Synnytyksen jälkeinen yleisinfektio

Synnytyksen jälkeinen yleisinfektio (sepsis) on useiden mikrobien aiheuttama ja sitä esiintyy muutaman päivän aikana synnytyksen jälkeen. Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että 11 naista tuhannesta synnyttäneestä kärsii tästä infektiosta, joka johtaa joko kuolemaan tai lähelle sitä.

Syy tälle yleisinfektiolle on se, että emättimessä isännän kanssa vuorovaikutuksessa olevat bakteerikannat sekä symbiontit tunkeutuvat sisäkudoksiin ja leviävät synnytyksen aiheuttaman psyykkisen stressin seurauksena. Haluatko tietää lisää tästä vakavasta sairaudesta? Jatka lukemista.

Synnytyksen jälkeisen yleisinfektion oireet

Synnytyksen jälkeinen yleisinfektio oli paljon yleisempi vuosia sitten. Antibioottien käytön ja synnytyksessä tarvittavien välineiden tehokkaan sanitaation ansiosta tästä sairaudesta on tulossa yhä harvinaisempi suurituloisissa maissa. Tässä joitakin kyseisen sairauden oireita:

• Vilunväristykset ja yleinen huonovointisuus
• Kipu alavatsassa
• Pahanhajuinen valkovuoto
• Verinen vuoto emättimestä
• Huimaus ja pyörtyminen

Kuten lääketieteen MSD-opaskirjassa todetaan, esiintyy näitä kliinisiä oireita yhdessä voimakkaan kuumeen (24-48 tuntia synnytyksen jälkeen), päänsäryn ja anoreksian kanssa. Vakavammissa tapauksissa saattaa esiintyä myös sydämen rytmihäiriöitä, leukosytoosia (veren valkosolujen lisääntyminen) sekä lantion seinämien turpoamista.

Mahdollisia komplikaatioita

Hallitsematon synnytyksen jälkeinen yleisinfektio voi saada mikrobit valtaamaan veren sekä moninkertaistumaan muissa elimissä. Tätä kutsutaan bakteremiaksi, joka on vakava ja hengenvaarallinen tila.

Septikemia on yleensä immuunireaktio systeemiseen infektioon (yhtä lailla hallitsematon). Se johtaa septiseen sokkiin, joka aiheuttaa kuoleman 40 % tapauksissa.

Lue myös: Listerioosi raskauden aikana: mitä tulee tietää

Synnytyksen jälkeisen yleisinfektion aiheuttajat

Yleisinfektio syntyy silloin, kun emättimen bakteerit hyödyntävät tilaisuuden tunkeutua äidin synnytyksen jälkeiseen kohtuun. Niitä on yleensä tapana olla useita, joten mikrobilajeja on myös lukuisia. Niihin kuuluvat:

• Gram-positiivinen ryhmäkokki: B-ryhmän streptokokki, A-ryhmän streptokokki (GAS), S. epidermis ja Enterokokit.
• Anaerobiset bakteerit: ilman happea kasvavat bakteerit, kuten Bacteroides ja Prevotella.
• Gram-negatiiviset bakteerit: Gardnerella vaginalis, E. coli, Klebsiella pneumoniae ja Proteus mirabilis.

Bakteerit voivat tunkeutua kirurgisiin välineisiin synnytyksen aikana ja siten ne pääsevät äidin syviin kudoksiin. Ne voivat myös tunkeutua kehoon normaalisti suun ja nenän kautta, mutta hyödyntävät kehon heikentynyttä immuunijärjestelmää moninkertaistuakseen.

Kolmantena ja yleisimpänä mahdollisuutena on, että emättimessä olevat bakteerit pääsevät sisäkudoksiin synnytyksen aikana esiintyvien haavojen läpi.

Ehkäisy ja riskitekijät

Kuten PubMed-portaalissa osoitetaan, esiintyy tätä sairautta rikkaammissa valtioissa vain 0,1-0,6 % tuhannesta synnytyksestä. Maailmanlaajuisesti sairauden esiintyvyys on suurempi – 11/1000.

Tämän kliinisen sairauden saamisen mahdollisuus riippuu myös paljon synnytystavasta. Tilastot ovat seuraavanlaiset:

• Alatiesynnytys: esiintyvyys 1-3 %
• Suunniteltu keisarileikkaus: 5-15 %
• Suunnittelematon keisarileikkaus: 15-20 %

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että neljäsosa suunnittelemattomista keisarileikkauksista aiheuttaa yleisinfektion. Bakteerien kasvu on ehkäistävissä lukuisia eri antibiootteja käyttämällä jopa ennen kuin vakavia kliinisiä oireita ilmenee.

Riskitekijöitä ovat:

• Pitkittynyt synnytys
• Vaikea keisarileikkaus
• Synnytyksen jälkeinen verenvuoto
• Emättimen hiivatulehdus
• Äidin nuori ikä
• Istukan osien pysyminen kohdussa

Diagnoosi

Yleisesti ottaen diagnoosi tehdään poissulkemalla. Ensimmäisen 24 tunnin jälkeen synnytyksestä lääkärien tulisi epäillä synnytyksen jälkeistä yleisinfektiota, mikäli kaksi päivää kestävän yli 38 asteen kuumeelle ei ole mitään selkeää syytä.

Muiden tautien poissulkemisen jälkeen lääkäri suorittaa veri- ja virtsaviljelyn selvittääkseen kuinka kauas bakteerit ovat päässeet. Kohdunkaulasta otettavien näytteiden analysointi on harvinaista, sillä lääkärit olettavat, että ne ovat mikrobien saastuttamia.

Synnytyksen jälkeisen yleisinfektion hoitaminen

Synnytyksen jälkeisen yleisinfektion hoitaminen perustuu suonensisäiseen injektioruiskuun, jossa annetaan laaja-alaisia antibiootteja. Tällaisia antibiootteja ovat yleensä klindamysiini ja gentamysiini. Kuten tieteellisissä tutkimuksissa todetaan, suositellaan suonensisäistä lähestymistapaa, kunnes naisella ei ole enää kuumetta 48 tunnin ajan.

Mikäli kohdussa on kudosjäänteitä, käytetään niiden poistamiseen kaavinta. Siten bakteereita estetään lisääntymästä jälleen, kun antibioottihoito on ohi.

Ehkäisy

Infektiolle altistavien tekijöiden minimointi tai ehkäisy on tärkeää. Australian hallituksen terveysportaalin mukaan oikeanlainen hygienia on äidin hyvinvoinnin kannalta tärkeää tämän herkän ajanjakson aikana. Tässä joitakin vinkkejä, joita on hyvä noudattaa:

• Käy suihkussa päivittäin pitääksesi välilihan puhtaana.
• Puhdista ja kuivaa alue, jotta peräaukon bakteerit eivät pääset leviämään emättimeen.
• Älä käytä tamponeita, ennen kuin saat terveydenhoitajalta luvan.
• Pese kädet saippualla vähintään 15 sekunnin ajan ennen kuin kosket mihinkään.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: 3 syytä käydä papakokeessa

Synnytyksen jälkeinen yleisinfektio on maantieteellinen ongelma

Synnytyksen jälkeinen yleisinfektio on nykyään sairaus, joka aiheuttaa harvoin aihetta huoleen. Jos lääkäri havaitsee riskin, aloittaa hän ehkäisevän antibioottihoidon, joka vähentää todennäköisyyttä 75 %:lla. 

Valitettavasti kaikista maantieteellisistä alueista ei voi sanoa samaa. Maissa, joiden terveysjärjestelmä on huonompi, lisääntyy myös tuoreiden äitien kuolleisuus merkittävästi. Heillä ei ole riittävästi voimavaroja, joten hallitsematon infektio on yleisempää.