Infuusiopumppu: käyttö ja potilaan hoito

lokakuu 18, 2019
Infuusiopumppu on järjestelmä, joka annostelee lääkkeitä suoraan potilaan verenkiertoon. Lue kaikki infuusiopumpuista tästä artikkelista!

Infuusiopumppu on laite, jota lääkärit käyttävät annostellakseen lääkettä potilaan verenkiertoon. Kaiken kaikkiaan infuusiopumppuja on kahdenlaisia.

Epiduraalipumppu on järjestelmä, joka infusoi lääkettä intratekaalisesti eli selkäytimeen. Näin lääke kulkeutuu selkäydinkanavaa ympäröivään aivo-selkäydinnesteeseen. Tähän vaaditaan kalliita välineitä, mistä syystä sitä käytetään tavallisesti vain sairauden terminaalivaiheessa tai potilailla, joilla on erittäin kovaa kipua.

Suonensisäinen infuusiopumppu puolestaan infusoi lääkkeitä suoraan potilaan verenkiertoon. Se on pohjimmiltaan sama kuin intravenoosi, mutta se eroaa tästä hyvin kiintoisalla tavalla. Se pystyy esimerkiksi turvallisesti infusoimaan hyvin pieniä lääkeannoksia. Toinen etu on sen helppo ohjelmointi, eli potilas saa lääkettä juuri oikeaan aikaan.

Tämä jälkimmäinen pumppu on kiistatta käytetyin. Viittaammekin tässä artikkelissa tästä eteenpäin vain tämänkaltaiseen infuusiopumppuun.

Käy tutustumassa myös tähän artikkeliin: Kipulääkkeiden yleinen luokittelu

Infuusiopumppujen ansiosta lääkintähenkilökunta pystyy helposti kontrolloimaan useita eri kemikaaliyhdisteitä.

Kuinka infuusiopumppu toimii?

Lääkärit turvautuvat infuusiopumppuun tarvittavien lääkeyhdisteiden annostelussa tietyissä kliinisissä tapauksissa. Kone ohjelmoidaan synnyttämään painetta potilaan intravenoosiin. Näin se kykenee siirtämään kemikaalit potilaan verenkiertoon.

Potilaille voidaan määrätä periaatteessa kahdentyyppisiä lääkkeitä.

Yhtäältä voidaan käyttää enteraalisia infuusioita (suun kautta), toisaalta taas parenteraalisia infuusioita (suonensisäisiä). Pumpuilla lääkkeitä voidaan infusoida joko jatkuvasti tai jaksoittain.

Näin hoitajat säästävät aikaa ja energiaa nesteiden siirron kontrolloimisessa. Aiemmin oli valvottava potilaan asentoa, katetria, toimenpideaikaa ja niin edelleen. Infuusiopumpun ansiosta annostuksissa saavutetaan parempi tarkkuus, ja potilas voi myös liikkua (suositelluissa rajoissa). Lisäksi infuusiopumppu vähentää mahdollisia riskejä tai komplikaatioita.

Yleisesti ottaen on olemassa useita erityyppisiä mukana kulkevia infuusiopumppuja. Ne eroavat tilavuudeltaan ja sen suhteen, millaista ohjelmointia ne tarvitsevat.

Potilaan hoito

Hoitohenkilökunnan tulisi selittää potilaalle, kuinka infuusiopumppu toimii

Yleisesti ottaen lääkintätiimi selittää potilaalle, kuinka infuusiopumppu toimii. Hoitajat antavat myös joukon suosituksia, joita potilaan tulisi noudattaa hoidon aikana tämän laitteen kanssa.

Tyypillisesti infuusiopumppu on helppo ohjelmoida. Potilaan tulisi kääntyä lääkärin puoleen, mikäli hänellä on jotain kysyttävää. Joskus hoitajat käyttävät automaattista, salasanalla suojattua ohjelmointia, jotta mahdollisesti sekavat tai hämmentyneet potilaat eivät muuttaisi infuusion annostelua.

Käy lukemassa myös: Mitä sinun tulee tietää ibuprofeenista

Hoitohenkilökunnan tulee myös huolehtia akusta, jotta laite on aina yhteydessä. Joissakin tapauksissa hoitohenkilökunnan on itse annettava alkuannostus (esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa vaaditaan ruiskupumppua).

Lääkärin tulisi antaa potilaalle myös neuvoja koskien tämän elämäntapoja hoidon aikana. Potilasta tulisi ohjeistaa muun muassa henkilökohtaisen hygienian, ruokavalion ja liikunnan suhteen.

  • Santos Ramos, B.; Guerrero Aznar, M.D. (1994). «13. Bombas de infusión». Administración de medicamentos: teoría y práctica. Ediciones Díaz de Santos.