Logo image
Logo image

Miten huomata lapsen tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ajoissa?

4 minuuttia
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö aiheuttaa lapselle vaikeuksia sekä oppimisessa ja keskittymisessä ja se vaikutukset yltävät niin lapsen kouluympäristöön kuin hänen hänen henkilökohtaisiin suhteisiinsa.
Miten huomata lapsen tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ajoissa?
Viimeisin päivitys: 16 syyskuuta, 2022

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD on yksi niistä lapsilla esiintyvistä oireyhtymistä, joka eniten aiheuttaa huolta vanhemmissa. Monimutkaisen patologiansa vuoksi tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriölle on vaikea saada tarkkaa diagnoosia erityisesti silloin, kun sen ensimmäiset oireet ovat jo havaittavissa.

Lapsilla tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö aiheuttaa sekä vaikeuksia keskittymisessä, että paikallaan pysymisessä. Häiriö ruokkii myös lapsen impulsiivista käyttäytymistä, jolloin ihmissuhteiden ylläpitäminen niin koulussa, kotona kuin muussa sosiaalisessa ympäristössä vaikeutuu.

Oireyhtymä voidaan diagnosoida yleensä vasta lapsen täyttäessä 7 vuotta, mutta monet sen oireista ovat havaittavissa jo paljon aikaisemmin. Ongelmana on se, että 4–6 -vuotiailla lapsilla tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön oireita on paljon monimutkaisempaa tunnistaa, sillä pienen lapsen epätavallista käyttäytymistä ei voida juurikaan erottaa muiden samanikäisten lasten normaalista käytöksestä.

Tästä huolimatta on välttämätöntä, että vanhemmat tuntevat hyvin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöön johtavat syyt ja oireet, jotta sen ensimmäisiä ilmenemismuotoja ja varoitusmerkkejä pystytään seuraamaan ajoissa. Lue alta lisää!

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön aiheuttajia

Some figure

Edelleenkään ei tunneta varmasti, mikä tekijä aiheuttaa lapsilla tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöitä. Uskotaan kuitenkin, että sekä geneettiset, neurologiset että ympäristölliset tekijät ovat mukana tämän oireyhtymän kehityksessä. Tarkemmin sanottuna sen mahdolliset syitä voivat olla muun muassa:

  • Perheessä esiintyy tai on esiintynyt aikaisemmin ADHD:ta tai muita psyykkisiä sairauksia.
  • Elimistön kyvyttömyys säädellä aivoissa olevien kemiallisten substanssien, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin tasoja.
  • Äidin tupakointi tai alkoholin kulutus raskauden aikana.
  • Elintarvikkeissa käytetyt lisäaineet, kuten keinotekoiset värit, joiden uskotaan pahentavan lasten hyperaktiivisuutta.
  • Aivoihin kohdistuneet iskut tai vammat.

On esitetty, että prosessoidun sokerin nauttiminen voi myös vaikuttaa tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön syntyyn. Tämän olettamuksen perustalle ei kuitenkaan ainakaan vielä ole löydetty riittävästi tieteellistä näyttöä.

Tutustu myös: Huonosti käyttäytyvä lapsi: mitä voimme tehdä käytöksen korjaamiseksi?

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön oireet

Some figure

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön oireet vaihtelevat ja muuttuvat paljon lapsen ja oireyhtymän kehityksen mukaan. Häiriö voi kuitenkin jatkaa kehittymistään nuoruuteen ja jopa aikuisikään saakka. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yhden tai useamman oireen esiintyminen ei kuitenkaan aina takaa, että diagnoosina olisi juuri tämä oireyhtymä.

Ensimmäisten varoitusmerkkien ilmaantuessa lapsi tulisi kuitenkin saada mahdollisimman nopeasti ammattilaisen vastaanotolle, jotta lastenlääkäri tai psykiatri pystyy arvioimaan oireiden vakavuuden ja mahdollisuuden jatkotutkimuksiin. Oireiden testaus ja lopullisen diagnoosin saaminen voi kuitenkin kestää useita kuukausia, sillä diagnoosin valmisteluun lääkärin tai psykiatrin tulee haastatella sekä vanhempia että lapsen opettajia ja ohjaajia.

1. Tarkkaavaisuushäiriön oireet

  • Lapsella on vaikeuksia keskittyä ja kiinnittää huomiota.
  • Lapsella on vaikeuksia noudattaa ohjeita.
  • Lapsi käyttäytyy epäjohdonmukaisesti.
  • Lapsi hävittää tärkeitä asioita.
  • Lapsi unohtaa tärkeitä yksityiskohtia kotitehtävissään.
  • Lapsen on mahdotonta keskittyä yhteen tehtävään tai leikkiin.
  • Lapsella on vaikeuksia ymmärtää tavallisesti normaaleja asioita.
  • Lapsi kieltäytyy aivoja rasittavasta toiminnasta.
  • Lapsi kyllästyy nopeasti tiettyyn tehtävään ja luopuu siitä ennen, kuin se saadaan valmiiksi.
  • Lapsen keskittymiskyvyn puute johtaa virheisiin ja asioiden unohtamiseen.

2. Ylivilkkaushäiriön oireet

  • Lapsi liikehtii jatkuvasti ja leikkii hänen ulottuvilla olevien esineiden kanssa myös tilanteissa, jotka vaativat huomion kiinnittämistä.
  • Lapsi puhuu paljon.
  • Lapsen on vaikea osallistua rauhallisiin aktiviteetteihin.
  • Lapsi juoksee paikasta toiseen ja kiipeilee hänelle kiellettyihin tai sopimattomiin paikkoihin.
  • Lapsi alkaa ahdistua, jos hän joutuu viettämään pitempiä aikoja samassa paikassa.
  • Lapsi voi reagoida tiettyihin asioihin hallitsemattomasti tai jopa räjähdysmäisesti.

3. Impulsiivisuuden oireet

  • Lapsella ei ole kärsivällisyyttä.
  • Lapsella on vaikeuksia odottaa vuoroaan tai pysyä paikoillaan jonossa.
  • Lapsi toimii ja puhuu ajattelemattomasti.
  • Lapsi ylittää katuja varomattomasti.
  • Lapsi keskeyttää muiden puheen.
  • Lapsi osallistuu keskusteluihin ja leikkeihin, jotka eivät ole hänelle suunnattuja.
  • Lapsi hakee nopeita vaihtoehtoja ongelmiensa ratkaisemiseksi.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön diagnoosi ja hoito

Some figure

Lapsen tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön diagnosoiminen voi kestää kuukausia. Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöhin erikoistunut mielenterveysalan ammattilainen tai lastenlääkäri perustaa aina diagnoosinsa mielenterveyshäiriöiden tutkimuksellisen ja tilastollisen käsikirjan eli niin kutsutun DSM-5:n kriteereihin.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ja sen oireiden diagnosoiminen vaatii aikaa, sillä lastenlääkärin tai psykiatrin on tutustuttava kunnolla lapseen ja hänen käyttäytymiseensä omassa ympäristössään. Lisäksi on tärkeää, että lapsen vanhemmat ja lähipiiri osallistuvat myös tutkimuksiin ja haastatteluihin. Kun diagnoosi on saatu vahvistettua, mukautetaan oireyhtymän hoitoon laadittava valvontasuunnitelma jokaisen lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Joskus tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön hoitoon käytetään lääkkeitä, mutta käyttäytymisterapiaa suositellaan lähes aina pääasialliseksi hoidoksi. Joissakin tapauksissa myös lääkehoidon ja käyttäytymisterapian yhdistäminen on välttämätöntä. Hoidon kestävyyttä ei voida määritellä kovin tarkkaan; hoidon pituus ja laatu määräytyvät aina lapsen oman kehityksen ja oireiden mukaan.

Sinua voi myös kiinnostaa: Neljä ongelmaa, jotka ainoa lapsi kohtaa

Lopuksi

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö voi vaikuttaa huomattavasti lapsen keskittymis- ja oppimiskykyyn. Keskittymisvaikeuksien lisäksi tähän oireyhtymään voi liittyä myös yliaktiivisuutta ja impulsiivista käytöstä. Vaikka oireet ilmaantuisivat lapsella jo varhaisessa iässä, diagnoosin valmisteleminen on mahdollista vain silloin, kun pystytään olettamaan, että lapsi pystyy jo pääasiallisesti itse säätelemään omaa käyttäytymistään.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD on yksi niistä lapsilla esiintyvistä oireyhtymistä, joka eniten aiheuttaa huolta vanhemmissa. Monimutkaisen patologiansa vuoksi tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriölle on vaikea saada tarkkaa diagnoosia erityisesti silloin, kun sen ensimmäiset oireet ovat jo havaittavissa.

Lapsilla tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö aiheuttaa sekä vaikeuksia keskittymisessä, että paikallaan pysymisessä. Häiriö ruokkii myös lapsen impulsiivista käyttäytymistä, jolloin ihmissuhteiden ylläpitäminen niin koulussa, kotona kuin muussa sosiaalisessa ympäristössä vaikeutuu.

Oireyhtymä voidaan diagnosoida yleensä vasta lapsen täyttäessä 7 vuotta, mutta monet sen oireista ovat havaittavissa jo paljon aikaisemmin. Ongelmana on se, että 4–6 -vuotiailla lapsilla tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön oireita on paljon monimutkaisempaa tunnistaa, sillä pienen lapsen epätavallista käyttäytymistä ei voida juurikaan erottaa muiden samanikäisten lasten normaalista käytöksestä.

Tästä huolimatta on välttämätöntä, että vanhemmat tuntevat hyvin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöön johtavat syyt ja oireet, jotta sen ensimmäisiä ilmenemismuotoja ja varoitusmerkkejä pystytään seuraamaan ajoissa. Lue alta lisää!

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön aiheuttajia

Some figure

Edelleenkään ei tunneta varmasti, mikä tekijä aiheuttaa lapsilla tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöitä. Uskotaan kuitenkin, että sekä geneettiset, neurologiset että ympäristölliset tekijät ovat mukana tämän oireyhtymän kehityksessä. Tarkemmin sanottuna sen mahdolliset syitä voivat olla muun muassa:

  • Perheessä esiintyy tai on esiintynyt aikaisemmin ADHD:ta tai muita psyykkisiä sairauksia.
  • Elimistön kyvyttömyys säädellä aivoissa olevien kemiallisten substanssien, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin tasoja.
  • Äidin tupakointi tai alkoholin kulutus raskauden aikana.
  • Elintarvikkeissa käytetyt lisäaineet, kuten keinotekoiset värit, joiden uskotaan pahentavan lasten hyperaktiivisuutta.
  • Aivoihin kohdistuneet iskut tai vammat.

On esitetty, että prosessoidun sokerin nauttiminen voi myös vaikuttaa tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön syntyyn. Tämän olettamuksen perustalle ei kuitenkaan ainakaan vielä ole löydetty riittävästi tieteellistä näyttöä.

Tutustu myös: Huonosti käyttäytyvä lapsi: mitä voimme tehdä käytöksen korjaamiseksi?

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön oireet

Some figure

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön oireet vaihtelevat ja muuttuvat paljon lapsen ja oireyhtymän kehityksen mukaan. Häiriö voi kuitenkin jatkaa kehittymistään nuoruuteen ja jopa aikuisikään saakka. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yhden tai useamman oireen esiintyminen ei kuitenkaan aina takaa, että diagnoosina olisi juuri tämä oireyhtymä.

Ensimmäisten varoitusmerkkien ilmaantuessa lapsi tulisi kuitenkin saada mahdollisimman nopeasti ammattilaisen vastaanotolle, jotta lastenlääkäri tai psykiatri pystyy arvioimaan oireiden vakavuuden ja mahdollisuuden jatkotutkimuksiin. Oireiden testaus ja lopullisen diagnoosin saaminen voi kuitenkin kestää useita kuukausia, sillä diagnoosin valmisteluun lääkärin tai psykiatrin tulee haastatella sekä vanhempia että lapsen opettajia ja ohjaajia.

1. Tarkkaavaisuushäiriön oireet

  • Lapsella on vaikeuksia keskittyä ja kiinnittää huomiota.
  • Lapsella on vaikeuksia noudattaa ohjeita.
  • Lapsi käyttäytyy epäjohdonmukaisesti.
  • Lapsi hävittää tärkeitä asioita.
  • Lapsi unohtaa tärkeitä yksityiskohtia kotitehtävissään.
  • Lapsen on mahdotonta keskittyä yhteen tehtävään tai leikkiin.
  • Lapsella on vaikeuksia ymmärtää tavallisesti normaaleja asioita.
  • Lapsi kieltäytyy aivoja rasittavasta toiminnasta.
  • Lapsi kyllästyy nopeasti tiettyyn tehtävään ja luopuu siitä ennen, kuin se saadaan valmiiksi.
  • Lapsen keskittymiskyvyn puute johtaa virheisiin ja asioiden unohtamiseen.

2. Ylivilkkaushäiriön oireet

  • Lapsi liikehtii jatkuvasti ja leikkii hänen ulottuvilla olevien esineiden kanssa myös tilanteissa, jotka vaativat huomion kiinnittämistä.
  • Lapsi puhuu paljon.
  • Lapsen on vaikea osallistua rauhallisiin aktiviteetteihin.
  • Lapsi juoksee paikasta toiseen ja kiipeilee hänelle kiellettyihin tai sopimattomiin paikkoihin.
  • Lapsi alkaa ahdistua, jos hän joutuu viettämään pitempiä aikoja samassa paikassa.
  • Lapsi voi reagoida tiettyihin asioihin hallitsemattomasti tai jopa räjähdysmäisesti.

3. Impulsiivisuuden oireet

  • Lapsella ei ole kärsivällisyyttä.
  • Lapsella on vaikeuksia odottaa vuoroaan tai pysyä paikoillaan jonossa.
  • Lapsi toimii ja puhuu ajattelemattomasti.
  • Lapsi ylittää katuja varomattomasti.
  • Lapsi keskeyttää muiden puheen.
  • Lapsi osallistuu keskusteluihin ja leikkeihin, jotka eivät ole hänelle suunnattuja.
  • Lapsi hakee nopeita vaihtoehtoja ongelmiensa ratkaisemiseksi.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön diagnoosi ja hoito

Some figure

Lapsen tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön diagnosoiminen voi kestää kuukausia. Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöhin erikoistunut mielenterveysalan ammattilainen tai lastenlääkäri perustaa aina diagnoosinsa mielenterveyshäiriöiden tutkimuksellisen ja tilastollisen käsikirjan eli niin kutsutun DSM-5:n kriteereihin.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ja sen oireiden diagnosoiminen vaatii aikaa, sillä lastenlääkärin tai psykiatrin on tutustuttava kunnolla lapseen ja hänen käyttäytymiseensä omassa ympäristössään. Lisäksi on tärkeää, että lapsen vanhemmat ja lähipiiri osallistuvat myös tutkimuksiin ja haastatteluihin. Kun diagnoosi on saatu vahvistettua, mukautetaan oireyhtymän hoitoon laadittava valvontasuunnitelma jokaisen lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Joskus tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön hoitoon käytetään lääkkeitä, mutta käyttäytymisterapiaa suositellaan lähes aina pääasialliseksi hoidoksi. Joissakin tapauksissa myös lääkehoidon ja käyttäytymisterapian yhdistäminen on välttämätöntä. Hoidon kestävyyttä ei voida määritellä kovin tarkkaan; hoidon pituus ja laatu määräytyvät aina lapsen oman kehityksen ja oireiden mukaan.

Sinua voi myös kiinnostaa: Neljä ongelmaa, jotka ainoa lapsi kohtaa

Lopuksi

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö voi vaikuttaa huomattavasti lapsen keskittymis- ja oppimiskykyyn. Keskittymisvaikeuksien lisäksi tähän oireyhtymään voi liittyä myös yliaktiivisuutta ja impulsiivista käytöstä. Vaikka oireet ilmaantuisivat lapsella jo varhaisessa iässä, diagnoosin valmisteleminen on mahdollista vain silloin, kun pystytään olettamaan, että lapsi pystyy jo pääasiallisesti itse säätelemään omaa käyttäytymistään.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Rodríguez Hernández, P. J., González González, I., & Manuel Gutiérrez Sola, A. (2015). El trastorno por déficit de atención e hiperactividad. Pediatria Integral. https://doi.org/10.1157/13086847
  • Urzúa M., A., Domic S., M., Cerda C., A., Ramos B., M., & Quiroz E., J. (2009). Trastorno por Déficit de Atención con Hiperactividad en Niños Escolarizados. Revista Chilena de Pediatria. https://doi.org/10.4067/S0370-41062009000400004
  • Mateo, V. F. (2006). Recursos para el diagnóstico psicopedagógico del TDAH y comorbilidades. Electronic Journal of Research in Educational Psychology. https://doi.org/10.2166/wst.2011.267
  • Tdah, N. Del, Arán, V., Mias, C., Filippetti13, V. A., & Mías2, C. D. (2009). Neuropsicología delTrastorno por Déficit de Atención/Hiperactividad: subtipos predominio Déficit de Atención y predominio Hiperactivo-Impulsivo. Revista Argentina de Neuropsicología.
  • El TDAH en niños – Síntomas y causas – Mayo Clinic. (2019). Retrieved 26 November 2020, from https://www.mayoclinic.org/es-es/diseases-conditions/adhd/symptoms-causes/syc-20350889

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.