Suru karanteenin aikana

Suru karanteenin aikana on todellisuus, jota esiintyy yhä useammissa kodeissa. Maailmanlaajuisesti koronaviruksesta johtuvia kuolemia on jo yli 250 000 (luvut 5. toukokuuta 2020), ja kaikki viittaa siihen, että lukumäärä kasvaa edelleen tulevina kuukausina, kunnes COVID-19 -viruksen aiheuttamaan tautiin löydetään tehokas hoito tai sen ehkäisemiseksi on tarjolla rokote.

Koronaviruksen aiheuttama tauti on nostanut kuolemien määrää monissa maissa, etenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Näihin lukuihin voidaan lisätä muitakin menetyksiä, jotka eivät suoraan johdu viruksesta. Joillakin alueilla nimittäin muun tyyppisiä akuutteja sairauksia ei olla voitu hoitaa normaaliin tapaan, sillä teho-osastoilla ei ole ollut tilaa kaikille.

Nyt maailma kohtaa suuren määrän kuolemantapauksia, ja ihmiset eivät voi jättää hyvästejä rakkailleen sillä tavalla kuin he haluaisivat.

Mitä voimme odottaa, jos meitä kohtaa suru karanteenin aikana?

“Kipu ei ole missään muussa tilanteessa yhtä KOKONAISVALTAISTA kuin surussa: se on biologista kipua (kehoon sattuu), psykologista kipua (minään sattuu), sosiaalista kipua (yhteiskuntaan ja sen olemukseen sattuu), empaattista (muiden kipu satuttaa meitä) ja henkistä kipua (se satuttaa sielua). Kun menetämme meille rakkaan ihmisen, silloin sattuu menneisyys, nykyisyys ja etenkin tulevaisuus. Koko elämä sattuu.”

-J. Montoya Carraquilla-

Rakkaan ihmisen kuolema on yksi niistä tilanteista elämässä, joissa kipeimmin kaipaamme kontaktia muihin ihmisiin.  Se on hauras hetki, jossa tunnemme kuinka sielumme menee rikki, ja hetken jakaminen muiden läheistemme kanssa lievittää tuskaamme.

Tämänhetkisessä koronaviruksen aiheuttamassa eristystilanteessa emme kuitenkaan voikaan turvautua rakkaittemme fyysiseen läheisyyteen, minkä vuoksi suru karanteenin aikana täytyy käsitellä eri tavalla. Näitä asioita voimme silloin odottaa tapahtuvan:

• Stressitaso voi nousta merkittävästi, koska eristys vaikeuttaa yllättävän tilanteen hallintaa. Stressi voi esimerkiksi muuttaa sydämen sykettä, aiheuttaa unettomuutta, painajaisia, päänsärkyä, ruoansulatusongelmia tai muita fyysisiä oireita.
• Tunteemme saattavat olla normaalia voimakkaampia karanteenin aiheuttaman stressin takia.
• Suruprosessin aloittamisen ja läpikäymisen kanssa voi olla vaikeuksia, sillä emme voi järjestää hautajaisia ja muistotilaisuutta normaalilla, perinteisellä tavalla.
• Todellisuuden tajuaminen ja hyväksyminen voi olla erittäin vaikeaa: jos emme eläneet edesmenneen ihmisen kanssa samassa taloudessa, emme ole nähneet häntä nyt viikkokausiin karanteenin takia emmekä pääse hänen hautajaisiinsakaan, meistä voi tuntua siltä että hän ei olekaan menehtynyt.

Lue tämäkin: 10 vinkkiä, joiden avulla voit huolehtia mielenterveydestä karanteenin aikana

Mitkä tunteet ovat yleisimpiä surun aikana?

Rakkaan ihmisen kuolemaan liittyy useita ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia: lapset ovat yleensä ärtyneempiä ja heitä pelottaa, kun taas murrosikäiset ja aikuiset ovat yleensä surullisia ja alakuloisia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki elävät surun omalla tavallaan ja on olemassa monia tapoja integroida se.

Riippumatta siitä, miten käsittelemme surua, ensimmäisillä askeleilla tunteet ottavat meistä kaikista vallan. Joitakin niistä tunteista, joita voimme tässä tilanteessa tuntea, ovat:

Alakuloisuus

Alakuloisuus on tunne, joka liittyy eniten suruun. Se voi ilmetä kyyneleinä, mutta myös muun muassa energian puutteena, huolimattomuutena henkilökohtaisessa hygieniassa, pessimistisinä ajatuksina tai vähäisenä kiinnostuksena ympäristöön.

On erittäin tärkeää, että löydämme tilan ja aikaa surra sekä käsitellä alakuloisuutta suruprosessin aikana. Tällä tavoin emme tukahduta sitä vaan integroimme sen paremmin.

Surullisuuden kohtaamisen lisäksi on kuitenkin tärkeää ottaa siihen myös etäisyyttä. Ei ole tervettä jäädä siihen tilaan koko päiväksi, useiden päivien ajaksi, sillä se voi johtaa masennukseen. Osan päivästä meidän täytyy pyhittää normaalille toiminnalle, töille, rutiineille ja niin edelleen.

Pelko

Suruprosessin aikana pelon tunne voi helposti syventyä. Saatamme pelätä, että joku toinenkin läheinen kuolee, että emme pysty hallitsemaan tilannetta, että sairastumme itse, tai saatamme pelätä autolla ajamista jos läheinen on kuollut auto-onnettomuudessa. Monet “haamut” jahtaavat meidän mieltämme surun hetkellä.

Meidän on opittava elämään pelkojemme kanssa tehdäksemme niistä pienempiä, sillä jos yritämme vältellä niitä, niistä tulee aina vain suurempia. Jotkut strategiat, kuten kognitiivinen uudelleenjärjestely tai systemaattinen siedätyshoito, voivat auttaa tehokkaasti niiden hallinnassa.

Viha

Kun emme hyväksy jotain tilannetta tai tunnemme että se on epäreilu, on tavallista että silloin viha ilmestyy kuvioihin. Tämä voi olla hyvin lamauttavaa, jos emme tiedä miten hallita sitä. Tässä hengitys- ja rentoutumistekniikat sekä itsehallinnan oppiminen ovat suureksi avuksi.

Syyllisyys

Syyllisyys voi täyttää mielemme ja ajatuksemme, jos uskomme, että emme tehneet kaikkia oikeita asioita oikeaan aikaan. Päästäksemme yli syyllisyydentunteesta meidän täytyy oppia antamaan anteeksi sekä itsellemme että kaikille niille ihmisille, joiden uskomme käyttäytyneen epäsopivalla tavalla jossain tietyssä tilanteessa.

Strategiat surun käsittelemiseksi karanteenin aikana

“Suru muuttaa murtuneen ja haavoittuneen sielun, sielun, joka ei enää halua nousta ylös aamulla, sielun, joka ei näe syytä elää, sielun, joka on kärsinyt uskomattoman menetyksen. Surulla on valta parantaa.”

-Elisabeth Kübler-Ross-

Suurin ero normaalitilanteen ja tämänhetkisen pandemiatilanteen välillä on se, että suurin osa menehtyneen tai menehtyvän ihmisen läheisistä ei pääse jättämään tälle hyvästejä. Jotkut potilaat voivat ehkä olla yhteydessä perheeseensä sairaalasta puhelun tai videopuhelun välityksellä ja kertoa näille viimeiset sanansa, mutta se ei ole mahdollista läheskään kaikkien kohdalla.

Ja koska useampien ihmisten ryhmäkokoontumiset ovat kiellettyjä, emme voi myöskään osallistua muistotilaisuuteen tai hautajaisiin. Tässä tilanteessa meidän kannattaa pitää mielessä muutama neuvo.

Tehdään oma jäähyväisrituaali

Vaikka emme voi fyysisesti sanoa hyvästejä menehtyneelle, voimme tehdä jonkinlaisen jäähyväisrituaalin. Se voi olla kirje tai vaikka piirustus, voimme kerätä yhteen vanhoja valokuvia läheisestämme tai kirjoittaa tälle runon. Mitä vain, mikä meistä itsestämme tuntuu merkitykselliseltä.

Vältetään sosiaalista eristäytymistä

Vaikka emme voikaan olla fyysisesti yhdessä muiden ihmisten kanssa emmekä voi nyt halata heitä, me voimme ja meidän täytyykin jakaa tunteemme jonkun läheisen kanssa. Meillä on käsissämme monia vaihtoehtoja, kuten puhelut, viestit, ääniviestit tai videopuhelut.

Sen lisäksi että kommunikoimme tunteistamme näiden kanavien välityksellä, me voimme myös pyytää apua läheisiltämme. Avun pyytäminen ja sen tarjoaminen on tärkeää surun hetkellä.

Annetaan tunteiden tulla esiin

On selvää, että surun aikana negatiiviset tunteet voimistuvat. Emme saa vältellä niitä, vaan meidän on annettava niiden tulla ja mennä. Mitä enemmän välttelemme niitä, sitä enemmän pidennämme kärsimystämme.

Negatiivisten ajatusten hallinta

Se, mitä sanomme itsellemme kun olemme surun murtamia, on avain psyykkiseen hyvinvointiimme. Siksi on tärkeää olla tietoinen siitä, ovatko ajatuksemme liian negatiivisia.

Itkeminen

Itkeminen vapauttaa stressihormoneja ja sillä on rauhoittava vaikutus. Suru on väistämätöntä, kun menetämme meille rakkaan ihmisen. Kyyneleet auttavat meitä hallitsemaan tunteitamme paremmin.

Kirjoittaminen

Kirjoittaminen on erittäin terapeuttinen strategia monien psykologisten tilojen käsittelyssä. Koska emme voi olla fyysisesti yhteydessä läheisiimme koronaviruskaranteenin aikana, kirjoittaminen auttaa meitä olemaan tuntemaan olomme vähemmän yksinäiseksi, pitämään yhteyttä tunteisiimme ja ilmaisemaan jopa asioita, joita emme osaa puheessa pukea sanoiksi.

Liikunta

Fyysinen aktiviteetti vähentää stressiä sekä vihan ja ahdistuksen tunteita, ja sitä suositellaan erityisesti kun käymme läpi suruprosessia. Karanteenin aikana emme voi ehkä käydä kuntosalilla tai ryhmäaktiviteeteissa, mutta pienet kävelylenkit ja liikunnan harrastaminen kotona ovat myös suureksi avuksi.

Lue tämäkin: Terveellisten tapojen ylläpitäminen karanteenin aikana

Yhteenveto: miten käsitellä suru karanteenin aikana

Suru on prosessi, jossa käymme läpi erittäin syvää psyykkistä kipua. Kohtaamme tällä polulla monia vaikeuksia. Tällä hetkellä yksi niistä on olla karanteenissa kotona, jolloin olemme kykenemättömiä prosessoimaan surua sillä tavalla johon olemme tottuneet.

Vaikka monet asiat ovatkin erilailla nyt kuin tavallisesti, on hyvä muistaa että elämä ja yhteiskunta tulevat taas normalisoitumaan. Prosessoikaamme suruamme nyt parhaalla mahdollisella tavalla, ja karanteenin päätyttyä voimme järjestää  jäähyväistapahtuman menehtyneelle perheemme ja ystäviemme kanssa.

Tuota hetkeä odotellessa meidän tulee antaa surun ja kivun olla läsnä, käsitellä sitä eikä vältellä sitä. Ja jos jaamme tunteemme ja ajatuksemme muiden kanssa vaikka videopuheluiden tai viestien välityksellä, saamme kaipaamaamme tukea ja ymmärrystä ja voimme tarjota tukeamme myös läheisillemme.