Mitä retoriikka tarkoittaa ja mihin sitä käytetään?

Retoriikka viittaa taitoon luoda esteettisiä ja vakuuttavia puheita. Tässä artikkelissa perehdymme tarkemmin siihen, mistä retoriikassa on kyse.

Retoriikka tarkoittaa tieteenhaaraa, jossa luodaan vaikuttavia puheita ilahduttamaan, vakuuttamaan tai koskettamaan kuulijoita käyttäen erilaisia kielellisiä tekniikoita. Toisin sanoen se tutkii ja järjestää kielenkäyttömenetelmiä, jotka värittävät (joko kirjoitettua tai puhuttua) kieltä.

Retoriikkaa käytetään usein väittelyn voittamiseksi, tuotteen myymiseksi tai tiedon välittämiseksi. Siksi se onkin läsnä monilla tiedon osa-alueilla, kuten kirjallisuudessa, politiikassa, mainonnassa, journalismissa, lakiopissa ja musiikissa.

Mitä retoriikka tarkoittaa?

Retoriikan juuret

Retoriikka on saanut alkunsa antiikin Kreikassa, jolloin se ymmärrettiin itseilmaisun menetelmäksi, jolla pystyttiin vakuuttamaan kuulija.

Sofistit olivat tähän aikaan retoriikan suurimpia tulkitsijoita, sillä he olivat vastuussa puhetaidon opettamisesta kansalaisille, jotta kansa pystyisi osallistumaan kaupungin yhteisiin asioihin. Aluksi retoriikka käsitteli kielen puhuttua diskurssia, mutta myöhemmin sen tieto ulottui myös kirjoitettuun maailmaan, jolloin se vaikutti myös kirjallisuuden kehitykseen.

Lisäksi sillä oli tärkeä osansa antiikkisessa ja keskiaikaisessa koulutusjärjestelmässä. Romantiikan aikakaudella sen merkitys oli suuri humanistisella tieteenalalla.

Tänä päivänä voimme huomata, kuinka retoriikka ulottuu monille kommunikaation ja vakuuttelun osa-alueille. Voimme esimerkiksi nähdä, miten retoriikan menetelmiä käytetään mainonnassa, akateemisessa maailmassa, politiikassa, kuten myös vaikkapa siviilioikeudenkäynneissä esitetyissä erilaisten näkökantojen puolustuspuheenvuoroissa.

Uuden teknologian ansiosta voimme puhua myös kuvien retoriikasta. Audiovisuaalinen representaatio tulvii retorisia elementtejä, ja sen tavoitteena onkin vakuuttaa yleisö.

Retoriikan vaiheet

Retoriikkaan liittyy erilaisia vaiheita esteettisen ja vakuuttavan diskurssin luomiseksi.

1. Inventio: Inventio viittaa siihen, mitä sanotaan sekä niihin ideoihin, jotka tukevat puhetta.
2. Dispositio: Kun ideat on tunnistettu, ne järjestellään tavalla, jolla puhe on tarpeeksi vahva saavuttamaan tarkoituksensa.
3. Elokuutio: Seuraavaksi määritetään se, miten ideat tullaan ilmaisemaan, jotta kuulija tulee vakuuttuneeksi.  Tähän voi liittyä esimerkiksi äänensävyt ja eleet.
4. Muisti: Tähän liittyy kyky ylläpitää mielessä sitä, mitä tullaan sanomaan ja miten. Toisaalta se viittaa myös kykyyn improvisoida.
5. Aktio: Puheen pitäminen ja edellisten vaiheiden oikeanlainen läpikäyminen.

Retoriikan käyttötavat

Retoriikka on ollut hyvin tärkeä tieteenhaara kautta historian, ja sitä onkin opetettu yliopistoissa keskiajasta lähtien. Nykypäivänä retoriikka tarkoittaa myös hyödyllistä työkalua, jota voidaan soveltaa monenlaisilla tiedon alueilla.

Retoriset figuurit

Retoriset figuurit eli lausekuviot ovat kielen resursseja, jotka edistävät puheen kauneutta, ja joiden tarkoituksena on korostaa puheen ajatusta, vakuuttaa, ilahduttaa tai herättää tunteita kuulijassa.

Retorisia figuureja käytetään laajasti kirjallisuuden kielessä, joten niitä esiintyy runsaasti runoudessa ja draamassa. Niitä voi kuitenkin käyttää myös arkikielessä, jotta kommunikaatio saisi lisää tyyliä ja omaperäisyyttä.

On olemassa monenlaisia retorisia figuureja:

• Metaforat. Metafora on yksi eniten käytetyimmistä, ja siinä ilmaistaan konsepti kuvainnollisia sanontoja käyttäen. Esimerkiksi “katseesi on syvä kuin meri” tai “aika on rahaa”.
• Hyperbola eli liioittelu. Retoriikassa voidaan liioitella mm. määrää, laatua tai tunnuspiirteitä. Liioittelun yleisin tarkoitus on herättää vahvoja tunteita ja mielikuvia. Kirjallisuudessa sitä käytetään paljon etenkin puhekielessä, mainonnassa, poliittisessa propagandassa sekä humoristisessa puheessa. Esimerkkejä liioittelusta: “olen sanonut sinulle jo miljoona kertaa” tai “hymy kulkee korvasta korvaan”.
• Ironia. Ironian tarkoituksena on ilmaista vastakkaista sen suhteen, mitä sanotaan. Esimerkiksi sanomalla “onneksi noudatin neuvojasi” puhuja oikeastaan katuu tehneensä niin. Tai “oikein vapisen kauhusta”, kun todellisuudessa puhuja haastaa uhkaa.
• Retoriset kysymykset. Tällainen on kysymys, johon ei odoteta saavan vastausta, sillä retorisen kysymyksen tarkoituksena on vahvistaa omaa näkökantaansa. Esimerkkinä: “Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa, ettei tämä tule toimimaan?” tai “Oletko missään nähnyt mitään tämänkaltaista?”.

Kuvien retoriikka

Kuvien retoriikka on uusin aluevaltaus retoriikan alalla. Kuvien retoriikka tarkoittaa sitä, että tutkitaan ja sovelletaan menetelmiä ja tekniikoita, joilla voidaan välittää visuaalinen viesti tehokkaalla, esteettisellä ja vakuuttavalla tavalla, joka koskettaa ja saa yleisön vakuuttuneeksi.

Kuvien retoriikkaa käytetään laajalti audiovisuaalisessa kommunikaatiossa, erityisesti mainonnassa ja propagandassa.

Retoriikan negatiivinen sivumerkitys

Platon ja Sokrates kritisoivat kärkkäästi retoriikkaa. Heidän mukaansa filosofian ydinolemus oli dialektiikassa eli metodissa, jossa järkeilyn ja keskustelun myötä tärkeimmät totuudet ymmärrettäisiin vähän kerrallaan.

Tässä mielessä Platon kritisoi sofisteja ja syytti heitä siitä, etteivät he etsineet totuutta opetustensa mukaisesti, vaan opettamalla muita vakuuttamaan toiset, huolimatta siitä oliko välitettävässä viestissä kyse totuudesta tai ei.

Tämä platoninen kritiikki on edelleen validi, etenkin silloin kun retoriikkaa käytetään väärin tai sopimattomasti epäeettisiin tarkoituksiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi joidenkin poliitikkojen tyhjät puheet, joiden tarkoituksena ei ole muuta kuin vakuuttaa kansalaiset.