Mitkä ovat aivovammatyypit?
Eri tyyppisillä aivovammoilla on erilaiset lääketieteelliset luokitukset, jotka auttavat niiden diagnosoinnissa. Jokainen tapaus on kuitenkin vakava tila itsessään, varsinkin jos se esiintyy lapsilla.
Lääketieteellisesti aivovammalla tarkoitetaan ryhmää sairauksia, jotka vaikuttavat lihasten liikkuvuuteen ja jotka johtuvat yksilön aivovaurioista. Lisäksi tila voi ulottua muihin hermoston osiin sekä liittyä lukemattomiin muihin tekijöihin.
Tässä artikkelissa keskustelemme tämän häiriön eri tyypeistä ymmärtääksemme tätä sairautta paremmin. Yksi tapa luokitella tämä häiriö on arvioida sitä sen mukaan, kuinka se vaikuttaa yksilön asentoon, kun taas toisessa se määritellään sen kehonosan mukaan, johon aivovamma vaikuttaa. Aivovammat voidaan luokitella myös niiden vakavuusasteen mukaan.
Luokittelu lihasjännityksen ja kehon asennon mukaan
Lihasjännitys vaikuttaa siihen, miten yksilön kehon asento vaihtelee. Se liittyy suoraan ihmisen lihaksistoon, jossa voi ilmetä kouristuksia, tahattomia liikkeitä tai ataksiaa.
Lue myös: Mitä teen, kun lapsi löi päänsä?
Aivohalvaus johtuu paikallisista aivovaurioista, jotka vaikuttavat lihasten liikkeisiin.
Spastinen aivovamma
Tämä on yleisin aivovamma. Tässä ihmisten lihakset ovat liioitellussa jännityksessä ja heidän refleksinsä ovat heikot. Ihmiset, joilla on spastinen aivovamma, eivät pysty kävelemään kunnolla. He voivat vain vetää alaraajojaan nivelten liikkuvuuden menetyksen vuoksi.
Henkilöt liikkuvat usein hieman sivuittain. Heikompi raaja ylittää toisen taivuttamalla polvia. Tämänkaltainen aivovamma johtaa myös lihasmassan menetykseen, koska sairastuneilla lihassyyt ovat yleensä kutistuneet.
Hypnoottinen aivovamma
Ihmisillä, joilla on tällainen aivovamma, on hyvin vähän lihasmassaa. Heidän lihaksensa eivät pysy supistuneina, eivätkä he pysty pysymään pystyssä raajojen ollessa rentoina. Olemattoman lihasmassan vuoksi heillä ei ole juurikaan voimaa.
Suurin riski näille potilaille on se, kuinka se vaikuttaa heidän hengityselimiinsä; sekä lapsilla että aikuisilla on vaikeuksia rintakehän toiminnassa.
Atetoidinen aivovamma
Tämäntyyppinen aivovamma aiheuttaa kaoottista liikettä koko kehossa. Lihakset supistuvat ja rentoutuvat tahattomasti sekä ylä- että alaraajoissa.
Mitä tulee kasvoihin, tämäntyyppinen aivovamma vaikuttaa erityisesti kieleen, ja näin ollen ilmeillä on taipumus muuttua äkillisesti kouristuksen ilmaantuessa.
Ataksinen aivovamma
Ataksinen aivovamma on samanlainen kuin ateoidimuutos, mutta se on paljon harvinaisempi. Myös tässä aivovammassa liikkeet ilmaantuvat tahattomasti ja satunnaisesti. Tästä kärsivät kamppailevat tasapainonsa kanssa sekä istuessaan että seisoessaan.
Sekamuotoinen aivovamma
Sekamuotoinen aivovamma on edellä mainittujen vammojen yhdistelmä. Diagnoosin tekeminen on vaikeaa, koska tämän ongelman kohtaavat lääketieteen asiantuntijat eivät aina ole varmoja, mikä diagnoosi sopii parhaiten potilaan tilanteeseen.
Aivovammatyypit ruumiinosan mukaan
Aivovamman tyyppi ja sen luokitus voi riippua myös siitä, mihin kehonosaan se vaikuttaa tai mihin se aiheuttaa eniten oireita. Eri luokitukset ovat:
- Hemiplegia: Tämä koskee tapauksia, joissa vain toisella puolella kehoa, oikealla tai vasemmalla, ilmenee oireita. Tämä heijastaa sitä, mihin aivojen alueeseen se on vaikuttanut.
- Paraplegia: Tapaukset, joissa vartalon alaosassa, vyötäröstä alaspäin, on oireita. Ihmiset, joilla on tämä luokittelu, ovat halvaantuneita vyötäröstä alaspäin.
- Tetraplegia: Nämä ovat tapauksia, joissa lähes koko keho kärsii; kaikki neljä raajaa tai kaulasta alaspäin.
- Diplegia: Tämä erityinen aivovamma esiintyy useimmiten lapsilla. Aikuisilla se on harvinaisempi. Oireet ovat paikallisia alaraajoissa ja niihin liittyy lihaskouristuksia.
- Monoplegia: Monoplegia keskittyy yhteen tiettyyn raajaan tai lihasalueeseen, eikä se vaikuta mihinkään muuhun kehonosaan.
Lue myös: Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus
Aivohalvaus voidaan luokitella myös sen kehon osan mukaan, johon se vaikuttaa.
Luokittelu aivovamman vakavuuden mukaan
Tämä aivovamman luokittelumenetelmä perustuu kansainväliseen yhteisymmärrykseen, kuten Gross Motor Function Classification System (GMFCS) esittää. Tästä on sovittu Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Surveillance of Cerebral Palsy in Europe (SCPE) -seurantakeskuksen välillä.
Konsensuksen määrittelemien kriteerien perusteella on olemassa seuraavat tyypit:
- Lievä: Näissä tapauksissa sairastunut voi kävellä, mutta tietyin rajoituksin. Hän pystyy liikkumaan ilman ulkoisten laitteiden, kuten kainalosauvojen tai pyörätuolin, tukea.
- Keskivaikea: Keskivaikeaa aivovammaa sairastavat tarvitsevat kolmannen osapuolen apua noustakseen seisomaan ja istuakseen alas. Liikkumiseen he käyttävät usein pyörätuolia ja he voivat hallita sitä itsenäisesti, etenkin sisätiloissa.
- Vaikea: Vakavin aivovamman muoto on se, että henkilö ei pysty itse tukemaan päätään ja tarvitsee siksi jatkuvaa apua jokapäiväisissä tehtävissä.
Mikä on “paras” tyyppi?
Mikään aivovamma ei ole “parempi” kuin muut. Jokainen tyyppi täyttää tietyt kriteerit. Jotkut henkilöt reagoivat paremmin kuntoutushoitoihin, kun taas toiset vaativat enemmän lääketieteellistä lähestymistapaa.
Tarkka diagnoosi on välttämätöntä, sillä se auttaa asiantuntijoita laatimaan yksityiskohtaisen kuntoutussuunnitelman henkilön elämänlaadun parantamiseksi fysioterapian, psykososiaalisen tuen, tukiverkostojen ja lääketieteellisen hoidon avulla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Oskoui, Maryam, et al. “An update on the prevalence of cerebral palsy: a systematic review and meta‐analysis.” Developmental Medicine & Child Neurology 55.6 (2013): 509-519.
- Ren, Songtao, et al. “Utilization of electromyography during selective obturator neurotomy to treat spastic cerebral palsy accompanied by scissors gait.” Journal of integrative neuroscience 18.3 (2019): 305-308.
- Argüelles, Pilar Póo. “Parálisis cerebral infantil.” Hospital Sant Joan de Dèu (2008): 271-277.
- Hurtado, I. Lorente. “La parálisis cerebral. Actualización del concepto, diagnóstico y tratamiento.” Pediatría integral 8 (2007): 687-98.
- Tovar, A., and R. Gómez. “Revisión sistemática sobre el tratamiento del miembro superior en la parálisis cerebral infantil hemipléjica.” Fisioterapia 34.4 (2012): 176-185.
- Belver, Gema Fernández. “Desarrollo de la bipedestación y la marcha en parálisis cerebral (diplejia espástica).” REDUCA (Enfermería, Fisioterapia y Podología) 8.1 (2016).
- Celi, JM Celi, et al. “Protocolo diagnóstico del déficit motor asimétrico.” Medicine-Programa de Formación Médica Continuada Acreditado 12.78 (2019): 4644-4648.
- Malt, Merete A., et al. “Correlation between the Gait Deviation Index and gross motor function (GMFCS level) in children with cerebral palsy.” Journal of children’s orthopaedics 10.3 (2016): 261-266.
- de Zabarte Fernández, José Miguel Martínez, et al. “Carga del cuidador del paciente con parálisis cerebral moderada-grave:¿ influye el estado nutricional?.” Anales de Pediatría. Elsevier Doyma, 2020.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.