Logo image
Logo image

Vyöruusun oireet ja diagnosointi

3 minuuttia
Vyöruusun oireet ja diagnosointi
Kirjoittanut Edith Sánchez
Viimeisin päivitys: 09 elokuuta, 2022

Herpes zoster eli vyöruusu on sairaus, jota ilmenee pääasiassa yli 50 vuoden ikäisillä aikuisilla, kuten myös niillä, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Tässä artikkelissa tutustumme vyöruusun oireisiin ja diagnosointiin.

Oletko jo kuullut tästä sairaudesta? Vyöruusu on tartunta, jonka aiheuttaa varicella-zostervirus. Tämä ilmiö vaikuttaa pääasiassa ihonalaisissa hermoissa. Sen olennaisimmat oireet ovat tulehtuneisuus ja rakkuloiden kaltaisten ihottuma-alueiden ilmaantuminen, ja nämä ihottumat tulevat kyseessä olevien hermojen alueille. Siten tämä on hyvin näkyvä sairaus.

Iho näyttää ärtyneeltä, ja siinä on pieniä rakkuloita, jotka levittyvät hermon sijainnin mukaisesti. Rakkulat tuottavat kipua, joka tuntuu iholla poltteena. Joissakin osissa maailmaa ihmiset kutsuvatkin sairausta nimituksellä “Pyhän Anthonyn tuli”.

Suurimmassa osassa tapauksia vyöruusu ilmenee ikääntyneemmillä aikuisilla. Moni nuorikin on kuitenkin kärsinyt tällaisista jaksoista, vaikka nämä ovatkin yleensä lieviä tapauksia. Sairaus aiheuttaa suurempia ongelmia ikääntyneillä henkilöillä.

Vyöruusun aiheuttavat tekijät

Some figure

Se virus, joka vyöruusun aiheuttaa, on sama kuin varicellan eli vesirokon aiheuttava virus. Se ei koskaan lähde ihmisen kehosta pois, vaan se jää sen sijaan läsnä latentissa muodossa. Tietyissä terveysolosuhteissa virus aktivoituu uudestaan hermosolmuissa.

Kaikki, joilla on ollut varicella (vesirokko), eivät kuitenkaan saa vyöruusua. Normaalisti virus tulee uudelleen aktivoituneeksi niillä, joilla on väliaikaisia tai pysyviä muutoksia vastustuskyvyssä, ja tämä voi olla iän, jonkin sairauden tai lääkkeiden käytön syytä. Lääkkeitä, jotka tätä aiheuttavat, ovat muun muassa kortikoidit ja reumalääkkeet.

Vyöruusu ei ole tarttuva tauti. Jos ihmisellä on se, hän voi kuitenkin välittää varicella-viruksen toiseen henkilöön, jolla ei koskaan ole ollut vesirokkoa. Virus tarttuu vain suorassa kontaktissa rakkuloiden kanssa.

Yli 50-vuotiaat aikuiset saavat tämän sairauden todennäköisemmin kuin nuoremmat. Ne, joilla on heikentynyt vastustuskyky HIV:n vuoksi, ovat myös alttiita. Samoin ne, joilla on vesirokko ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, voivat saada todennäköisemmin vyöruusun.

Lue aiheesta lisää: Vahvista vastustuskykyäsi osterivinokkailla

Vyöruusun oireet

Kipu on yksi kaikkein selvimmistä vyöruusun oireista, ja sitä voi olla jopa ennen kuin rakkuloista tulee näkyviä. Tämä johtuu siitä, että virus vaikuttaa ihon hermoihin. Suurimmassa osassa tapauksia rakkulat ilmaantuvat 1-14 päivää sen jälkeen, kun on ensimmäisiä kivun tuntemuksia, ja kipu voi olla lievää tai kovaa.

Some figure
Ensimmäiset vyöruususta kertovat oireet ovat seuraavat:
  1. ihon kutina
  2. kutittava tuntemus
  3. pistely
  4. kipu

Lisäksi aikaisessa vaiheessa vyöruusun kehittyessä voivat ilmaantua seuraavat oireet:

  • kuume
  • päänsärky tai yleinen epämukava olo
  • suoliston ja vatsan epämukavuus

Some figure
Selkein vyöruusun oire on ehdottomasti rakkuloiden ilmaantuminen. Alussa ihottumakohdat ovat pieniä, mutta ne kasvavat ja yhdistyvät toinen toisiinsa sekä muodostavat näin suuria rakkula-alueita. Näiden alueiden kasvuaika on 3-5 päivää, ja myöhemmin tulee rupia, jotka ovat oire sairauden viimeisistä vaiheista.

Tapauksissa, joissa virus tulee ihmisen päähän, se voi vaikuttaa näkö- tai kuuloaistiin. Jos se vaikuttaa mandibulaariseen hermoon, haavautumia voi muodostua suuonteloon, kielelle tai kurkkuun. Harvoissa tapauksissa ihminen voi menettää makuaistinsa.

Diagnoosi ja tilanteen vaikeutuminen

Vyöruusu diagnosoidaan fyysisellä tutkimuksella, ja tässä otetaan huomioon potilaan kliininen historia ja tiedot.

Jos on olemassa mitään epävarmuutta siitä, onko kyseessä todellakin vyöruusu, otetaan näyte haavaumien ihosoluista laboratoriokoetta varten, ja tämän avulla voidaan arvioida tilannetta tarkemmin. Verikoe on toinen mahdollinen menetelmä, jotta voitaisiin tehdä lopullinen diagnoosi.

Lantiopunktio voidaan myös tehdä tämän sairauden havaitsemiseksi, mutta vain silloin, kun ihmisen hermosto kärsii tilanteesta. Lisäksi epätyypillisissä tapauksissa saattaa olla tarpeen tehdä Tzanck-irtosolunäyte, johon kuuluu rakkuloissa sisällä olevan nesteen talteenotto ja arviointi.

Lue aiheesta lisää: Vyöruusu – mikä se on ja miltä se näyttää?

Yksi kaikkein tavallisimmista ja vaikeimmista tämän sairauden kohdalla ilmenevistä komplikaatioista on nimeltään “postherpeettinen neuralgia”. Sitä on 50 %:lla potilaista, ja siihen kuuluu kipu, jota moni kuvailee polttavana, sähköisenä ja sietämättömänä. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa kipu voi saada ihmisen täysin toimintakyvyttömäksi. Pahin asia tässä on se, että kyseinen kipu voi kestää viikkoja, kuukausia, vuosia ja jopa henkilön loppuiän.

Muita komplikaatioita voivat olla näkökyvyn ongelmat, jos herpes zoster ilmenee silmän lähellä. Monissa tapauksissa tämän seuraukset voivat olla vakavia. Lisäksi iholla voi olla tulehduksia, kuten selluliittia tai märkärupea. Joissakin tapauksissa tämän tyypin herpes saa aikaan aivokalvontulehduksen kehittymisen.

Herpes zoster eli vyöruusu on sairaus, jota ilmenee pääasiassa yli 50 vuoden ikäisillä aikuisilla, kuten myös niillä, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Tässä artikkelissa tutustumme vyöruusun oireisiin ja diagnosointiin.

Oletko jo kuullut tästä sairaudesta? Vyöruusu on tartunta, jonka aiheuttaa varicella-zostervirus. Tämä ilmiö vaikuttaa pääasiassa ihonalaisissa hermoissa. Sen olennaisimmat oireet ovat tulehtuneisuus ja rakkuloiden kaltaisten ihottuma-alueiden ilmaantuminen, ja nämä ihottumat tulevat kyseessä olevien hermojen alueille. Siten tämä on hyvin näkyvä sairaus.

Iho näyttää ärtyneeltä, ja siinä on pieniä rakkuloita, jotka levittyvät hermon sijainnin mukaisesti. Rakkulat tuottavat kipua, joka tuntuu iholla poltteena. Joissakin osissa maailmaa ihmiset kutsuvatkin sairausta nimituksellä “Pyhän Anthonyn tuli”.

Suurimmassa osassa tapauksia vyöruusu ilmenee ikääntyneemmillä aikuisilla. Moni nuorikin on kuitenkin kärsinyt tällaisista jaksoista, vaikka nämä ovatkin yleensä lieviä tapauksia. Sairaus aiheuttaa suurempia ongelmia ikääntyneillä henkilöillä.

Vyöruusun aiheuttavat tekijät

Some figure

Se virus, joka vyöruusun aiheuttaa, on sama kuin varicellan eli vesirokon aiheuttava virus. Se ei koskaan lähde ihmisen kehosta pois, vaan se jää sen sijaan läsnä latentissa muodossa. Tietyissä terveysolosuhteissa virus aktivoituu uudestaan hermosolmuissa.

Kaikki, joilla on ollut varicella (vesirokko), eivät kuitenkaan saa vyöruusua. Normaalisti virus tulee uudelleen aktivoituneeksi niillä, joilla on väliaikaisia tai pysyviä muutoksia vastustuskyvyssä, ja tämä voi olla iän, jonkin sairauden tai lääkkeiden käytön syytä. Lääkkeitä, jotka tätä aiheuttavat, ovat muun muassa kortikoidit ja reumalääkkeet.

Vyöruusu ei ole tarttuva tauti. Jos ihmisellä on se, hän voi kuitenkin välittää varicella-viruksen toiseen henkilöön, jolla ei koskaan ole ollut vesirokkoa. Virus tarttuu vain suorassa kontaktissa rakkuloiden kanssa.

Yli 50-vuotiaat aikuiset saavat tämän sairauden todennäköisemmin kuin nuoremmat. Ne, joilla on heikentynyt vastustuskyky HIV:n vuoksi, ovat myös alttiita. Samoin ne, joilla on vesirokko ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, voivat saada todennäköisemmin vyöruusun.

Lue aiheesta lisää: Vahvista vastustuskykyäsi osterivinokkailla

Vyöruusun oireet

Kipu on yksi kaikkein selvimmistä vyöruusun oireista, ja sitä voi olla jopa ennen kuin rakkuloista tulee näkyviä. Tämä johtuu siitä, että virus vaikuttaa ihon hermoihin. Suurimmassa osassa tapauksia rakkulat ilmaantuvat 1-14 päivää sen jälkeen, kun on ensimmäisiä kivun tuntemuksia, ja kipu voi olla lievää tai kovaa.

Some figure
Ensimmäiset vyöruususta kertovat oireet ovat seuraavat:
  1. ihon kutina
  2. kutittava tuntemus
  3. pistely
  4. kipu

Lisäksi aikaisessa vaiheessa vyöruusun kehittyessä voivat ilmaantua seuraavat oireet:

  • kuume
  • päänsärky tai yleinen epämukava olo
  • suoliston ja vatsan epämukavuus

Some figure
Selkein vyöruusun oire on ehdottomasti rakkuloiden ilmaantuminen. Alussa ihottumakohdat ovat pieniä, mutta ne kasvavat ja yhdistyvät toinen toisiinsa sekä muodostavat näin suuria rakkula-alueita. Näiden alueiden kasvuaika on 3-5 päivää, ja myöhemmin tulee rupia, jotka ovat oire sairauden viimeisistä vaiheista.

Tapauksissa, joissa virus tulee ihmisen päähän, se voi vaikuttaa näkö- tai kuuloaistiin. Jos se vaikuttaa mandibulaariseen hermoon, haavautumia voi muodostua suuonteloon, kielelle tai kurkkuun. Harvoissa tapauksissa ihminen voi menettää makuaistinsa.

Diagnoosi ja tilanteen vaikeutuminen

Vyöruusu diagnosoidaan fyysisellä tutkimuksella, ja tässä otetaan huomioon potilaan kliininen historia ja tiedot.

Jos on olemassa mitään epävarmuutta siitä, onko kyseessä todellakin vyöruusu, otetaan näyte haavaumien ihosoluista laboratoriokoetta varten, ja tämän avulla voidaan arvioida tilannetta tarkemmin. Verikoe on toinen mahdollinen menetelmä, jotta voitaisiin tehdä lopullinen diagnoosi.

Lantiopunktio voidaan myös tehdä tämän sairauden havaitsemiseksi, mutta vain silloin, kun ihmisen hermosto kärsii tilanteesta. Lisäksi epätyypillisissä tapauksissa saattaa olla tarpeen tehdä Tzanck-irtosolunäyte, johon kuuluu rakkuloissa sisällä olevan nesteen talteenotto ja arviointi.

Lue aiheesta lisää: Vyöruusu – mikä se on ja miltä se näyttää?

Yksi kaikkein tavallisimmista ja vaikeimmista tämän sairauden kohdalla ilmenevistä komplikaatioista on nimeltään “postherpeettinen neuralgia”. Sitä on 50 %:lla potilaista, ja siihen kuuluu kipu, jota moni kuvailee polttavana, sähköisenä ja sietämättömänä. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa kipu voi saada ihmisen täysin toimintakyvyttömäksi. Pahin asia tässä on se, että kyseinen kipu voi kestää viikkoja, kuukausia, vuosia ja jopa henkilön loppuiän.

Muita komplikaatioita voivat olla näkökyvyn ongelmat, jos herpes zoster ilmenee silmän lähellä. Monissa tapauksissa tämän seuraukset voivat olla vakavia. Lisäksi iholla voi olla tulehduksia, kuten selluliittia tai märkärupea. Joissakin tapauksissa tämän tyypin herpes saa aikaan aivokalvontulehduksen kehittymisen.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


 


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.