Mitä tehdä, kun elämä on jumissa?

Jos olet jäänyt jumiin, tunnet olosi hyvin hämmentyneeksi. Tällöin ei kuitenkaan välttämättä ole kyse “huonoista ajoista”, jolloin kokisit äärimmäistä tuskaa tai vakavia ongelmia. Sen sijaan jumissa olo voidaan määritellä näin: näet päivien lipuvan ohitsesi, ja syvällä sisimmässäsi tunnet, että et kehity tai kasva. Tässä artikkelissa annamme neuvoja, mitä tehdä, kun elämä on jumissa.

Selkein tunnusmerkki jumiutuneisuuden tunteesta on rutiini. Jokainen päivä on hyvin samanlainen kuin edellinen, ja vaikka sinun ei tarvitsekaan kokea mitään suurta vaikeutta, et pysty innostumaan oikein mistään. Sinulla ei enää ole kykyä aktivoida elämänvoimaasi, eikä sinusta edes tunnu siltä, että haluaisit yrittää.

Kun elämä on jumissa – etkö pääse eteenpäin?

Paikallaan olo elämässä on seurausta siitä, että et pysty pääsemään yhteyteen omien tunteidesi ja aitojen kokemustesi kanssa. Siten sinulla ei ole todellista tarvetta toimia ja saada aikaan muutosta, joka rikastuttaisi sinua ja tekisi elämisestäsi merkityksellisempää. Nämä seuraavat merkit kertovat siitä, että elämä on jumissa:

• Sinulle ei ole innostusta. Teet kaiken mekaanisesti, ja yrität olla ajattelematta tekemisiäsi suuremmin. Et halua tehdä asioista monimutkaisia.
• Et halua sitoutua mihinkään. Hyväksyt suoraan sen, mitä sinulta pyydetään sekä töissä että henkilökohtaisella tasolla. Et kuitenkaan halua sitoutua liikaa.
• Vältät haasteita. Kun edessäsi on mahdollinen haaste tai uusi asia, astut sivuun. Sinua ei kiinnosta laittaa itseäsi likoon, etkä näe siinä järkeäkään.
• Olet uupunut lähes koko ajan. Yksi lempi-ilmaisuistasi onkin “olen niin väsynyt”. Ja tämä on totta, sillä fyysisesti sinusta tuntuu, että sinulla ei ole tarpeeksi energiaa. Kehosi tuntuu raskaalta, ja sinusta tulee helposti unelias.
• Rutiinisi on liian jäykkä. Teet lähes kaiken samalla tavalla joka ikinen päivä. Samat kellonajat, sama reitti ja samat keskustelut.
• Torjut kaiken uuden. Kaikki uudet asiat tuntuvat tuovan sinulle ei-toivottua epämukavuutta. Et halua nähdä vaivaa sopeutuaksesi johonkin, josta et tiedä.
• Tunnet itsesi koko ajan laiskaksi ja tylsistyneeksi. Haukottelet paljon, ja toivot, että ihmiset jättäisivät sinut rauhaan, ja että mikään ei vaatisi sinulta liikkumista. Lähes kaikki saa sinut tylsistyneeksi, mutta se, mikä sinua kaikkein eniten tylsistyttää, on muutoksen ajatteleminen.
• Muokkaat asennettasi jopa valheiden avulla. Rakennat kokoelman tekosyitä tukeaksesi passiivisuuttasi ja muutoksen pelkoasi. Keksit tekosyitä oikeuttaaksesi paikallasi pysymisen.

Jos et pysty menemään eteenpäin, mene taaksepäin

Kun käyt läpi tällaisen paikallaan pysymisen jakson, siihen liittyy varmastikin pieni määrä surua, vihaa tai molempia näistä, ja ne ovat tilanteen taka-alalla. Se, että olet jumissa, tarkoittaa, että vaikka ei sitä itse ymmärtäisikään, on jokin sellainen asia, joka sinun tulisi ratkaista.

Masennus on kuin pieni eläin, joka koko ajan näykkii sinua ja vie sinulta elintärkeää energiaa. Se on kuin tylsä laulu, jolla on suuri painolasti jokapäiväisen elämän kokemisen kannalta. On kuin harmaa huntu olisi laitettu todellisuutesi päälle, ja näet kaiken tämän hunnun kautta. Mikään ei tunnu tarpeeksi kiinnostavalta, sillä et katso sitä suoraan, vaan kyseisen harmaan kankaan läpi.

Viha sen sijaan on yksi kaikkein lamaannuttavimmista tunteista. Kun se on sisälläsi, se vaikuttaa hävittäen muita tunteita. Torjuttu viha tekee sinusta jäykän, sarkastisen ja negatiivisen. Se saa sinut tuntemaan halveksuntaa kaikkea ympärilläsi olevaa kohtaan, ja se voimistaa sitä, että sinulla ei ole yhtään kiinnostusta mitään kohtaan. Se määrittää suhteitasi toisiin ihmisiin sekä vaikuttaa terveyteesi pidemmällä aikavälillä.

Sama koskee syyllisyyttä, joka joskus jää asustamaan alitajuntaasi. Kun et tehnyt tai sanonut sitä, tai kun teit ja sanoit sen – syyllisyys saa aikaan katumusta ja pakoa kokemastasi todellisuudesta. On todennäköistä, että hintana on tunteidesi haalentuminen ja elämänhalusi väheneminen.

Paikallaan olon eri vaiheista on tärkeää olla tietoinen. Joskus ne tarvitsevat vain tietoisuuden prosessin ja niiden olosuhteiden miettimistä uudelleen, joissa kokemus tapahtuu. Toisinaan sen sijaan paikallaan olon vaiheet ovat merkki siitä, että kriisi on alkamassa.

Kun siis tunnet olosi sellaiseksi, että olet jumissa, on parasta itse asiassa mennä taaksepäin ajasa. Olet nimittäin sidoksissa johonkin menneisyytesi tilanteeseen, josta et ole täysin päässyt ylitse, ja se vaikuttaa nykyisyyteesi vieläkin. On tietysti totta, että elämä ei ole mikään ruusutarha tai jokapäiväinen juhla. Mutta toisaalta, se on kuitenkin ainoa ja kaikkein arvokkain asia, joka sinulla on.

Elämä ilman elämistä ei ole vaihtoehto. Olemassaolon aika on liian lyhyt siihen, että tuhlaisit sen turhiin rutiineihin ja epätyydyttäviin ihmissuhteisiin. Rauhasi ja onnellisuutesi ovat ainoat todelliset asiat, joita kannattaa tavoitella. Elottomuus täytyy jättää kuolleille.

Kuvat ovat peräisin seuraavasta lähteestä: Christian Schloe.