Sadoreksia: yhä yleistyvä syömishäiriö
Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Saúl Sánchez Arias
Sadoreksia on yhä yleistyvä syömishäiriö, jossa yhdistyy kaksi eri asiaa: anoreksia ja väkivaltainen seksuaalikäyttäytyminen. Aiheesta ei ole vielä paljonkaan tutkimuksia, joten tieto tästä sairaudesta on nykyään vielä rajallista.
On kuitenkin tärkeää huomauttaa, että syömishäiriöt ja psyykkistä laatua olevat ongelmat liittyvät läheisesti toisiinsa. Itse asiassa syömishäiriöitä pidetään usein itsessään psyykkisenä ongelmana. Potilaille on tyypillistä poikkeava ja haitallinen käytös, joka vaatii silmälläpitoa ja joissakin tapauksissa hoitoa.
Sadoreksia: yhä yleistyvä syömishäiriö
Kuten jo mainittiin, sadoreksiassa yhdistyy voimakas ravinnonsaannin rajoittaminen ja sadomasokismi, toisin sanoen raju seksuaalikäyttäytyminen, johon kuuluu kipua. Endocrine, Metabolic & Immune Disorders Drug Targets -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan anoreksia on pakkomielle äärimmäisestä laihuudesta, joka saa henkilön vähentämään rajusti ravinnonsaantiaan.
Sitä vastoin sadoreksiaa sairastavalla henkilöllä on usein mieltymys tietynlaiseen toimintaan, johon liittyy kipua tai fyysistä kaltoinkohtelua. Henkilö saa seksuaalista mielihyvää itseaiheutetusta oksentamisesta tai flagellaatiosta, mikä johtaa itsensä vahingoittamiseen.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan tällainen toiminta saattaa liittyä sukupuolihormonien määrään tai joihinkin tiettyihin neurologisiin piirteisiin.
Opi lisää: Tanoreksia: kun ruskettumisesta tulee pakkomielle
Sadoreksian syyt ja havaitseminen
Sadoreksian syyt ovat hyvin moninaiset, eikä niitä kaikkia tunneta hyvin. Sairauteen liittyy äärimmäistä huolta omasta ulkonäöstä, mikä sosiaalisten paineiden myötä ajaa henkilön tavoittelemaan epätervettä laihuutta.
Jotkut tieteelliset testit osoittavat, että syömishäiriöt liittyvät geneettisiin tekijöihin. Tässä mielessä ympäristö saattaisi olla yksinkertaisesti se sytyke, joka saa ongelman leimahtamaan.
Selvää on ainakin se, että sosiaalinen konteksti ja henkilön saama koulutus vaikuttavat tällaisen ongelman kehittymisen riskiin. Elämän aikana koetut traumaattiset tapahtumat ovat myös mahdollinen kasvualusta minkä tahansa syömishäiriön puhkeamiselle.
Mitä sairauden havaitsemiseen tulee, diagnoosia helpottavat seulonta ja psykologiset testit. Vain pätevä ammattilainen voi tehdä tällaisia testejä.
Näiden työkalujen avulla on mahdollista tunnistaa sadoreksialle tyypilliset riskitekijät. Huomionarvoista on se, että mitä aiemmin sairaus havaitaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä väliintulo onnistuu.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Diabulimia: diabetes ja bulimia
Sadoreksian hoito
Mitä sadoreksian hoitoon tulee, on tärkeää mainita erikseen moniammatillisen hoitotiimin tarpeesta. Tähän hoitotiimiin tulee kuulua ravitsemusasiantuntija, psykologi ja psykiatri. Vain yhteistyöllä sairaus on mahdollista hoitaa.
Vaikeimmissa tapauksissa, kun potilaalla ilmenee aliravitsemusta, saatetaan tarvita sairaalahoitoa, kuten on nähtävissä Chilen lääketieteen lehden julkaisusta. Kun potilaalla ilmenee aliravitsemusta, hänelle on annettava suonensisäisesti ravintoliuosta vaikeiden aineenvaihduntaongelmien ehkäisemiseksi.
Avohoidossa keskeistä on ravitsemuskasvatus. Aluksi voi olla parasta ehdottaa ruokavaliomallia, joka pohjautuu perustarpeet täyttäviin minimivaatimuksiin. Tästä lähtökohdasta on tärkeää selventää käsitteitä ja ottaa sitten vähitellen erilaisia tuotteita osaksi potilaan ruokavaliota.
Tähän väliintuloon on tärkeää yhdistää psyykkinen tuki, joka pohjautuu käytösmallien muuttamiseen. On ensisijaisen tärkeää luoda lääkehoidon ohjenuorat psyykkisen tasapainon parantamiseksi ja äärimmäisen riskikäytöksen sekä itsemurhayritysten ehkäisemiseksi.
Sadoreksia: hiljattain löydetty sairaus
Kuten jo mainitsimme, sadoreksia on suhteellisen hiljattain luokiteltu sairaus. Se on kuitenkin jatkuvasti yhä yleisempi syömishäiriö psykologin ja ravitsemusasiantuntijan vastaanotoilla. Hoidon lähestymistapa on hyvin samankaltainen kuin minkä tahansa muun syömishäiriön kohdalla.
Moniammatillisen hoitotiimin on tehtävä yhteistyötä lähestyäkseen sairautta eri näkökulmista synergisesti. Vaikeimmat tapaukset saattavat vaatia sairaalahoitoa, sillä on tärkeää ehkäistä sairauden pitkäaikaisia haittoja mahdollisimman paljon.
Käyttäytymisterapia ja psyykkinen terapia auttavat huomattavasti vähentämään terveydelle haitallista riskikäyttäytymistä. Jos epäilet, että joku läheisesi saattaa kärsiä tästä syömishäiriöstä, ota yhteyttä ammattilaiseen mahdollisimman nopeasti.
Sadoreksia on yhä yleistyvä syömishäiriö, jossa yhdistyy kaksi eri asiaa: anoreksia ja väkivaltainen seksuaalikäyttäytyminen. Aiheesta ei ole vielä paljonkaan tutkimuksia, joten tieto tästä sairaudesta on nykyään vielä rajallista.
On kuitenkin tärkeää huomauttaa, että syömishäiriöt ja psyykkistä laatua olevat ongelmat liittyvät läheisesti toisiinsa. Itse asiassa syömishäiriöitä pidetään usein itsessään psyykkisenä ongelmana. Potilaille on tyypillistä poikkeava ja haitallinen käytös, joka vaatii silmälläpitoa ja joissakin tapauksissa hoitoa.
Sadoreksia: yhä yleistyvä syömishäiriö
Kuten jo mainittiin, sadoreksiassa yhdistyy voimakas ravinnonsaannin rajoittaminen ja sadomasokismi, toisin sanoen raju seksuaalikäyttäytyminen, johon kuuluu kipua. Endocrine, Metabolic & Immune Disorders Drug Targets -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan anoreksia on pakkomielle äärimmäisestä laihuudesta, joka saa henkilön vähentämään rajusti ravinnonsaantiaan.
Sitä vastoin sadoreksiaa sairastavalla henkilöllä on usein mieltymys tietynlaiseen toimintaan, johon liittyy kipua tai fyysistä kaltoinkohtelua. Henkilö saa seksuaalista mielihyvää itseaiheutetusta oksentamisesta tai flagellaatiosta, mikä johtaa itsensä vahingoittamiseen.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan tällainen toiminta saattaa liittyä sukupuolihormonien määrään tai joihinkin tiettyihin neurologisiin piirteisiin.
Opi lisää: Tanoreksia: kun ruskettumisesta tulee pakkomielle
Sadoreksian syyt ja havaitseminen
Sadoreksian syyt ovat hyvin moninaiset, eikä niitä kaikkia tunneta hyvin. Sairauteen liittyy äärimmäistä huolta omasta ulkonäöstä, mikä sosiaalisten paineiden myötä ajaa henkilön tavoittelemaan epätervettä laihuutta.
Jotkut tieteelliset testit osoittavat, että syömishäiriöt liittyvät geneettisiin tekijöihin. Tässä mielessä ympäristö saattaisi olla yksinkertaisesti se sytyke, joka saa ongelman leimahtamaan.
Selvää on ainakin se, että sosiaalinen konteksti ja henkilön saama koulutus vaikuttavat tällaisen ongelman kehittymisen riskiin. Elämän aikana koetut traumaattiset tapahtumat ovat myös mahdollinen kasvualusta minkä tahansa syömishäiriön puhkeamiselle.
Mitä sairauden havaitsemiseen tulee, diagnoosia helpottavat seulonta ja psykologiset testit. Vain pätevä ammattilainen voi tehdä tällaisia testejä.
Näiden työkalujen avulla on mahdollista tunnistaa sadoreksialle tyypilliset riskitekijät. Huomionarvoista on se, että mitä aiemmin sairaus havaitaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä väliintulo onnistuu.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Diabulimia: diabetes ja bulimia
Sadoreksian hoito
Mitä sadoreksian hoitoon tulee, on tärkeää mainita erikseen moniammatillisen hoitotiimin tarpeesta. Tähän hoitotiimiin tulee kuulua ravitsemusasiantuntija, psykologi ja psykiatri. Vain yhteistyöllä sairaus on mahdollista hoitaa.
Vaikeimmissa tapauksissa, kun potilaalla ilmenee aliravitsemusta, saatetaan tarvita sairaalahoitoa, kuten on nähtävissä Chilen lääketieteen lehden julkaisusta. Kun potilaalla ilmenee aliravitsemusta, hänelle on annettava suonensisäisesti ravintoliuosta vaikeiden aineenvaihduntaongelmien ehkäisemiseksi.
Avohoidossa keskeistä on ravitsemuskasvatus. Aluksi voi olla parasta ehdottaa ruokavaliomallia, joka pohjautuu perustarpeet täyttäviin minimivaatimuksiin. Tästä lähtökohdasta on tärkeää selventää käsitteitä ja ottaa sitten vähitellen erilaisia tuotteita osaksi potilaan ruokavaliota.
Tähän väliintuloon on tärkeää yhdistää psyykkinen tuki, joka pohjautuu käytösmallien muuttamiseen. On ensisijaisen tärkeää luoda lääkehoidon ohjenuorat psyykkisen tasapainon parantamiseksi ja äärimmäisen riskikäytöksen sekä itsemurhayritysten ehkäisemiseksi.
Sadoreksia: hiljattain löydetty sairaus
Kuten jo mainitsimme, sadoreksia on suhteellisen hiljattain luokiteltu sairaus. Se on kuitenkin jatkuvasti yhä yleisempi syömishäiriö psykologin ja ravitsemusasiantuntijan vastaanotoilla. Hoidon lähestymistapa on hyvin samankaltainen kuin minkä tahansa muun syömishäiriön kohdalla.
Moniammatillisen hoitotiimin on tehtävä yhteistyötä lähestyäkseen sairautta eri näkökulmista synergisesti. Vaikeimmat tapaukset saattavat vaatia sairaalahoitoa, sillä on tärkeää ehkäistä sairauden pitkäaikaisia haittoja mahdollisimman paljon.
Käyttäytymisterapia ja psyykkinen terapia auttavat huomattavasti vähentämään terveydelle haitallista riskikäyttäytymistä. Jos epäilet, että joku läheisesi saattaa kärsiä tästä syömishäiriöstä, ota yhteyttä ammattilaiseen mahdollisimman nopeasti.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gravina G., Milano W., Nebbiai G., Piccione C., et al., Medical complications in anorexia and bulimia nervosa. Endocr Metab Immune Disord Drug Targets, 2018. 18 (5): 477-488.
- Neef ND., Coppens V., Huys W., Morrens M., Bondage discipline, dominance submission and sadomasochism (BDSM) from an integrative biopsychosocial perspective: a systematic review. Sex Med, 2019. 7 (2): 129-144.
- Himmerich H., Bentley J., Kan C., Treasure J., Genetic risk factors for eating disorders: an update and insights into pathopysiology. Ther Adv Psychopharmacol, 2019.
- Vásquez N., Urrejola P., Vogel M., An update on inpatient treatment of anorexia nervosa: practical recommendations. Rev Med Chil, 2017. 145 (5): 650-656.
- Jáuregui-Lobera, Ignacio, and Patricia Bolaños-Ríos. “Revisión del tratamiento dietético-nutricional de la anorexia nerviosa.” Revista médica de Chile 140.1 (2012): 98-107.
- Appolinario, Jose C., and Josue Bacaltchuk. “Tratamento farmacológico dos transtornos alimentares.” Brazilian Journal of Psychiatry 24 (2002): 54-59.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.