Mitä ruumiissa tapahtuu kuoleman jälkeen?

Ihmiskeho muuttuu monin tavoin kuoleman jälkeen. Muutokset ovat osa dynaamista prosessia ja ne alkavat heti, kun elintoiminnot sammuvat lopullisesti.

Tarkistanut ja hyväksynyt: sairaanhoitaja Leidy Mora Molina.

Kirjoittanut Luis Rodolfo Rojas Gonzalez

Viimeisin päivitys: 18 kesäkuuta, 2023

Kuolema on useimmille ihmisille epämiellyttävä ja arka aihe. Siksi monet eivät olekaan selvillä, mitä ruumiissa tapahtuu kuoleman jälkeen.

Elämää ylläpitävien elintoimintojen peruuttamaton päättyminen on dynaaminen ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Tutkimukset selittävät, että kuoleman jälkeen elimistössä käynnistyy joukko rakenteellisia, fyysisiä ja kemiallisia muutoksia. Kukin näistä fyysisistä muutoksista tapahtuu määrätyn ajan kuluessa, ja tästä tiedosta on hyötyä mm. oikeuslääketieteessä.

Kuolema

Useimmat ihmiset ajattelevat kuoleman olevan pulssin puuttumista ja hengityksen loppumista. Se on kuitenkin monitahoisempi prosessi, ja joissakin tapauksissa ne voivat olla palautettavissa elvytyksellä.

Kuolleilla potilailla tehdyt sähkökardiografiset tutkimukset viittaavat siihen, että ihmisen aivot jatkavat toimintaansa jopa 10 minuuttia kuoleman jälkeen. Tässä mielessä elimistö voi olla tietyllä tavalla tietoinen lähestyvästä kuolemasta.

Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävätkin erilaisia kriteerejä todetakseen henkilön kuolleeksi. Näitä ovat muun muassa refleksien reagoimattomuus ja pupillien reagoimattomuus valoon sekä pulssin ja hengityksen peruuttamaton loppuminen.

Mitä muutoksia ruumiissa tapahtuu kuoleman jälkeen?

Elämän sammumisen hetkellä ihmiskeho kokee useita muutoksia, jotka johtuvat ruumiin biokemiallisista prosesseista ja altistumisesta ympäristölle. Nämä fyysiset muutokset voidaan luokitella varhaisiin ja myöhäisiin muutoksiin.

Varhaiset muutokset

Varhaiset muutokset ovat muutoksia, jotka tapahtuvat ruumiissa 24 tunnin kuluessa kuolemasta. Näitä ovat muun muassa seuraavat.

Kalpeus

Koska sydän lakkaa pumppaamasta verta, iho kalpenee yleensä jo ensimmäisten minuuttien kuluessa kuolemasta. Sen jälkeen veri alkaa jakautua painovoiman vaikutuksesta lähimpänä maata oleviin ruumiinosiin muodostaen lautuman eli livor mortisin. Nämä ovat violetteja läiskiä kehon alimmilla alueilla.

Tästä ilmiöstä on yleensä hyötyä ruumiin sijainnin määrittämisessä kuoleman hetkellä, sillä ne voivat muuttua jos ruumista siirretään ensimmäisten 12 tunnin aikana kuolemasta. Uusia ei muodostu enää 24 tunnin kuluttua kuolemasta.

Jäähtyminen

Kuoleman tyypillinen merkki on kuolonkylmyys eli algor mortis. Tämä ruumiin jäähtyminen tapahtuu ensimmäisten 24 tunnin aikana kuoleman jälkeen, kunnes ruumis saavuttaa ympäröivän ilman lämpötilan.

Kuoleman jälkeen lämpöhäviö on 1 celsiusaste tunnissa, riippuen ilmakehän olosuhteista. Jäähtyminen näkyy yleensä selvimmin varhain kasvoissa ja käsissä ja myöhemmin kaulassa ja kainaloissa. Ylipainoisilla ihmisillä on taipumus jäähtyä hitaammin.

Jäykistyminen

Ensimmäisen tunnin aikana kuoleman jälkeen kehon lihaksisto alkaa rentoutua vaiheessa, jota kutsutaan primaariseksi velttoudeksi. Tämän seurauksena kehon nivelet joustavat, silmäluomet menettävät jännitystään ja leuka pyrkii avautumaan.

Myöhemmin alkaa lihasten jäykistyminen, jota kutsutaan termillä kuolonkankeus eli rigor mortis. Tämä alkaa kasvojen pienemmistä lihaksista ja laskeutuu muualle kehoon edistäen kehon hienovaraista vetäytymistä. Se saavuttaa suurimman voimakkuutensa 12-15 tunnin kuluttua kuolemasta.

Kuivuminen

Tämä ilmiö on seurausta kehon nesteiden jatkuvasta passiivisesta altistumisesta ympäristölle. Kuivuminen ilmenee ihon pergamentoitumisena, limakalvojen ja sukupuolielinten kuivumisena sekä silmämunien vajoamisena. Samoin rintakehän, rintakehän ja lonkkien luisten kohoumien korostuminen on yleistä. Lisäksi pienillä lapsilla esiintyy äkillistä ja laajalle levinnyttä laihtumista.

Myöhäiset muutokset

Kehossa tapahtuu myöhäisiä muutoksia 24-36 tunnin kuluttua kuolemasta. Ne johtuvat ruumiin luonnollisesta kehityksestä, ja niihin liittyy elinten ja kudosten asteittaista tuhoutumista.

Tältä osin voidaan havaita seuraavat ilmiöt.

Autolyysi eli itsestään hajoaminen

Autolyysi alkaa, kun sydän lakkaa lyömästä ja kudokset menettävät hapen. Fyysiset muutokset alkavat kuitenkin näkyä vasta useita tunteja myöhemmin.

Tutkimukset väittävät, että tämä vaihe on seurausta kehon omien entsyymien vaikutuksesta solukalvoihin. Ilmiö alkaa usein voimakkaimmin maksassa, munuaisissa, lisämunuaisissa ja vatsassa. Lisäksi aivot ovat alttiita autolyysille niiden suuren vesipitoisuuden vuoksi.

Hajoaminen

Ruumiin ekosysteemi koostuu ruumiin sisällä ja pinnalla elävistä bakteereista. Suolistomikrobisto, erityisesti umpisuolen mikrobisto, on ihmiskehon tärkein bakteerilähde. Ihmisen eläessä useimmat elimet ovat kuitenkin vailla mikrobeja.

Pian kuoleman jälkeen immuunijärjestelmä sammuu ja bakteerit voivat levitä vapaasti kaikkiin kudoksiin. Tämä mahdollistaa hajoamisen alkamisen bakteerien entsyymien soluihin kohdistaman käymistoiminnan seurauksena.

Ensimmäisten 24-48 tunnin aikana vatsan ympärille ilmestyy vihertäviä ja mustia tahroja, jotka johtuvat anaerobisten bakteerien vaikutuksesta verisuoniin. Myöhemmin mikrobitoiminnan tuottama kaasu aiheuttaa vatsan pullistumista, silmien työntymistä ja kielen työntymistä.

Tämä johtaa lopulliseen hajoamisvaiheeseen. Tässä vaiheessa kudokset tuhoutuvat ja poistuvat ruskeana, mätänevänä nesteenä. Samoin ruumiin tilavuus vähenee vähitellen, minkä jälkeen hyönteiset ja muut eläimet tuhoavat sen.

Monimutkainen prosessi, joka alkaa elintoimintojen loppumisesta

Kuolema on monimutkainen patologinen tila, joka alkaa elintoimintojen peruuttamattomasta romahtamisesta ja aivojen toimintakyvyn loppumisesta. Kuoleman jälkeen ihmiskehossa tapahtuu useita fyysisiä ja biokemiallisia muutoksia ja modifikaatioita, jotka johtavat kaikkien elinten ja kudosten hajoamiseen.

Nämä muutokset tapahtuvat jokaisessa ruumiissa, ja niihin vaikuttavat kuolinsyy ja ympäristöolosuhteet. Ne ovat myös tärkein tutkimuskohde oikeuslääketieteessä.