Mitä aivoissasi tapahtuu, kun kärsit?

Kuten sanonta kuuluu, “puun juuret kasvavat myrskyn aikana syvemmälle”. Tämä tarkoittaa sitä, että joskus meidän täytyy ensin kärsiä kasvaaksemme yksilöinä, oppien virheistämme ja saaden lisää viisautta epäonnistumisten kautta. Kerromme nyt hieman enemmän tunteiden vaikutuksista ja siitä, mitä aivoissa itse asiassa tapahtuu silloin, kun me kärsimme.

1. Kärsimys – aivojen muotoilija

Olet varmasti jo saanut jonkun verran kokemusta aiheesta. Elämän aikana ja näin ollen myös kärsimysten alaisuudessa aivoissa tapahtuu perustavanlaatuisia muutoksia, jotka vaikuttavat väistämättä persoonallisuuteesi. Ajattele esimerkiksi lapsia. Jotkut lapset joutuvat kokemaan väkivaltaa hyvin nuorella iällä. Ei ole olemassa mitään tuhoisampaa, kuin tällaiset kivuliaat lapsuudentapahtumat. Lääkärit ja psykiatrit ovatkin todenneet tämän tyyppisen kärsimyksen olevan hyvin samanlaista sen kärsimyksen kanssa, jota sotilaat kokevat taisteluissaan.

Jatkuva pelko, varuillaanolo ja surullisuus voivat johtaa aivojen häiriöihin ja joidenkin välittäjäaineiden vapautumiseen. Tällaiset tunteet stimuloivat aivoja, ja etenkin muutamaa tiettyä aluetta kuten mantelitumaketta ja joitakin aivokuoren osia, jotka yhdistetään kivun ja pelon tunteisiin. Tämä stimulaatio voi aiheuttaa pitkäaikaisia vaikutuksia persoonallisuuteen: epäluottamusta ja vihaa sekä taipumusta masennukseen ja jopa väkivaltaisiin tekoihin.

Tietenkään nämä reaktiot eivät ole kaikilla samanlaisia, mutta on hyvin todennäköistä, että aivot silti reagoivat samalla tapaa. Ajattele esimerkiksi avioliittoa, jossa toista osapuolta on kohdeltu kaltoin. Lopulta jatkuva kärsimys saavuttaa aivojen keskiön ja henkilö vaipuu avuttomuuden tunteeseen, jota hän käsittelee masennuksen, vihan ja turhautumisen kautta… Tämä on tärkeää pitää mielessä.

2. Kärsimys on mestarillinen opetuskeino

Elämän ei ole tarkoitus olla helppo polku, jolla onnellisuus on aina taattua, tai suora tie ilman yhtäkään kiveä. Ei alkuunkaan. Voimme oppia monista nautinnollisista tunteista, mutta kärsimys on epäilemättä mestarillinen opettaja. Se saattaa olla niistä kaikkein paras, mutta myös armottomin.

Sanotaan että hän, joka ei ole kärsinyt, ei ole todella elänyt. Ehkä tämä on pientä liioittelua, mutta se kannattaa silti muistaa. Me kaikki opimme virheistämme ja menetyksistämme. Se, joka kieltäytyy ottamasta virheistään opiksi, ei ymmärrä, mitä elämä on. Sillä se on jatkuva oppimisprosessi. Jos et hyväksy menetyksiäsi, sinun on mahdotonta jättää asiat taaksesi, siirtyä eteenpäin ja vahvistua ikävien asioiden kautta.

Kärsimys ei ole miellyttävää, mutta me tiedämme, että sen ei tulisi ottaa haltuunsa koko loppuelämääsi, tai olla tekosyy sulkeaksesi kaikki ovesi. Sisäinen itseytesi, vahvuutesi ja tahdonvoimasi ovat ne moottorit, jotka puskevat sinua pääsemään yli kärsimyksestä. Älä unohda sitä.

Älä anna kärsimyksesi kerääntyä sisääsi ilman, että opit hallitsemaan sitä. Jos yrität elää kaiken kivun kanssa, se aiheuttaa ongelmia aivoillesi: korkeat kortisolitasot, stressiä, oppimisvaikeuksia, muistinmenetyksiä… Asteittain tulet heikommaksi, kun henkinen ja fyysinen tasapainosi heikkenee.

Jos olet kykeneväinen vapauttamaan itsesi, tee se! Jos joku satuttaa sinua, taistele vastaan. Jos seinät tuntuvat kaatuvan päällesi, löydä tila, jossa voit hengittää, tai johon voit paeta. Anna silmiesi täyttyä kyyneleistä, itke aina kun sinun tarvitsee. Löydä sisäinen äänesi ja sorra muurit, jotka rajoittavat sinua, sillä et ansaitse sellaisia. Kukaan ei ansaitse kärsimystä, eikä ainakaan loputonta sellaista.

Yritä aina löytää ratkaisu ongelmiisi, jos asia on sellainen, jolle voit itse tehdä jotakin. Jokainen ponnistelu tulee olemaan sen arvoinen, ja sinä ansaitset sen.