Mitä sinun tulee tietää injektioista - 4 injektiotyyppiä
Tarkistanut ja hyväksynyt: lääkäri Mariel Mendoza
On olemassa neljä injektiotyyppiä, jotka luokitellaan sen mukaan mihin lääke injektioruiskun avulla annetaan. Ruiskutettavat lääkkeet ovat parenteraalisia eli suoliston ulkopuolisia, ja niitä säilytetään kahdenlaisissa lasisissa säiliöissä: ampulleissa sekä pienissä lääkepulloissa. Tässä artikkelissa kerromme kaiken oleellisen, mitä sinun tulee tietää injektioista.
Ampullit ovat suljettuja säiliöitä, joissa on korkea kaula ja niiden pohjassa ahtauma. Rikkomalla ampullin kaulan, lääke saadaan ulos pullosta.
Myös pienet lääkepullot ovat suljettuja säiliöitä, joissa on lyhyt kaula sekä kovaa muovia oleva korkki, jossa metallinen reuna. Jotta tästä säiliöstä voi saada lääkettä injektioruiskuun, tulee ensiksi ruiskuun ottaa yhtä paljon ilmaa kuin lääkettäkin.
Lääke voi olla valmista sellaisenaan tai se saattaa vaatia jotain muuta ainetta sekoitukseksi. Seuraavaksi esittelemme neljä erilaista injektiotyyppiä sekä kerromme jokaisen injektion ominaispiirteistä.
Kaikki oleellinen, mitä sinun tulee tietää injektioista
1. Intravenoosinen eli suonensisäinen injektio
Sairaalahenkilökunta käyttää suonensisäistä reittiä lääkkeen annostelemiseen seuraavissa tapauksissa:
- Hätätilanteessa
- Seroterapia-tapauksissa
- Laimennettujen lääkkeiden annostelussa
Suonensisäisesti annosteltuna lääke imeytyy välittömästi.
2. Intradermaalinen eri ihonsisäinen injektio
Tällaista injektiotyyppiä käytetään diagnostisten testien yhteydessä, kuten ihotestien (allergiatestien) sekä annettaessa paikallispuudutetta.
Ihonsisäisen injektion yhteydessä lääkkeen annoskoko tulee olla saman verran tai vähemmän kuin 0,3 millilitraa. Lääke annetaan tällöin yleensä yhden millin lääkeruiskeella tai lyhyellä viistoneulalla, joka on yleensä oranssi tai kirkas.
Injektio voidaan pistää olkapäähän, kyynärvarren sisäpuolen keskiosaan tai ylempään keskiselkään.
Toimenpide
Toinen käsi kiristää ihoa siitä kohtaa, johon pistetään ja toisella kädellä käytetään injektioneulaa lähes samansuuntaisesti ihon kanssa ja viistopuoli ylöspäin. Lääke muodostaa vesikellon, jonka jälkeen neula poistetaan niin ettei vesikellolle aiheudu painetta.
3. Subkutaaninen eli ihonalainen injektio
Tällä tavalla annettu lääke ruiskutetaan ihonalaiseen kudokseen. Yleisimpiä tätä kautta annettavia lääkkeitä ovat:
- Rokotteet
- Hepariini
- Insuliini
Tällä tavalla lääkettä annetaan 1,5-2 millilitraa 1- tai 2-millilitraisilla injektioruiskuilla. Ruiskuissa on oranssi, keskikokoinen viistopäinen neula. Tällä tavoin annettuna lääke imeytyy hitaasti, ja yleisimpiä pistokohtia ovat käsivarren ulkopuoli, reiden etupuoli sekä vatsan seutu, ja lapaluun alue selässä.
Toimenpide
Kun injektoitava ihoalue on desinfioitu, hoitaja ottaa ihosta kiinni. Hän asettaa neulan 45 asteen kulmaan ihoon nähden, neulan viistopää ylöspäin osoittaen. Injektioruiskun paininta tulee vetää ulospäin, jotta voidaan varmistaa se ettei pistos osu verisuoneen.
Lääkkeen antokulma muuttuu hepariinia annettaessa. Potilasta on hyvä muistuttaa siitä, että pistoskohtaa ei tule koskea tai painaa, jotta ei synnyt mustelmia.
4. Intramuskulaarinen eli lihakseen annettava injektio
Intramuskulaarinen injektio tarkoittaa sitä, että lääke annetaan ruiskun avulla lihakseen. Yleisimpiä tällä tavalla annettavia lääkkeitä ovat rokotteet, analgeettiset kipulääkkeet, anti-inflammatoriset lääkkeet, kortikosteroidit sekä antibiootit.
Lihakseen ruiskutettuna lääke imeytyy nopeammin kuin ihonalaisesti annettuna. Lääkkeen vaikutus alkaa noin 15 minuutin kuluttua sen antamisesta. Lääkettä voi injektoida korkeintaan 15 millilitraa ja lääkkeen antamisessa käytetään 2-5 millilitran injektioruiskua, jossa on keskikokoinen viistopää. Aikuisilla käytetään vihreää neulaa.
Yleisimpiä alueita, joille lihakseen laitettava injektio voidaan laittaa ovat pakaralihaksen ylempään ja uloimpaan osaan, hartialihakseen tai uloimpaan reisilihakseen.
Toimenpide
Injektiota antaessa hoitaja asettaa neulan suoraan lihakseen 90 asteen kulmassa. Lääkettä ruiskutettaessa hoitaja vetää paininta ulospäin, jotta neula ei puhkaise hiussuonta.
Lääke ruiskutetaan lihakseen hitaasti, sillä se saattaa olla melko kivuliasta. Tämä johtuu siitä, että lihaskuidut ovat kiinni toisissaan, ja ne erkaantuvat silloin toisistaan kun neste pääsee niiden väliin. Tämä voi aiheuttaa kipua. Toimenpiteen lopussa hoitaja poistaa sekä ruiskun että neulan.
Injektioiden antotapa riippuu lääkkeestä ja tilanteesta
Kuten olet huomannut artikkelia lukiessasi, parenteraalisten lääkkeiden antotapa vaihtelee ja se riippuu monenlaisista tekijöistä. Sinun on hyvä tietää injektioista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä, jotta tiedät mitä tapahtuu seuraavalla kerralla ollessasi sairaalassa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Rimbaud, P. E., & Chavarría, L. R. (2005). Métodos de sujeción y aplicación de inyectables. Bio-Nica.Inf. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2008.12.001
- Edwin, P., & Ambulódegui, S. (2012). Manual de Inyectables y Venoclisis. Administracion Parenatal. https://doi.org/10.1109/TCST.2014.2301840
- Serrano-Grau, P., Mascaró-Galy, J. M., Iranzo, P., Navarra, E., & Ferrando, J. (2007). Productos de relleno inyectables en dermocosmética. Tipos y efectos secundarios. Medicina Cutanea Ibero-Latino-Americana.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.