ja vihan tunteiden kanssa. Nämä kaksi tunnetta ovat läsnä kaikissa itsetuhoisissa käytösmalleissa. Nämä ihmiset haluavat hiljentää kivun ja korvata sen nautinnolla. Ensimmäinen askel on poistaa kaikki nämä puolustusmekanismit ja työskennellä näiden negatiivisten tunteiden parissa.
• Toinen vaihe on hakeutua terapiaan, jossa he voivat työskennellä sisäisen vuoropuhelunsa, irrationaalisten ajatuksiensa, negatiivisten ideoidensa ja virheellisten uskomustensa parissa.
• Heidän on tunnistettava syy, joka johti itsetuhoisten käytösmallien syntymiseen. Itsetuhoinen henkilö on saattanut käydä läpi trauman tai taustalla voi olla sairaus, kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Joka tapauksessa suositellaan perheterapiaa, jossa on mukana myös kyseisen henkilön läheisiä.
• Itsetuhoisten käytösmallien hoidossa tulisi kannustaa uusien terveellisten tapojen käyttöönottoa. Riittävät selviytymismekanismit voivat auttaa heitä löytämään uusia positiivisia käyttäytymismalleja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki nämä psykologiset häiriöt on hoidettava psykologisten asiantuntijoiden toimesta. Itsetuhoisuus voi johtaa negatiivisiin ajatuksiin ja käyttäytymiseen ja meidän kaikkien pitäisi pyrkiä estämään tämä.