Kuinka auttaa lasta käsittelemään kuolemaa

Kuolema on osa elämää. Läheisen menehtyminen järkyttää kaikkia häneen kiintyneitä ja häntä rakastaneita ihmisiä. Voi olla vaikea auttaa lasta käsittelemään kuolemaa, koska lapsi ei vielä käsitä menetyksen merkitystä ja tarvitsee aikuisten apua ymmärtääkseen, että hänen on ilmaistava tunteensa pelkäämättä.

“Kuoleman” käsite riippuu iästä

Se, kuinka lapsi ymmärtää kuoleman merkityksen, riippuu hänen iästään. Enintään kahden vuoden ikäinen lapsi kykenee ainoastaan havaitsemaan menehtyneen henkilön poissaolon. Kolmannen ikävuoden jälkeen lapset saattavat uskoa, että kuolema on väliaikaista ja kumottavissa. 5-6 ikävuoden välillä he voivat jo ymmärtää kuoleman pysyvyyden ja myös eron elämän ja kuoleman välillä. He siis ymmärtävät, että ihmiset voivat kuolla, mutta vasta 8-9 vuoden iässä he tajuavat voivansa kuolla itsekin. 10-vuotiaasta alkaen lapset ymmärtävät täysin, mitä kuolema tarkoittaa.

Lasten reaktiot kuolemaan

Kun lapsen on kohdattava läheisen kuolema, hänen reaktionsa riippuu niistä reaktioista, joita hän havaitsee muilla perheenjäsenillään. Perheissä, joissa puhutaan avoimesti aiheesta, lapsella on mahdollisuus ilmaista tuskaansa ja suruaan. Sen sijaan niissä perheissä, joissa kuolemaa pidetään tabuna, lapsen on vaikeampi käsitellä kuolemaa, koska hän ei osaa ilmaista tunteitaan.

Jotkut lapset voivat ilmaista tuskaansa hiljaa itsekseen, kun taas toiset näyttävät surunsa ulospäin. Toisaalta jotkut voivat käyttäytyä hallitsemattomasti ja uhmakkaastikin. Lapsilla voi esiintyä myös merkkejä psyykkisestä taantumisesta, ahdistuksesta, vihasta ja masennuksesta. Tämä riippuu suhteesta, joka heillä oli menehtyneeseen sukulaiseen.

Lapsen iästä riippuen reaktiot kuolemaan voivat ilmetä myös koulussa. Lapsilla voi esiintyä esimerkiksi keskittymiskyvyn puutetta ja muistiongelmia (unohtelu on yleistä), ja koulussa suoriutuminen voi heikentyä.

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Joskus lapsen stressi johtuu vanhemmista

Keinoja, joilla voit auttaa lasta käsittelemään kuolemaa

Aivan kuten ikä vaikuttaa lapsen tapaan käsitellä kuolemaa, merkittävää on myös se kuinka läheinen hän oli menehtyneen sukulaisen kanssa. Isoisän, isoäidin, sedän tai serkun kuolema ei ole yhtä traumaattinen kokemus kuin oman vanhemman tai sisaren kuolema. Lasta on mahdollisuuksien mukaan kuitenkin aina tärkeää auttaa kuoleman kohtaamisessa, tuskansa ilmaisemisessa ja suruprosessin aloittamisessa, jotta hän pääsisi yli läheisen menetyksestä.

Kerro hänelle mahdollisimman pian

Ei ole mitään täydellistä ajankohtaa kertoa lapselle läheisen kuolemasta. Se tulee kuitenkin tehdä mahdollisimman nopeasti, jotta voit auttaa lasta käsittelemään sukulaisen kuolemaa. Jos kuollut henkilö on äiti tai isä, elossa olevan vanhemman kannattaa kertoa uutinen lapselle. Jos se on liian musertavaa, vastuu kertomisesta kannattaa ehkä antaa toiselle lähisukulaiselle.

Vältä kiertoilmaisuja

Isoäiti ei “lähtenyt”. Lapsille on kerrottava selkeästi, että kuolema on lopullista. Vastaa kaikkiin heidän kysymyksiinsä mahdollisimman luontevasti ja rauhallisesti. Käytä heidän iälleen sopivaa kieltä, jotta he varmasti ymmärtävät asian.

Sinun ei tarvitse antaa lapselle sellaista tietoa, jota hän ei pyydä. Jos kyseessä oli iäkäs tai sairas ihminen, selitä lapselle että me kaikki kuolemme tultuamme vanhoiksi tai sairastuttuamme vakavasti. Voit myös selittää, jos kyseessä oli onnettomuus, että tapahtunut vaikutti menehtyneen kehoon.

Anna lapsen vapaasti ilmaista tunteitaan

Isän tai äidin kuolema luo suuren tyhjyydentunteen. Elossa olevan vanhemman tulisi yrittää vastata kaikkiin lapsen psyykkisiin tarpeisiin tämän kuultua uutiset kuolemasta tai hautajaisten aikana. Toisin sanoen lapsi saattaa tarvita olkapäätä, johon itkeä. Toisten taas tarvitsee puhua. He saattavat jopa leikkiä tai olla ylivilkkaita hautajaisissa. Anna heidän liikkua vapaasti. On mahdollista, että leikki vie heidän huomiotaan pois musertavista tunteista.

Kuinka auttaa lasta käsittelemään kuolemaa: älä ole ylisuojeleva

Jotkut vanhemmat ajattelevat, että heidän tulisi suojella lapsiaan kuolemalta. Lasten ei anneta osallistua hautajaisiin, itkeä tai puhua kuolleesta. He myös keksivät tarinoita kuolemasta suojellakseen lapsiaan tuskalta.

Näistä hyvistä aikeista ei kuitenkaan ole apua lapsille. Perheen pienimpienkin on ilmaistava tunteensa ja puhuttava siitä, kuinka paljon he kaipaavat kuollutta sukulaista.

Kuinka auttaa lasta käsittelemään kuolemaa: ilmaise oma tuskasi

Lapsen on hyvä nähdä sinun surevan läheisen kuolemaa. Kun pystyt ilmaisemaan avoimesti omia tunteitasi ja tuskaasi, autat samalla lastasi käsittelemään sukulaisen kuolemaa.

Itku on tarpeellista ja luonnollista silloin, kun tuntee niin suurta tuskaa jonkun läheisen menetyksestä. Se mitä tulee kuitenkin varoa on lapsen pelästyttäminen. Lapsen ei tulisi nähdä sinua hajoamispisteessä tai muutoin hän huolestuu siitä, että menettää sinutkin. Se tapa, jolla käsittelet omaa tuskaasi, auttaa lastakin pääsemään yli menetyksestä.

Käy lukemassa myös: Mitkä ovat surun fyysiset vaikutukset elimistöön?

Hyvästien jättäminen on erittäin tärkeää suruprosessin aloittamiseksi

Se, tulisiko lapsen osallistua läheisen hautajaisiin, riippuu perheestä ja lapsesta. Jos lapsi ei ole vielä riittävän vanha, on tärkeää selittää mitä hautajaisissa tapahtuu. Lapset voivat sitten itse päättää, haluavatko he osallistua.

Lapset, jotka päättävät osallistua hautajaisiin, saattavat haluta lähteä sieltä pois hetkenä minä hyvänsä. Kunnioita heidän päätöstään, äläkä pakota heitä olemaan siellä. Tässä tapauksessa kannattaa jutella sellaisen henkilön kanssa, johon sekä sinä että lapsi luotatte, jotta lapsi voi halutessaan lähteä pois tämän kanssa.

Anna lapsen joka tapauksessa jättää hyvästinsä. Jos lapsi ei halua osallistua hautajaisiin, hän voi tehdä sen kirjoittamalla kirjeen. Hän voi myös käydä myöhemmin haudalla. Hyvästien jättäminen on erittäin tärkeää suruprosessin aloittamiseksi ja se auttaa lasta käsittelemään sukulaisen kuolemaa, mutta sen ei tarvitse tapahtua menehtyneen sukulaisen ruumiin edessä.