Vanhemmuustyylit: millainen vanhempi olet?

Vanhemmuustyylit ovat rakenteita, joihin kuuluvat vanhempien tietoiset, vapaaehtoiset ja tahattomat käytökset, asenteet, eleet sekä verbaaliset ja paraverbaaliset viestit lastensa kanssa sekä heidän käyttämänsä tekniikat, taktiikat ja kommunikointimenetelmät.

Mikään koululaitos ei opeta ihmisiä olemaan vanhempia. Sen sijaan ihmiset oppivat tämän roolin ja vanhemmuustyylit tavasta, jolla heidät lapsena kasvatettiin. Sille on luonteenomaista myös teot ja oikaisut, joiden vanhemmat uskovat olevan oikeita. Edellinen sukupolvi on siis vertailukuvana lasten kasvatuksessa.

Vanhemmat toimivat myös lastensa peileinä. Toisin sanoen, vanhemmuustyylit sisältävät tahatonta tiedonkulkua. Vanhemmat ovatkin läpinäkyvämpiä kuin mitä he luulevat olevansa. He siirtävät lapsilleen muun muassa arvoja, uskomuksia, tunneilmaisun muotoja, kommunikointityylejä ja käskyjä.

Vanhemmuustyylit – millainen vanhempi sinä olet?

Psykologi Diana Baumrind kehitti yhden tunnetuimmista teorioista vanhemmuustyyleihin liittyen. Hän luokitteli vanhemmat neljään kategoriaan:

• Autoritaarinen. Tällaiset vanhemmat kertovat lapsilleen täsmälleen, mitä heidän täytyy tehdä.
• Suvaitsevainen. Tällaiset vanhemmat antavat lastensa tehdä mitä haluavat.
• Arvovaltainen. Tällaiset vanhemmat antavat standardeja ja ohjeistuksia olematta liian määräileviä.
• Laiminlyövä. Tällaiset vanhemmat laiminlyövät lapsiaan ja keskittyvät muihin asioihin.

Lue myös: ”Rikkaan lapsen syndrooma”: kasvatuksesta johtuva ajattelutapa

Arvovaltaiset vanhemmat

Tällaiset vanhemmat ovat tasapainoisia ja pitävät keskustelua yllä lastensa kanssa. Tämä on paras tapa saada lapset ymmärtämään.

He ovat myös vaativia, herkkiä ja keskittyvät lapsiinsa. He haluavat myös, että heidän lapsistaan tulee itsenäisiä ja kypsiä aikuisia. Niin ikään he ymmärtävät heidän lastensa tunteita ja opettavat lapsiaan hallitsemaan niitä.

Yleisesti ottaen tällaiset vanhemmat eivät ole kovin hallitsevia. Tämä mahdollistaa sen, että lapset voivat tutkia asioita vapaammin sekä tehdä omia päätöksiä omiin ajatuksiinsa perustuen.

Tukemalla lastensa henkilökohtaista oma-aloitteisuutta, tällaiset vanhemmat antavat lastensa ratkaista päivittäin kohtaamansa ongelmat. Tämä johtaa autonomiaan.

Kun he rankaisevat lapsiaan, selittävät he lapsille rangaistuksen syyn, joka ei yleensä ole vakava tai mielivaltainen. Tämä johtuu siitä, että vaikka he antavatkin yleensä anteeksi, pyrkivät he ennemminkin opettamaan kuin rankaisemaan. Tämä johtaa yleensä siihen, että lapsien itsetunto ja itsenäisyys paranevat.

Tällainen vanhemmuustyyli asettaa myös selvät säännöt ja rajat. Se mahdollistaa myös lasten itsenäisyyden kehittymisen. Lisäksi tällaiset vanhemmat odottavat kypsää käytöstä lapsiltaan, mutta aina heidän ikänsä mukaan. Toisin sanoen, lasten tulisi käyttäytyä oman kehitystasonsa mukaisesti.

He arvostavat lapsiaan ja kiinnittävät huomiota heidän tarpeisiinsa, huoliinsa sekä kiinnostuksen kohteisiinsa. Näistä syistä asiantuntijat pitävät tätä parhaana vanhemmuustyylinä.

Autoritaariset vanhemmat

Tällaiset vanhemmat eivät ole vastaanottavaisia ja heillä on suuret odotukset lapsiaan kohtaan. He myös asettavat totalitaarisen hallinnon, jolle on ominaista perhesääntöjen noudattamisen korkeat vaatimukset. Vanhempien ja lasten välillä on siis hyvin vähän vuoropuhelua. Lapset eivät saa kyseenalaistaa käskyjä.

Tällainen vanhemmuustyyli on rajoittava ja vanhemmat rankaisevat lapsiaan, kun lapset eivät kohtaa heidän odotuksiaan. He myös odottavat lasten kunnioittavan työtä ja vaivannäköä, joka heidän kasvatuksen eteen nähdään.

He eivät kannusta vuoropuheluun ja torjuvat sen toisinaan kuritoimenpitein. Esimerkiksi sanomalla “älä puhu minulle, ennen kuin teet mitä käskin sinun tehdä”. Usein heidän ainoa lapselle antamansa selitys on “koska minä sanon niin”.

He eivät myöskään ole yhtä herkkiä lastensa tarpeille ja todennäköisemmin lyövät heitä tai huutavat heille ennemmin kuin keskustelevat ongelmasta. Tällaisesta vanhemmuustyylistä kärsivillä lapsilla on huonommat sosiaaliset taidot, sillä heidän vanhempansa yleensä kertovat heille mitä tehdä sen sijaan, että sallivat heidän päättää itse.

Tällaiset vanhemmat käyttävät kuria antamatta lapsille lainkaan autonomiaa. He siis pitävät tottelevaisuutta hyveenä ja siitä syystä he yleensä suosivat rangaistusta.

Suvaitsevaiset vanhemmat

Tällaiset vanhemmat ovat hyvin herkkiä lastensa tarpeille ja haluille. Heillä ei myöskään ole tapana olla liian monia odotuksia käyttäytymisen suhteen. Vanhemmat osallistuvat paljon lastensa elämään tässä vanhemmuustyylissä. He eivät kuitenkaan vaadi paljon lapsiltaan, eikä heillä ole paljon valtaa lastensa elämästä. Rajojen puute aiheuttaa sen, että lapset eivät kehitä itsehillintätaitoja.

Suvaitsevaisten vanhempien lasten on taipumus olla epäkypsiä, kykenemättömiä hallitsemaan mielijohteitaan sekä olemaan yhteiskunnallisesti vastuullisia. Toisin sanoen, he ovat yleensä impulsiivisempia ja heistä voi tulla yhteiskunnallisia hylkiöitä nuoruuden aikana. Tällaiset lapset eivät myöskään opi koskaan hallitsemaan omaa käyttäytymistään ja odottavat pääsevänsä aina pälkähästä, mitä ikinä tekevätkin.

Tällainen vanhemmuustyyli johtaa pilalle hemmoteltuihin lapsiin, jotka vaativat muilta asioita saadakseen haluamansa.

Laiminlyövät vanhemmat

Tällaiset vanhemmat eivät ole vaativia eikä joustavia. He ovat myös kylmiä, eivätkä yleensä osallistu lastensa elämään. He eivät siis vaadi mitään, aseta rajoja tai opeta lapsia ottamaan vastuuta.

Laiminlyövien vanhempien lapset uskovat, että vanhempien elämässä olevat muut asiat ovat heille paljon tärkeämpiä.

Laiminlyövät vanhemmat sivuuttavat yleensä lastensa tunteet ja mielipiteet. Niin ikään, he eivät tue lapsia, vaan tarjoavat sen sijaan vain perustarpeet (kodin, koulutuksen ja ruoan). He ovat yleensä henkisesti poissaolevia ja toisinaan myös fyysisesti; tarkoittaen sitä, että kommunikointia ei siis ole, vaikka he olisivatkin fyysisesti läsnä.

He eivät reagoi herkästi lastensa tarpeisiin, eivätkä odota heidän käyttäytyvän tietyllä tavalla. Laiminlyövässä ympäristössä kasvaneilla lapsilla saattaa olla henkisiä ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia aikuisina.

Rakkauden ja neuvojen puute vaikuttaa erittäin negatiivisesti näiden lasten ja teinien kehitykseen. He saattavat siis tuntea olonsa epävarmoiksi, arvottomiksi ja riippuvaisiksi. Heidän on vaikea olla sosiaalisia ja heillä on alhainen turhautumistoleranssi.

Erityiset vanhemmuustyylit

Baumrindin vanhemmuustyyleihin perustuen voimme huomata useita eri vanhemmuustyyppejä ja niiden yhdistelmiä. Meidän tulee olla tietoisia siitä, että useimmat vanhemmat yhdistelevät eri tyyppejä, minkä takia vanhemmuus on tavallaan puolueellista.

Syyllisyyttä tunteva

Vanhemmat, jotka tuntevat syyllisyyttä rajojen asettamisesta. He pyrkivät tulemaan lastensa tunnustamiksi ja rakastamiksi. He siis uskovat, että kieltäminen johtaa torjuntaan.

Vaativa

He rohkaisevat lapsiaan tutkimalla kaikkia mahdollisuuksia. He myös arvostavat ja motivoivat lapsiaan.

Liian vaativa

He puhuvat aina siitä, mitä heidän lapsensa eivät saavuttaneet. He eivät siis arvosta sitä, mitä lapset ovat saavuttaneet, vaan keskittyvät ainoastaan siihen, missä nämä epäonnistuivat. Siinä on kyse epäsuorasta arvostamattomuudesta.

Autoritaarinen

He ovat diktaattoreja, jotka eivät selitä syitä rajoituksilleen ja käskyilleen. Sillä ei ole väliä, mitä heidän lapsensa haluavat. Sen sijaan he keskittyvät vain siihen, minkä he uskovat olevan parasta lapsilleen.

Aikarajan asettava

Äidit ja isät, jotka asettavat tehokkaita, selviä, joustavia ja selitettyjä rajoja.

Liikaa antava

Vanhemmat, jotka uskovat lastensa tarpeille ja mukavuuksille kaiken antamisen sekä tarjoamisen varmistavan lasten oikeanlaisen kehityksen.

Rajoittamattoman suvaitsevainen

Näitä ovat vanhemmat, jotka pohtivat liikaa sitä mitä lapset haluavat, eivätkä jarruttele lasten ideoita. He eivät siis aseta rajoja. Heidän on taipumus olla ohjaamatta lapsiaan ja he päätyvät lopulta omien lastensa auktoriteetin alaisiksi.

Vaativa

Tällaiset vanhemmat tarvitsevat lastensa rakkautta ja tunnustusta ja he pyrkivät miellyttämään sekä saamaan arvostusta lapsiltaan. He ovat vakuuttuneita siitä, että koti on paras paikka heidän lapsilleen.

Ylisuojeleva

He suojelevat lapsiaan liikaa, eivätkä kannusta heitä itsenäisyyteen. Käytännössä katsoen he pelkäävät sitä, että lapsille voi tapahtua jotakin. He tekevät kaikkensa heidän eteen.

Projektoiva

Vanhemmat, jotka yrittävät heittää turhautuneet halunsa lapsilleen. He projektoivat lapsilleen sellaisia asioita, joita he eivät itse pystyneet tekemään. He eivät kuuntele lastensa toiveita.

Antava

Vanhemmat, jotka ohjaavat lapsiaan. He antavat lapsilleen neuvoja, mutta myös vapauden tehdä omat päätöksensä. He esimerkiksi antavat lapsilleen aineellisia asioita ponnistuskivinä kohti itsenäistymistä. He tietävät, että heidän täytyy päästää irti lapsistaan.

Kaikkivoipa

He uskovat voivansa tehdä kaiken. He tarjoavat lapsilleen kaiken mitä lapset tarvitsevat, ja enemmänkin. He ovat vakuuttuneita siitä, että tämä on paras tapa kasvattaa lapset.

Kommunikoiva

He laittavat kommunikoinnin etusijalle ja selittävät, mitä perheessä hiljaisesti vihjataan. He eivät painosta lapsiaan. Sen sijaan he kunnioittavat hetkiä, kysyvät kysymyksiä ja välttävät olettamasta asioita.

Rajoittamaton

He kannustavat vapauteen ja itsenäisyyteen mittaamatta lastensa todellista tunnemaailmaa tai kypsyyttä itsenäiseksi tulemisen kannalta.

Valorisoiva

He ovat henkisesti vahvistavia. He siis ilmaisevat rakkautta ja arvostusta sanoin ja asentein.

Lue myös: Vanhempien tekemiä virheitä lasten ravitsemuksessa

Vanhemmuustyylit: huonot yhdistelmät

• Rajoittamaton ja kaikkivoipa. He eivät ainoastaan stimuloi rajoittamatonta vapautta, vaan antavat lapsilleen kaiken mitä he haluavat, eivätkä anna heidän kasvaa. He saattavat esimerkiksi antaa lapselleen asunnon, jotta hän voi asua yksin, ja maksavat kaikki hänen kulunsa. He yleensä “vangitsevat” lapsensa, sillä he eivät kannusta itsenäisyyteen, vaan hoivaavat kaikkia lastensa tarpeita.
• Hyvä ja paha. Kyseessä voi olla autoritaarinen ja syyllisyyttä tunteva vanhempi. Toinen asettaa äärimmäisiä sekä tiukkoja rajoja ja käskyjä ja rankaisee lapsiaan. Toinen puolestaan suojelee ja puolustaa lapsia. Kyseessä on koalitiota suosiva kolmio.
• Salliva ja syyllisyyttä tunteva. He sallivat rajattomat teot, eivätkä tunne syyllisyyttä siitä, jos he eivät aseta rajoja. Joten he päätyvät siis olemaan lastensa lapsia. Tämä luo käänteisen hierarkian. Lapset dominoivat ja vanhemmat alistuvat.
• Ylivaativa ja projektoiva. He eivät ainoastaan laiminlyö lapsiaan ja heidän halujaan tai pyrkimyksiään, vaan ovat myös liian vaativia tietämättä mitä heidän lapsensa haluavat ja voivat tehdä. He keskittyvät yleensä lastensa puutteisiin omien parametriensä mukaan. Autoritaaristen vanhempien ominaispiirteet pahentavat tätä entisestään.

Vahvistava ja toimiva vanhempi on sellainen, joka suosii kasvua, autonomiaa, kommunikaatiota, rakkauden ilmaisemista sekä selviä rajoja. Hänellä on seuraavanlaisia ominaisuuksia: valorisoiva, arvostelukykyisen antava, tuotteliaan vaativa, aikarajoja asettava sekä kommunikoiva.

Tuntemalla nämä kaikki vanhemmuustyylit voimme todeta, että lasten kasvattaminen on päivittäistä oppimista.