Elohopea kaloissa ja sen vaikutukset
Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Florencia Villafañe
Ravitsemusasiantuntijat muistuttavat meitä säännöllisesti siitä, kuinka kala on tärkeä välttämättömien ravintoaineiden lähde. On kuitenkin olemassa joitakin kalalajeja, joissa on erityisen paljon raskasmetalleja kuten elohopeaa. Tässä artikkelissa tarkastelemme aihetta, sekä miten elohopea kaloissa vaikuttaa ihmisiin.
Maailman terveysjärjestön mukaan ihmiset altistuvat tämänkaltaisille myrkyllisille yhdisteille pääasiassa syömällä kalaa ja äyriäisiä. Nämä kemialliset yhdisteet vaikuttavat terveyteemme ja muodostavat merkittävän riskin ennen kaikkea raskaana oleville ja imettäville naisille.
Miksi tiettyjä kalalajeja kannattaa välttää?
Vuosien ajan on ollut tiedossa, että monenlaiset meressä elävät lajit, erityisesti ravintoketjun lopussa olevat lajit, keräävät muun muassa kaivos-, karja- ja maatalousalalta peräisin olevia metalleja kuten kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa. Elohopean kertyminen kaloihin on erittäin haitallista ihmisen terveydelle.
Pitoisuudet voivat nousta niin suuriksi, että ihminen voi menehtyä niihin. Itse asiassa Japanin Minamatanlahdella 1950-luvun alussa tapahtunut joukkomyrkytys on tunnetuin elohopeamyrkytys, jossa ihmisten elimistöön joutunut elohopea oli peräisin kaloista.
Elohopea kaloissa: vaikutukset ihmisen terveyteen
Chileläisessä lääketieteellisessä lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kaloissa olevan elohopean myrkyllisyys ja sen vaikutukset liittyvät aineen kemialliseen muotoon, tyyppiin, altistumisannokseen sekä ikään. Kun metalli vapautuu ympäristöön, se käy läpi useita vaiheita ja osallistuu ilmakehän, veden sekä maan välisiin sykleihin.
Veteen (mukaan lukien järvet, kosteikot, suistoalueet ja valtameret) päätyy noin 5 % alkuaine-elohopeaa ja se kertyy pohjan eri kerroksiin. Siellä elävät bakteerit muuttavat sen metyylielohopeaksi, jota madot ja muut vedessä elävät eliöt käyttävät ravintonaan.
Tämä on se orgaaninen aine, jota kalat käyttävät ravintonaan. Kyseessä on erittäin myrkyllinen aine, joka vahingoittaa muun muassa seuraavia elimiä:
- Hermosto
- Immuunijärjestelmä
- Munuaiset
- Ruoansulatusjärjestelmä
- Keuhkot
- Iho
- Silmät
Kalalajit, joiden nauttimista tulisi välttää
Tietyt kalalajit voivat elää yli 100 vuotta. Niiden pitkäikäisyys lisää niiden myrkyllisyyspotentiaalia.
On myös suuria kaloja, jotka syövät suuria määriä pienempiä kaloja. Jatka lukemista, kerromme sinulle minkä tyyppisiä kalalajeja sinun tulisi välttää.
Makrilli (Scomberomorus cavalla)
Makrilli on merikala, jolla on pitkänomainen runko. Sillä on terävä kuono ja leveä suu. Sillä on myös suuret silmät, joita ympäröi luinen rengas. Pienet suomut peittävät sen koko runkoa, ja sillä on kirkkaan sinivihreä selkä, vaaleanvihreät sivut ja hopeinen vatsa.
Normaalisti se on pituudeltaan noin 65 senttimetriä, mutta urokset voivat olla isompiakin. Tämä laji elää Atlantin valtameressä, joka ulottuu Kanadasta ja Massachusettsista (Yhdysvallat) aina Sao Pauloon (Brasilia) asti.
Sinimarliini (Makaira nigricans)
Tämä laji voi kasvaa 160 cm – 3 m pitkäksi. Sinimarliini tunnetaan myös muilla nimillä, kuten “sininen marliini” tai “Atlantin sininen marliini”. Vatsan alue on kuitenkin hopeanhohtoisen valkoinen.
Siinä on pitkänomainen runko ja kaksi selkäevää. Sen yläleuka on miekan muotoinen. Tämä kala elää yleensä Atlantin subtrooppisilla ja trooppisilla vesillä, mukaan lukien Kanariansaarten rannikot.
Sitä löytyy myös Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä. Naaraat painavat jopa 450 kiloa, kun taas koiraat eivät yleensä kasva yli 350-kiloisiksi.
Orange roughy (Hoplostethus atlanticus)
Tämä merikala asuu Atlantin valtameren itä- ja luoteispuolella, Tyynenmeren sekä Intian valtameren eteläpuolella. Sen runko on soikea ja litteä. Sillä on suuri pää, pienet silmät ja pienet hampaat. Kalastajat tunnistavat tämän lajin sen tumman oranssin ja punaisen väreistä.
Tämä kalalaji asuu noin 180 – 1500 metrin syvyydessä, joten kalastajat törmäävät tämän lajin edustajiin vain satunnaisesti. Kyseinen kalalaji on yksi pitkäikäisimmistä, se voi elää jopa 180-vuotiaaksi.
Atlantin turska (Gadu morhua)
Turska, joka tunnetaan myös nimellä “Atlantin turska” tai “norjalainen turska”, on yksi 60 kalalajista jotka vaeltavat alueelta toiselle. Se asuu Koillis-Atlantilla valtamerellä Barentsin merestä Biskajanlahdelle, mukaan lukien Islannin, Grönlannin ja Itämeren vedet.
Se on yleensä pienikokoinen kala, vaikka jotkut yksilöt voivat kasvaa jopa 80 cm pitkiksi ja painaa maksimissaan 100 kiloa. Ne käyttävät ravinnokseen muita kalalajeja, kuten silliä tai sardiinia. Tämä laji elää noin 600 metrin syvyydessä.
Isosilmätonnikala (Thunnus obesus)
Isosilmätonnikala on yksi kalalajeista, joissa voi olla huomattavia määriä raskasmetalleja. On kuitenkin huomautettava, että näin ei ole Välimeren tonnikalan tapauksessa.
Isosilmätonnikala elää Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, mutta sitä ei tavata Välimerellä. Sen enimmäispituus on 12,50 metriä, mutta tavallisesti se kasvaa noin 1,80 metrin mittaiseksi ja elää noin 15 vuoden ikäiseksi.
Elohopea kaloissa – yhteenveto
Yllä on mainittu joitain kalalajeja, joiden elimistöön kertyy helposti raskasmetalleja, erityisesti metyylielohopeaa. Niiden lisäksi on muitakin kalalajeja, joihin kerääntyy erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä, mutta yllä mainituissa on yleisimmin testattu vaarallisia elohopeapitoisuuksia.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset, raskaana olevat naiset, imettävät äidit ja alle 2-vuotiaat lapset ovat alttiimpia näiden myrkyllisten yhdisteiden, erityisesti elohopean, negatiivisille vaikutuksille. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ne eivät vaikuttaisi muihinkin väestöryhmiin.
On hyvä kuitenkin muistaa, että kalan syöminen kohtuullisissa määrin ei vahingoita meitä. Kala on tärkeä osa säännöllistä ruokavaliota! On kuitenkin hyvä yrittää välttää lajeja, joissa elohopeaa tavataan enemmän kuin tavallisia pitoisuuksia.
Ravitsemusasiantuntijat muistuttavat meitä säännöllisesti siitä, kuinka kala on tärkeä välttämättömien ravintoaineiden lähde. On kuitenkin olemassa joitakin kalalajeja, joissa on erityisen paljon raskasmetalleja kuten elohopeaa. Tässä artikkelissa tarkastelemme aihetta, sekä miten elohopea kaloissa vaikuttaa ihmisiin.
Maailman terveysjärjestön mukaan ihmiset altistuvat tämänkaltaisille myrkyllisille yhdisteille pääasiassa syömällä kalaa ja äyriäisiä. Nämä kemialliset yhdisteet vaikuttavat terveyteemme ja muodostavat merkittävän riskin ennen kaikkea raskaana oleville ja imettäville naisille.
Miksi tiettyjä kalalajeja kannattaa välttää?
Vuosien ajan on ollut tiedossa, että monenlaiset meressä elävät lajit, erityisesti ravintoketjun lopussa olevat lajit, keräävät muun muassa kaivos-, karja- ja maatalousalalta peräisin olevia metalleja kuten kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa. Elohopean kertyminen kaloihin on erittäin haitallista ihmisen terveydelle.
Pitoisuudet voivat nousta niin suuriksi, että ihminen voi menehtyä niihin. Itse asiassa Japanin Minamatanlahdella 1950-luvun alussa tapahtunut joukkomyrkytys on tunnetuin elohopeamyrkytys, jossa ihmisten elimistöön joutunut elohopea oli peräisin kaloista.
Elohopea kaloissa: vaikutukset ihmisen terveyteen
Chileläisessä lääketieteellisessä lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kaloissa olevan elohopean myrkyllisyys ja sen vaikutukset liittyvät aineen kemialliseen muotoon, tyyppiin, altistumisannokseen sekä ikään. Kun metalli vapautuu ympäristöön, se käy läpi useita vaiheita ja osallistuu ilmakehän, veden sekä maan välisiin sykleihin.
Veteen (mukaan lukien järvet, kosteikot, suistoalueet ja valtameret) päätyy noin 5 % alkuaine-elohopeaa ja se kertyy pohjan eri kerroksiin. Siellä elävät bakteerit muuttavat sen metyylielohopeaksi, jota madot ja muut vedessä elävät eliöt käyttävät ravintonaan.
Tämä on se orgaaninen aine, jota kalat käyttävät ravintonaan. Kyseessä on erittäin myrkyllinen aine, joka vahingoittaa muun muassa seuraavia elimiä:
- Hermosto
- Immuunijärjestelmä
- Munuaiset
- Ruoansulatusjärjestelmä
- Keuhkot
- Iho
- Silmät
Kalalajit, joiden nauttimista tulisi välttää
Tietyt kalalajit voivat elää yli 100 vuotta. Niiden pitkäikäisyys lisää niiden myrkyllisyyspotentiaalia.
On myös suuria kaloja, jotka syövät suuria määriä pienempiä kaloja. Jatka lukemista, kerromme sinulle minkä tyyppisiä kalalajeja sinun tulisi välttää.
Makrilli (Scomberomorus cavalla)
Makrilli on merikala, jolla on pitkänomainen runko. Sillä on terävä kuono ja leveä suu. Sillä on myös suuret silmät, joita ympäröi luinen rengas. Pienet suomut peittävät sen koko runkoa, ja sillä on kirkkaan sinivihreä selkä, vaaleanvihreät sivut ja hopeinen vatsa.
Normaalisti se on pituudeltaan noin 65 senttimetriä, mutta urokset voivat olla isompiakin. Tämä laji elää Atlantin valtameressä, joka ulottuu Kanadasta ja Massachusettsista (Yhdysvallat) aina Sao Pauloon (Brasilia) asti.
Sinimarliini (Makaira nigricans)
Tämä laji voi kasvaa 160 cm – 3 m pitkäksi. Sinimarliini tunnetaan myös muilla nimillä, kuten “sininen marliini” tai “Atlantin sininen marliini”. Vatsan alue on kuitenkin hopeanhohtoisen valkoinen.
Siinä on pitkänomainen runko ja kaksi selkäevää. Sen yläleuka on miekan muotoinen. Tämä kala elää yleensä Atlantin subtrooppisilla ja trooppisilla vesillä, mukaan lukien Kanariansaarten rannikot.
Sitä löytyy myös Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä. Naaraat painavat jopa 450 kiloa, kun taas koiraat eivät yleensä kasva yli 350-kiloisiksi.
Orange roughy (Hoplostethus atlanticus)
Tämä merikala asuu Atlantin valtameren itä- ja luoteispuolella, Tyynenmeren sekä Intian valtameren eteläpuolella. Sen runko on soikea ja litteä. Sillä on suuri pää, pienet silmät ja pienet hampaat. Kalastajat tunnistavat tämän lajin sen tumman oranssin ja punaisen väreistä.
Tämä kalalaji asuu noin 180 – 1500 metrin syvyydessä, joten kalastajat törmäävät tämän lajin edustajiin vain satunnaisesti. Kyseinen kalalaji on yksi pitkäikäisimmistä, se voi elää jopa 180-vuotiaaksi.
Atlantin turska (Gadu morhua)
Turska, joka tunnetaan myös nimellä “Atlantin turska” tai “norjalainen turska”, on yksi 60 kalalajista jotka vaeltavat alueelta toiselle. Se asuu Koillis-Atlantilla valtamerellä Barentsin merestä Biskajanlahdelle, mukaan lukien Islannin, Grönlannin ja Itämeren vedet.
Se on yleensä pienikokoinen kala, vaikka jotkut yksilöt voivat kasvaa jopa 80 cm pitkiksi ja painaa maksimissaan 100 kiloa. Ne käyttävät ravinnokseen muita kalalajeja, kuten silliä tai sardiinia. Tämä laji elää noin 600 metrin syvyydessä.
Isosilmätonnikala (Thunnus obesus)
Isosilmätonnikala on yksi kalalajeista, joissa voi olla huomattavia määriä raskasmetalleja. On kuitenkin huomautettava, että näin ei ole Välimeren tonnikalan tapauksessa.
Isosilmätonnikala elää Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, mutta sitä ei tavata Välimerellä. Sen enimmäispituus on 12,50 metriä, mutta tavallisesti se kasvaa noin 1,80 metrin mittaiseksi ja elää noin 15 vuoden ikäiseksi.
Elohopea kaloissa – yhteenveto
Yllä on mainittu joitain kalalajeja, joiden elimistöön kertyy helposti raskasmetalleja, erityisesti metyylielohopeaa. Niiden lisäksi on muitakin kalalajeja, joihin kerääntyy erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä, mutta yllä mainituissa on yleisimmin testattu vaarallisia elohopeapitoisuuksia.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset, raskaana olevat naiset, imettävät äidit ja alle 2-vuotiaat lapset ovat alttiimpia näiden myrkyllisten yhdisteiden, erityisesti elohopean, negatiivisille vaikutuksille. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ne eivät vaikuttaisi muihinkin väestöryhmiin.
On hyvä kuitenkin muistaa, että kalan syöminen kohtuullisissa määrin ei vahingoita meitä. Kala on tärkeä osa säännöllistä ruokavaliota! On kuitenkin hyvä yrittää välttää lajeja, joissa elohopeaa tavataan enemmän kuin tavallisia pitoisuuksia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- LICONA, S. P. V., & NEGRETE, J. L. M. MERCURIO, METILMERCURIO Y OTROS METALES PESADOS EN PECES DE COLOMBIA: RIESGO POR INGESTA Mercury, Methylmercury and other Heavy Metals in Fish in Colombia: Risk From Ingestion.
- Chacón, Y. S., Yáñez, J. R., Gómez, H. S., Marín, G. P., & Suárez, F. C. (2016). Evaluación de los Niveles de Mercurio en Productos Pesqueros en Costa Rica, Durante 2003-2013, como insumo para recomendar una ingesta semanal tolerable. Revista Costarricense de Salud Pública, 25(1), 18-32.
- González-Estecha, M., Bodas-Pinedo, A., Guillén-Pérez, J. J., Rubio-Herrera, M. Á., Ordóñez-Iriarte, J. M., Trasobares-Iglesias, E. M., … & Martínez-Astorquizd, T. (2014). Exposición al metilmercurio en la población general; toxicocinética; diferencias según el sexo, factores nutricionales y genéticos. Nutrición Hospitalaria, 30(5), 969-988.
- Llop, S., Ibarlucea, J., Sunyer, J., & Ballester, F. (2012). Current dietary exposure to mercury during pregnancy and childhood, and public health recommendations. Gaceta sanitaria, 27(3), 273-278.
- Lucano-Ramírez, G., Ruiz-Ramírez, S., Palomera-Sánchez, F. I., & González-Sansón, G. (2011). Biología reproductiva de la sierra Scomberomorus sierra (Pisces, Scombridae) en el Pacífico central mexicano. Ciencias marinas, 37(3), 249-260.
- El mercurio y la salud. Organización Mundial de la Salud. 2017
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.