Epistemologia: tiedon synnyn tutkimus

Aivan kuten filosofia on tiedon rakastamista, epistemologia on tiedon tutkimusta. Jatka lukemista, niin kerromme sinulle lisää.

Epistemologia voidaan määritellä tietämyksen ja tiedon tieteeksi. Yleisesti ottaen se käsittelee niitä ehtoja, joiden vallitessa tietoa tuotetaan.

Sen olemassaolon syy viittaa tarpeeseen validoida tieto eli erottaa se, mitä pidetään totena, siitä, mitä ei pidetä totena. Sitä pidetään yhtenä filosofian vanhimmista haaroista. Ensimmäiset pohdinnat tästä aiheesta löytyvät antiikin Kreikasta, jossa toimivat mm. Platon ja Aristoteles sekä muut transsendentaaliset ajattelijat. Alla kerromme hieman lisää epistemologiasta: mitä se on, sen haaroista, tehtävistä ja sovelluksista.

Mitä epistemologia on?

Aloitamme toteamalla, että antiikin kreikkalaiset erottelivat tiedon sisällä kolme muotoa tai tasoa:

• Doxa: Tätä termiä käytti ensimmäisenä Parmenides ja sitten Platon. Se liittyy mielipiteeseen ja uskomukseen.
• Episteme: Tämä on käsite, joka oli lähimpänä sitä, mitä me nykyään kutsumme tieteeksi. Platonille episteemi oli tietoa, jota tulisi pitää totena. Aristoteles piti sitä keinona käsittää todellisuus.
• Gnosis: Liittyy henkilökohtaiseen kokemukseen ja havaintoihin. Se liittyy enemmän hengelliseen tai mystiseen.

Etymologiansa mukaan meitä koskeva käsite syntyy sanojen episteme (tieto) ja logos (tutkimus) yhdistymisestä.

Epistemologia voidaan siis määritellä tiedon tutkimukseksi. Historian kuluessa eri kirjoittajat ovat tietysti ehdottaneet omia määritelmiään.

Tunnetulle filosofille Mario Bungelle epistemologia käsittelee tieteellisen tutkimuksen prosessia ja sen tuotetta: tieteellistä tietoa. Lisäksi Guillermo Briones huomauttaa, että tällä tieteenalalla pyritään ymmärtämään tieteen tutkimuskohdetta analysoimalla sen filosofisia olettamuksia sekä implisiittisiä arvoja, teorioiden jäsentämistä ja menetelmiä, joita käytetään tietojen keräämiseen ja tulkintaan väitteiden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi.

Lyhyesti sanottuna tämä filosofian haara vastaa tiedon tuottamiseen liittyvien eri näkökohtien tarkastelusta. Näitä ovat muun muassa sen perusta, alkuperä, luonne, rajat ja jopa sen pätevyys ja laatu, ja analysoidaan kriittisesti prosessia, joka johtaa aidosti tieteelliseen tietoon ja lakien muotoiluun.

Kysymyksiä tiedosta

Kirjassaan Tiedon teoria Johannes Hessen tarkastelee sarjaa kysymyksiä, joita epistemologiassa on aina esitetty. Näitä kysymyksiä voidaan pitää lähtökohtana kaikille, jotka haluavat uskaltautua pohdintaan.

Ja tavallaan se, miten näihin kysymyksiin vastataan, määrittää lähestymistavan tai kannan, joka tietoon ja sen tuotantotapoihin otetaan. Katsotaanpa, mitä ne ovat.

Mitä tieto on?

Tähän kysymykseen voidaan vastata monin eri tavoin. Fenomenologisesta näkökulmasta sitä pidetään tekona tai ilmiönä, jossa subjekti (cognoscente) on objektin edessä. Psykologisesta näkökulmasta sitä pidetään kuitenkin prosessina.

Tai pikemminkin siinä otetaan huomioon psyykkiset prosessit, jotka tapahtuvat aktin aikana, jolloin subjekti käsittää tunnetun ominaispiirteet.

Onko tieto mahdollista?

Edellä mainitun tutkijan mukaan siihen voidaan vastata skeptisesti ja väittää, ettei ole mahdollista todella tietää mitään tai ketään, että tieto on vain näennäistä tai turhaa harhaa. On kuitenkin niitä, jotka ovat varmoja siitä, että on mahdollista rakentaa varmuutta kohteen ympärille, mikä olisi dogmatismin kanta.

Ja jossain näiden kahden näkemyksen välissä on relativismi. Kaikkea ei voi tietää tai kaikesta ei voi tietää.

Mistä tieto tulee?

Aristoteles väitti, että mielessä ei ole mitään sellaista, mitä ei ole ollut ennen kokemuksessa, eli mitä subjekti ei ole kokenut. Kangastukset ja hallusinaatiot osoittavat kuitenkin, että aistit voivat johtaa meitä harhaan.

Siksi vastakkaisessa näkemyksessä väitetään, että järki ei johda meitä harhaan. Näin rationalismi vastaa, että todellinen tieto syntyy järjellä tai hyödyntää sitä, vaikka empirismi vakuuttaa päinvastaista.

Onko se subjektissa vai objektissa?

Yhden näkökulman mukaan tieto lähtee liikkeelle objektista tai todellisuudesta, ja subjekti käsittää sen ominaisuuksia rakentaakseen siitä kuvan.

Vastakkainen kanta kuitenkin vakuuttaa, että kaikki lähtee subjektista ja sen ideoista ja tietoisuudesta.

Mikä on totuus?

Tämä on keskeinen kysymys ja epistemologialle vaikeimmin vastattava. Sekä sen sanominen, mitä totuus on, että sellaisen kriteerin soveltaminen, jolla voidaan vakuuttaa, että tieto on totta, on vaikeaa.

On niitä, jotka jyrkästi kieltävät tällaisen mahdollisuuden. Toiset taas myöntävät, että on mahdollista saavuttaa pätevää tietoa, kunhan sovelletaan objektiivista menettelyä, kuten tieteellistä menetelmää.

Haarat, virtaukset, koulukunnat ja suuntaukset

Epistemologian sisällä on erilaisia alahaaroja, virtauksia, suuntauksia ja koulukuntia riippuen lähestymistavasta tai tieteenalasta. Jälkimmäisen osalta meillä on sosiologian, psykologian, biologian, kemian yms. epistemologia, joka viittaa näiden tieteiden tutkimusprosessiin.

Toisaalta puhumme myös oikeudellisesta epistemologiasta (joka liittyy juristien käyttämiin menetelmiin ja menettelytapoihin), normatiivisesta, modaalisesta, evolutionaarisesta ja jopa geneettisestä epistemologiasta.

Tunnetun pedagogin Jean Piaget’n perustaman epistemologian mukaan tieto on yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksen tulos. On myös muita lähestymistapoja ja koulukuntia, kuten postkoloniaalinen ja feministinen epistemologia. Yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista on niin sanotun Wienin piirin looginen neopositivismi.

Tärkeimmät epistemologit

Epistemologin voidaan sanoa olevan filosofi, joka käsittelee tieteellistä työtä. Samalla kun tiedemiehet siis tutkivat todellisuutta, epistemologi tarkkailee ja analysoi sitä, miten teorioita rakennetaan, millaisia päättelytapoja ja menetelmiä käytetään, sekä paradigmoja, jotka kullakin aikakaudella määrittävät tietämisen tapoja. Historian saatossa epistemologiassa on erottunut monia nimiä:

• Antiikin Kreikassa Parmenides oli edelläkävijä, vaikka Platon ja Aristoteles, kukin omasta asemastaan käsin, loivat tämän tieteenalan perustan.
• Keskiajalla erottuivat skolastiset filosofit, kuten Pyhä Augustinus ja Pyhä Anselmi, sekä andalusialainen muslimioppinut Averroes.
• Modernin tieteen synnyn myötä myös tiedon pohdinnan alalla nousi esiin suuria nimiä: englantilaiset empiristit Locke, Hume ja Berkeley nousivat tänä aikana esiin.
• Kahta kuuluisaa ajattelijaa, kumpikin omalla alallaan, Descartesia ja Kantia, ei voi jättää mainitsematta.
• 1900-luvulla epistemologisia koulukuntia edustavat Bertrand Russell ja Ludwig Wittgenstein.
• Viimeaikaisempina hahmoina erottuvat Karl Popper, loogisen uuspositivismin kriitikko, sekä ranskalaiset hermeneutikot Hans-Gadamer ja Paul Ricoeur.

Epistemologian hyödyllisyys

Edellä on jo selitetty, mitä epistemologia käsittelee tieteen tai tiedon osalta yleensä. Jos kuitenkin jää epäilyksiä sen arvosta tai soveltamisalasta, voidaan korostaa, että tämä tieteenala on hyödyllinen seuraavissa asioissa:

• Eri tiedonalojen välisten suhteiden tutkimisessa.
• Auttaa ymmärtämään ja jopa ratkaisemaan eturistiriitoja.
• Analysoida ja arvioida sovellettujen menetelmien relevanssia.
• Harkita, mitä tietoa olisi pidettävä tieteellisenä.
• Syventää ymmärrystä erilaisista pätevistä tavoista tuottaa tietoa.
• Edistää keskustelua siitä, mitä voidaan hyväksyä tieteessä eettisenä.
• Määritellään kriteerit, joiden avulla voidaan validoida saatujen tulosten luotettavuus ja laajuus.
• Edistetään kriittisen lähestymistavan ylläpitämistä tiedon rajoja kohtaan.
• Ylläpidetään riittävää valppautta tieteen työhön vaikuttavien ideologioiden suhteen.

Epistemologian pätevyys ja relevanssi

Epistemologia ei ole hyödyllistä vain ulkopuoliselle vaan myös tutkijalle. Tiedemies on ihminen, eikä hän sellaisenaan ole immuuni tilanteille, jotka voivat olla postulaattien vastaisia.

Nykyään, kun tekoälyjärjestelmät tuottavat tietoa, avautuu koko joukko epistemologian mahdollisia tulkintoja ja pohdintoja. Tässä suhteessa on monia haasteita. Ja vaikka vielä on pitkä matka edessä, epistemologialla on jotain annettavaa.