Mitä tehdä, jos lapsi ei syö kasviksia?
Maailma on täynnä lapsia, jotka eivät millään suostuisi syömään kasviksia. Heidän reaktionsa näihin ruokiin on lähes universaali: he nyrpistävät nenäänsä, kääntävät katseensa pois, kurtistavat kulmiaan tai kaivelevat lautaselta suuhunsa jotain maukkaampaa. Mitä tehdä, jos lapsi ei syö kasviksia?
Jotkut vanhemmat näkevät tällaisen käytöksen merkkinä siitä että lapsi on hemmoteltu, mutta lapset vain ovat tällaisia. Asiaan vaikuttavat elimelliset tekijät ja jopa evolutiivista alkuperää olevat syyt. Toisin kuin uskotaan, kasvisten torjuminen liittyy pikemminkin niiden väriin kuin makuun.
Aivojen suojamekanismit
Aivot ovat seurausta tuhansien vuosien muokkautumisesta ja niillä on edelleen mekanismeja, jotka suojaavat elollisia olentoja myrkyllisiltä ja pilaantuneilta asioilta. Tämä selittää sen, miksi jotkut värikkäät ruoat, kuten kasvikset, laukaisevat aivoissa hälytyksen aiheuttaen vaistomaisesti vastenmielisyyttä niitä kohtaan.
Vihreän ja oranssin sävyiset ruoat aiheuttavat torjuntareaktion pienissä lapsissa. Tästä syystä monet 3-5 vuoden ikäiset lapset oppivat tuntemaan perunan nopeammin kuin parsakaalin tai ruusukaalin.
Vaikka tämä käytös on osa lapsen luonnollista kasvuprosessia, on vanhempien vastuulla ujuttaa näitä ruokia vähitellen lapsen ruokavalioon, sillä niistä saa runsaasti kuitua, kivennäisaineita ja vitamiineja.
Suuri herkkyys
On osoitettu, että herkkyyteen eri mauille vaikuttaa suuresti geneettinen osatekijä. Maku- ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet elämän ensimmäisten vuosien aikana, mistä syystä monen lapsen on vaikea sietää muita ruokia kuin rintamaitoa tai maidon korvikkeita.
Kun tähän lisää vielä kasvisten vähäkalorisuuden ja monissa tapauksissa kitkerän maun, johtaa se niin kutsuttuun ruokaan liittyvään neofobiaan (uusien ruokien vaistomainen torjuminen).
Reseptorien hupeneminen tai niiden kyvyttömyys muuttaa maku- tai hajuärsykkeitä hermosignaaleiksi saa aikaan sen, että tämä herkkyys väistyy ajan myötä.
Kokeile herkullisia vaihtoehtoja
Lapset, jotka eivät syö kasviksia, yleensä aliarvioivat tummanvihreitä lehtivihanneksia, kuten lehtimangoldia, munakoisoa, pinaattia, kurkkua ja retiisiä. He sietävät hieman paremmin bataattia, kypsiä tomaatteja ja muita makeampia vihanneksia.
Positiivista tässä kaikessa on se, että aivan kuten aivot ovat valmiina hylkäämään kaiken mahdollisesti uhkaavan, ne pystyvät myös muuttumaan kokemuksen tai toistuvan altistumisen kautta tietyille tavoille.
Asiantuntijoiden mukaan lapset pääsevät yli kasvisten “inhostaan”, kun vanhemmat kehottavat heitä maistamaan 12-14 kertaa erinomaisia aterioita, joissa toistuu sama maku. Vasta tämän jälkeen aivot lakkaavat pitämästä näitä ruokia enää myrkyllisinä.
Mitä tehdä, jos lapsi ei syö kasviksia?
Pahin vanhempien tekemä virhe on lietsoa ruokainhoa. Kun lapsi ei syö kasviksia, hän ei saa tarvittavaa määrää kaliumia, natriumia, magnesiumia, kalsiumia ja K-vitamiinia.
Lisäksi hän saa heikosti antioksidantteja ja A-vitamiinia. Tämä vitamiini tekee ihosta, kudoksista ja limakalvoista terveet. Lapsi saa liian vähän myös kuituja, jotka ovat oleellisia suolistovaivojen ja ummetuksen ehkäisemisessä.
Jokaisella lapsella on omat ruokailutottumuksensa, ja vaikka lapsi ei kuolekaan nälkään, tämä kasvisten vältteleminen on tarpeen korjata.
Huomioi nämä vinkit
- Esimerkkinä toimiminen, yhdessä perheen kanssa syöminen.
- Älä tarjoa uusia ruokia niin usein. Ihanteellinen väli on joka toinen päivä.
- Ota huomioon, että monipuolisuus ja eri värit eivät auta. Kätevintä on tarjota yhtä vihannesta kerrallaan, ainakin alussa.
- Älä pakota lasta syömään isoja annoksia. Pienet maistiaiset ovat paras vaihtoehto.
- Muuntele kasvisten tarjoamistapaa. Jos lapsi ei tykkää jostain vihanneksesta sellaisenaan, voit lisätä sitä ainesosaksi johonkin lapsen lempireseptiin. Mehut ja leivonnaiset eivät kylläkään ole parhaat vaihtoehdot tähän tarkoitukseen.
- Paloittele kasvikset pienemmiksi. Tunne siitä, että lapsi pystyy syömään ruokaa käsin, kiinnittää hänen huomionsa.
- Vältä painostusta, rangaistuksia ja uhkauksia.
- Lisää vihanneksia aina, kolmen ikävuoden jälkeen, ja totuta lapsi koittamaan niitä.
- Hyödynnä ruokahalua. Jos lapsi on hyvin nälkäinen, hän syö myös kasvikset suuremmalla todennäköisyydellä.
- Pysy kärsivällisenä ja rauhallisena, vahvistaen lasta aina positiivisesti kiistelyn sijaan.
- Palkitse verbaalisesti. Lauseet kuten “hyvin tehty” ja “kylläpä kasvat vauhdilla”, voivat motivoida.
- Älä tutustuta lasta uusiin ruokiin liian aikaisin tai äkillisesti.
Näillä vinkeillä saa yleensä hyviä tuloksia. Ne eivät välttämättä päde ihan kaikkiin kasviksiin, mutta on epätodennäköistä, että lapsi pitäisikään kaikista niistä; kolme tai neljä eri vihannesta voi olla jo riittävä määrä alussa.
On myös muistettava, että jokainen prosessi vie aikaa, ja palkitsemisen tai arvostelun sijaan lapsi tulisi opettaa syömään terveellisesti omasta aloitteestaan ja oman hyvinvointinsa tähden.
Maailma on täynnä lapsia, jotka eivät millään suostuisi syömään kasviksia. Heidän reaktionsa näihin ruokiin on lähes universaali: he nyrpistävät nenäänsä, kääntävät katseensa pois, kurtistavat kulmiaan tai kaivelevat lautaselta suuhunsa jotain maukkaampaa. Mitä tehdä, jos lapsi ei syö kasviksia?
Jotkut vanhemmat näkevät tällaisen käytöksen merkkinä siitä että lapsi on hemmoteltu, mutta lapset vain ovat tällaisia. Asiaan vaikuttavat elimelliset tekijät ja jopa evolutiivista alkuperää olevat syyt. Toisin kuin uskotaan, kasvisten torjuminen liittyy pikemminkin niiden väriin kuin makuun.
Aivojen suojamekanismit
Aivot ovat seurausta tuhansien vuosien muokkautumisesta ja niillä on edelleen mekanismeja, jotka suojaavat elollisia olentoja myrkyllisiltä ja pilaantuneilta asioilta. Tämä selittää sen, miksi jotkut värikkäät ruoat, kuten kasvikset, laukaisevat aivoissa hälytyksen aiheuttaen vaistomaisesti vastenmielisyyttä niitä kohtaan.
Vihreän ja oranssin sävyiset ruoat aiheuttavat torjuntareaktion pienissä lapsissa. Tästä syystä monet 3-5 vuoden ikäiset lapset oppivat tuntemaan perunan nopeammin kuin parsakaalin tai ruusukaalin.
Vaikka tämä käytös on osa lapsen luonnollista kasvuprosessia, on vanhempien vastuulla ujuttaa näitä ruokia vähitellen lapsen ruokavalioon, sillä niistä saa runsaasti kuitua, kivennäisaineita ja vitamiineja.
Suuri herkkyys
On osoitettu, että herkkyyteen eri mauille vaikuttaa suuresti geneettinen osatekijä. Maku- ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet elämän ensimmäisten vuosien aikana, mistä syystä monen lapsen on vaikea sietää muita ruokia kuin rintamaitoa tai maidon korvikkeita.
Kun tähän lisää vielä kasvisten vähäkalorisuuden ja monissa tapauksissa kitkerän maun, johtaa se niin kutsuttuun ruokaan liittyvään neofobiaan (uusien ruokien vaistomainen torjuminen).
Reseptorien hupeneminen tai niiden kyvyttömyys muuttaa maku- tai hajuärsykkeitä hermosignaaleiksi saa aikaan sen, että tämä herkkyys väistyy ajan myötä.
Kokeile herkullisia vaihtoehtoja
Lapset, jotka eivät syö kasviksia, yleensä aliarvioivat tummanvihreitä lehtivihanneksia, kuten lehtimangoldia, munakoisoa, pinaattia, kurkkua ja retiisiä. He sietävät hieman paremmin bataattia, kypsiä tomaatteja ja muita makeampia vihanneksia.
Positiivista tässä kaikessa on se, että aivan kuten aivot ovat valmiina hylkäämään kaiken mahdollisesti uhkaavan, ne pystyvät myös muuttumaan kokemuksen tai toistuvan altistumisen kautta tietyille tavoille.
Asiantuntijoiden mukaan lapset pääsevät yli kasvisten “inhostaan”, kun vanhemmat kehottavat heitä maistamaan 12-14 kertaa erinomaisia aterioita, joissa toistuu sama maku. Vasta tämän jälkeen aivot lakkaavat pitämästä näitä ruokia enää myrkyllisinä.
Mitä tehdä, jos lapsi ei syö kasviksia?
Pahin vanhempien tekemä virhe on lietsoa ruokainhoa. Kun lapsi ei syö kasviksia, hän ei saa tarvittavaa määrää kaliumia, natriumia, magnesiumia, kalsiumia ja K-vitamiinia.
Lisäksi hän saa heikosti antioksidantteja ja A-vitamiinia. Tämä vitamiini tekee ihosta, kudoksista ja limakalvoista terveet. Lapsi saa liian vähän myös kuituja, jotka ovat oleellisia suolistovaivojen ja ummetuksen ehkäisemisessä.
Jokaisella lapsella on omat ruokailutottumuksensa, ja vaikka lapsi ei kuolekaan nälkään, tämä kasvisten vältteleminen on tarpeen korjata.
Huomioi nämä vinkit
- Esimerkkinä toimiminen, yhdessä perheen kanssa syöminen.
- Älä tarjoa uusia ruokia niin usein. Ihanteellinen väli on joka toinen päivä.
- Ota huomioon, että monipuolisuus ja eri värit eivät auta. Kätevintä on tarjota yhtä vihannesta kerrallaan, ainakin alussa.
- Älä pakota lasta syömään isoja annoksia. Pienet maistiaiset ovat paras vaihtoehto.
- Muuntele kasvisten tarjoamistapaa. Jos lapsi ei tykkää jostain vihanneksesta sellaisenaan, voit lisätä sitä ainesosaksi johonkin lapsen lempireseptiin. Mehut ja leivonnaiset eivät kylläkään ole parhaat vaihtoehdot tähän tarkoitukseen.
- Paloittele kasvikset pienemmiksi. Tunne siitä, että lapsi pystyy syömään ruokaa käsin, kiinnittää hänen huomionsa.
- Vältä painostusta, rangaistuksia ja uhkauksia.
- Lisää vihanneksia aina, kolmen ikävuoden jälkeen, ja totuta lapsi koittamaan niitä.
- Hyödynnä ruokahalua. Jos lapsi on hyvin nälkäinen, hän syö myös kasvikset suuremmalla todennäköisyydellä.
- Pysy kärsivällisenä ja rauhallisena, vahvistaen lasta aina positiivisesti kiistelyn sijaan.
- Palkitse verbaalisesti. Lauseet kuten “hyvin tehty” ja “kylläpä kasvat vauhdilla”, voivat motivoida.
- Älä tutustuta lasta uusiin ruokiin liian aikaisin tai äkillisesti.
Näillä vinkeillä saa yleensä hyviä tuloksia. Ne eivät välttämättä päde ihan kaikkiin kasviksiin, mutta on epätodennäköistä, että lapsi pitäisikään kaikista niistä; kolme tai neljä eri vihannesta voi olla jo riittävä määrä alussa.
On myös muistettava, että jokainen prosessi vie aikaa, ja palkitsemisen tai arvostelun sijaan lapsi tulisi opettaa syömään terveellisesti omasta aloitteestaan ja oman hyvinvointinsa tähden.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.