Aspergerin oireyhtymän oireet ja faktat

Aspergerin oireyhtymä on neurobiologinen häiriö, joka aiheuttaa poikkeavuuksia, erityisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Se on suhteellisen yleinen: siitä kärsii kolmesta viiteen 7-16 -vuotiasta lasta jokaista tuhatta lasta kohden. Tämä oireyhtymä on yleisempi pojilla.

Mikä on Aspergerin oireyhtymä?

Itävaltalainen lastenlääkäri Hans Asperger löysi tämän häiriön vuonna 1944. Hän huomasi, että tietyt lasten käyttäytymisessä olevat poikkeavuudet noudattivat tiettyä kaavaa. Aspergerin oireyhtymä näyttää pysyvän jatkuvana ja voi kestää läpi elämän. Oireet voivat lievittyä hoidon avulla.

DSM:n (mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmän) neljännessä painoksessa Aspergerin oireyhtymää pidetään itsessään häiriönä. Mutta DSM-5:ssä se on luokiteltu autismin alakategoriaan. Näin ollen nykyään kaikki häiriöstä kärsivät saavat autismidiagnoosin.

Tällä hetkellä laaja joukko sairauksia lasketaan kuuluvaksi autismikirjon häiriöihin. Tähän kategoriaan kuuluu poikkeavuuksia, joilla on eri vaikeusasteet. Aspergerin oireyhtymästä kärsivät kuuluvat autismikirjon häiriöiden kategoriassa sen lievimpään päähän.

Aspergerin oireyhtymän piirteet

Aspergerin oireyhtymä ei ole hyvin tunnettu yleisväestön keskuudessa, edes lääkäreiden. Sitä ei ole helppo huomata, sillä vamma ei ole selkeä. Itse asiassa Asperger-potilailla on täysin normaali ulkomuoto. Heidän älykkyyteensä on normaali, ja on jopa normaalia, että heillä on erityisiä kykyjä tietyillä alueilla.

Vaikeudet ovat nähtävissä sosiaalisessa käytöksessä, joka ei ole täysin asianmukaista. Heidän käytöksensä on normaalia jokapäiväisessä elämässä, mutta he ovat epäkypsiä sosiaalisissa suhteissa.

Muut voivat helposti nähdä tämän niin, että henkilö on vain omalaatuinen. Jotkut motoriset taidot ovat myös vaikeita heille, mutta ensisilmäykseltä se saattaa näyttää vain kömpelyydeltä.

Aspergerin oireyhtymän oireet

Aspergerin oireyhtymää sairastavien aivokuvissa on poikkeavuuksia. Tutkijat epäilevät, että sairauden syy saattaa olla geneettinen. Tämä johtuu siitä, että on hyvin tavallista että saman perheen useammalla jäsenellä on tämä oireyhtymä. Tästä ei kuitenkaan olla täysin varmoja.

Se mitä tiedetään, ovat Aspergerin oireyhtymän tyypilliset oireet:

• Vähentyneet mielenkiinnon kohteet
• Motoristen taitojen puute
• Alhainen turhautumisen sieto
• Vaikeudet ystävystyä
• Loistava kyky tunnistaa kuvioita
• Kohtuuttomat tunnereaktiot
• Tarve rutiinille (ja rutiinin rikkomisesta seuraava ahdinko)
• Tunteenosoitukset, jotka eivät juuri liity tilanteeseen
• Vaikeudet muodostaa katsekontakti tai katsekontaktin pakottaminen
• Selektiivinen mutismi. Nämä ihmiset puhuvat vain sellaisille henkilöille, joiden kanssa heillä on hyvä olla (tämä oire lakkaa usein terapian myötä).
• On myös normaalia, että Aspergerin oireyhtymästä kärsivät puhuvat paljon hyvin oudolla tavalla. He voivat puhua laulaen tai aksentilla, joka tuntuu vieraalta tai keinotekoiselta.
• Kielen kirjaimellinen tulkinta (he eivät ymmärrä kuvaannollista puhetta).
• Mielenkiinnottomuus muiden sanomisia kohtaan. Pitkien keskustelujen käyminen vaatii heiltä paljon ponnistelua.
• He eivät ymmärrä pelien sääntöjä ja haluavat keksiä omat sääntönsä.
• Kyvyttömyys tuntea empatiaa. Heillä on vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten kehonkieltä ja näiden tunteita.

Diagnoosi ja prognoosi

Aspergerin oireyhtymää on erittäin vaikea diagnosoida. Kun lapsella on oireita, toiset tulkitsevat ne tavallisesti ongelmiksi hänen luonteessaan. Tämä on vakava ongelma, sillä varhainen hoito parantaisi merkittävästi prognoosia.

Diagnoosin tekevä ammattilainen on lasten psyykkisen terveyden erikoislääkäri. Tämä asiantuntija tekee kattavan psykologisen arvion lapsesta. Hän tutkii lapsen kommunikaatiokykyjä ja muodostaa perinpohjaisen historian havaituista oireista.

Monet Aspergerin oireyhtymästä kärsivät ihmiset kykenevät suoriutumaan menestyksekkäästi suurimmasta osasta toimintojaan. Lapsuuden aikana oireyhtymää sairastavat lapset tarvitsevat paljon tukea vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Ihanteellista olisi, jos lapsen kanssa tekemisissä olevat aikuiset osaisivat käyttäytyä oikein tietyissä tilanteissa.