Logo image
Logo image

Punajäkälä: kaikki mitä tulee tietää

3 minuuttia
Punajäkälä on autoimmuuniperäinen ihosairaus. Se ei ole infektio, vaikka sitä sellaiseksi virheellisesti luullaankin.
Punajäkälä: kaikki mitä tulee tietää
Viimeisin päivitys: 11 kesäkuuta, 2022

Punajäkälä eli lichen planus on autoimmuuniperäinen ihosairaus, joka aiheuttaa turvotusta tietyillä ihoalueilla. Tähän oireeseen liittyy erikoisia piirteitä, jotka ovat antaneet taudille sen nimen: se muistuttaa kasveissa ja erityisesti puunrungoilla kasvavaa jäkälää.

Jäkälät ovat metsissä kasvavia sieniä. Vaikka sairaus ei olekaan ihmisillä sieni-infektio, sille on tästä huolimatta annettu kyseinen nimi. Adjektiivi “planus” puolestaan kuvaa laakeita ihomuutoksia, joita tauti aiheuttaa iholla, päänahassa ja limakalvoilla.

Punajäkälä on melko yleinen tauti: arvioiden mukaan jopa 1 % maailman väestöstä kärsii siitä. Se on yleisempi naisilla kuin miehillä, ja sitä esiintyy myös enemmän valkoihoisilla.

Punajäkälän syyt

Some figure
Jotkut lääkkeet voivat saada taudin puhkeamaan.

Punajäkälä on autoimmuunisairaus, eli immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan, koska se ei tunnista niitä. Tässä tapauksessa immuunijärjestelmä hyökkää ihon ja limakalvojen soluja vastaan.

Vaikka tulehduksen tiedetään olevan immuunireaktio, sen puhkeamisen pohjimmaista syytä ei tiedetä. Ei myöskään tiedetä, miksi se ilmenee ärhäkkäänä ja voi kestää rajattoman pitkään.

Joitakin laukaisevia tilanteita on kuitenkin tunnistettu, jotka liittyvät oireiden puhkeamiseen. Näitä tilanteita ovat muun muassa seuraavat:

  • Altistuminen joillekin kemikaaleille.
  • Lääkkeet. Esimerkiksi ibuprofeeni sekä sydän- ja verisuonilääkkeet.
  • Rokotteet. Influenssarokote on yhdistetty punajäkälän puhkeamiseen.
  • C-hepatiitti. Tartunnan saaneilla ihmisillä on yleensä punajäkälää.

Lue lisää: Yleisimmät autoimmuunisairaudet

Kuinka punajäkälä oireilee

Punajäkälän pääasiallinen oire on sinipunertavat, laakeat papulat iholla. Nämä papulat voivat sulautua yhteen isommiksi läiskiksi. Niitä esiintyy useimmiten yläraajoissa ja nilkoissa.

Tulehduksen lisäksi tämä sairaus aiheuttaa myös:

  • Kutinaa.
  • Haavaumia ja rakkuloita. Edellisiä limakalvoilla, jälkimmäisiä iholla.
  • Hiustenlähtöä. Tätä tapahtuu, kun punajäkälää esiintyy päänahassa.

Punajäkälä voi johtaa Köbnerin ilmiöön, joka tarkoittaa isomorfisten leesioiden leviämistä vaurioituneeseen, aiemmin terveeseen ihoon (esim. raapimisen seurauksena).

Ilmenemismuodot

Punajäkälä ei ilmene samalla tavalla kaikilla potilailla. Asiantuntijat ovat tunnistaneet erilaisia ilmenemismuotoja:

  • Suun punajäkälä. Ilmenee suuontelossa. Tulehduksen lisäksi se aiheuttaa suun limakalvoilla haavaumia, jotka tekevät syömisestä vaikeaa. Sitä ei ole helppo hoitaa ja se voi kestää kuukausia. Suun punajäkälä on yhdistetty suusyöpään, minkä vuoksi siitä kärsivien ihmisten tulisi käydä säännöllisissä suutarkastuksissa ehkäisemässä syövän kehittymistä.
  • Syylämäinen. Ilmenee yleensä jaloissa. Leesiot karstoittuvat.
  • Kynnet. Tässä tapauksessa punajäkälää esiintyy kynsissä.
  • Planopilaris. Tämän tyypin punajäkälää ilmenee päänahan hiustupeissa. Se johtaa yhdenlaiseen alopeciaan eli hiustenlähtöön. Sitä on vaikea hoitaa, kuten suun punajäkälää.

Lue lisää: Krooninen nokkosihottuma: eri tyypit ja niiden piirteet

Saatavilla olevat hoidot

Some figure
Koska punajäkälä edellyttää oikeaa diagnoosia, mene ihotautilääkärin luo askarruttavissa asioissa.

Punajäkälään ei ole parantavaa hoitoa. Eräät punajäkälän muodot muuttuvat kroonisiksi ja hankalasti hallittaviksi, kuten suun punajäkälä ja planopilaris. Lääketieteen ammattilaisen tavoitteena onkin pääasiassa hillitä potilaan oireita.

Joitakin hoitomuotoja ovat:

  • Immuunijärjestelmää säätelevät lääkkeet. Niiden tehtävänä on vähentää tulehdusreaktiota.
  • Kortikosteroidit. Koska nämä ovat hyviä tulehduksenvastaisia lääkkeitä, niitä saatetaan määrätä otettavaksi suun kautta tai käytettäväksi paikallisesti. Myös kortikosteroidipistoksia on olemassa. Vaikka niillä on taipumusta aiheuttaa haittavaikutuksia, toisinaan ne ovat ainoa oireita lievittävä vaihtoehto.
  • Lidokaiini. Punajäkälän aiheuttamat suun limakalvojen leesiot saattavat haitata syömistä, minkä vuoksi lääkäri joskus määrää paikallisia puudutusaineita.
  • A-vitamiinivoiteet. A-vitamiini ravitsee erinomaisesti ihoa. Vaikka se ei lievitäkään oireita, se voi edistää paranemista.
  • Ultraviolettivalo (UV-valo). Ultraviolettivalohoito on osoittautunut hyödylliseksi punajäkälän hoidossa. Jos punajäkälä on levinnyt hyvin laajalle, hoitoa saatetaan tarvita kuukausia.

Punajäkälä on yleinen tauti, joka vaatii hoitoa

Punajäkälä on eräänlainen tulehduksellinen autoimmuunisairaus, jota voi esiintyä eri puolilla kehoa, kuten suussa, kynsissä ja päänahassa. Lääkärin tulee diagnosoida potilas ennen hoidon määräämistä. Jos siis tunnistat itselläsi punajäkälän oireita, mene lääkäriin.

Punajäkälä eli lichen planus on autoimmuuniperäinen ihosairaus, joka aiheuttaa turvotusta tietyillä ihoalueilla. Tähän oireeseen liittyy erikoisia piirteitä, jotka ovat antaneet taudille sen nimen: se muistuttaa kasveissa ja erityisesti puunrungoilla kasvavaa jäkälää.

Jäkälät ovat metsissä kasvavia sieniä. Vaikka sairaus ei olekaan ihmisillä sieni-infektio, sille on tästä huolimatta annettu kyseinen nimi. Adjektiivi “planus” puolestaan kuvaa laakeita ihomuutoksia, joita tauti aiheuttaa iholla, päänahassa ja limakalvoilla.

Punajäkälä on melko yleinen tauti: arvioiden mukaan jopa 1 % maailman väestöstä kärsii siitä. Se on yleisempi naisilla kuin miehillä, ja sitä esiintyy myös enemmän valkoihoisilla.

Punajäkälän syyt

Some figure
Jotkut lääkkeet voivat saada taudin puhkeamaan.

Punajäkälä on autoimmuunisairaus, eli immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan, koska se ei tunnista niitä. Tässä tapauksessa immuunijärjestelmä hyökkää ihon ja limakalvojen soluja vastaan.

Vaikka tulehduksen tiedetään olevan immuunireaktio, sen puhkeamisen pohjimmaista syytä ei tiedetä. Ei myöskään tiedetä, miksi se ilmenee ärhäkkäänä ja voi kestää rajattoman pitkään.

Joitakin laukaisevia tilanteita on kuitenkin tunnistettu, jotka liittyvät oireiden puhkeamiseen. Näitä tilanteita ovat muun muassa seuraavat:

  • Altistuminen joillekin kemikaaleille.
  • Lääkkeet. Esimerkiksi ibuprofeeni sekä sydän- ja verisuonilääkkeet.
  • Rokotteet. Influenssarokote on yhdistetty punajäkälän puhkeamiseen.
  • C-hepatiitti. Tartunnan saaneilla ihmisillä on yleensä punajäkälää.

Lue lisää: Yleisimmät autoimmuunisairaudet

Kuinka punajäkälä oireilee

Punajäkälän pääasiallinen oire on sinipunertavat, laakeat papulat iholla. Nämä papulat voivat sulautua yhteen isommiksi läiskiksi. Niitä esiintyy useimmiten yläraajoissa ja nilkoissa.

Tulehduksen lisäksi tämä sairaus aiheuttaa myös:

  • Kutinaa.
  • Haavaumia ja rakkuloita. Edellisiä limakalvoilla, jälkimmäisiä iholla.
  • Hiustenlähtöä. Tätä tapahtuu, kun punajäkälää esiintyy päänahassa.

Punajäkälä voi johtaa Köbnerin ilmiöön, joka tarkoittaa isomorfisten leesioiden leviämistä vaurioituneeseen, aiemmin terveeseen ihoon (esim. raapimisen seurauksena).

Ilmenemismuodot

Punajäkälä ei ilmene samalla tavalla kaikilla potilailla. Asiantuntijat ovat tunnistaneet erilaisia ilmenemismuotoja:

  • Suun punajäkälä. Ilmenee suuontelossa. Tulehduksen lisäksi se aiheuttaa suun limakalvoilla haavaumia, jotka tekevät syömisestä vaikeaa. Sitä ei ole helppo hoitaa ja se voi kestää kuukausia. Suun punajäkälä on yhdistetty suusyöpään, minkä vuoksi siitä kärsivien ihmisten tulisi käydä säännöllisissä suutarkastuksissa ehkäisemässä syövän kehittymistä.
  • Syylämäinen. Ilmenee yleensä jaloissa. Leesiot karstoittuvat.
  • Kynnet. Tässä tapauksessa punajäkälää esiintyy kynsissä.
  • Planopilaris. Tämän tyypin punajäkälää ilmenee päänahan hiustupeissa. Se johtaa yhdenlaiseen alopeciaan eli hiustenlähtöön. Sitä on vaikea hoitaa, kuten suun punajäkälää.

Lue lisää: Krooninen nokkosihottuma: eri tyypit ja niiden piirteet

Saatavilla olevat hoidot

Some figure
Koska punajäkälä edellyttää oikeaa diagnoosia, mene ihotautilääkärin luo askarruttavissa asioissa.

Punajäkälään ei ole parantavaa hoitoa. Eräät punajäkälän muodot muuttuvat kroonisiksi ja hankalasti hallittaviksi, kuten suun punajäkälä ja planopilaris. Lääketieteen ammattilaisen tavoitteena onkin pääasiassa hillitä potilaan oireita.

Joitakin hoitomuotoja ovat:

  • Immuunijärjestelmää säätelevät lääkkeet. Niiden tehtävänä on vähentää tulehdusreaktiota.
  • Kortikosteroidit. Koska nämä ovat hyviä tulehduksenvastaisia lääkkeitä, niitä saatetaan määrätä otettavaksi suun kautta tai käytettäväksi paikallisesti. Myös kortikosteroidipistoksia on olemassa. Vaikka niillä on taipumusta aiheuttaa haittavaikutuksia, toisinaan ne ovat ainoa oireita lievittävä vaihtoehto.
  • Lidokaiini. Punajäkälän aiheuttamat suun limakalvojen leesiot saattavat haitata syömistä, minkä vuoksi lääkäri joskus määrää paikallisia puudutusaineita.
  • A-vitamiinivoiteet. A-vitamiini ravitsee erinomaisesti ihoa. Vaikka se ei lievitäkään oireita, se voi edistää paranemista.
  • Ultraviolettivalo (UV-valo). Ultraviolettivalohoito on osoittautunut hyödylliseksi punajäkälän hoidossa. Jos punajäkälä on levinnyt hyvin laajalle, hoitoa saatetaan tarvita kuukausia.

Punajäkälä on yleinen tauti, joka vaatii hoitoa

Punajäkälä on eräänlainen tulehduksellinen autoimmuunisairaus, jota voi esiintyä eri puolilla kehoa, kuten suussa, kynsissä ja päänahassa. Lääkärin tulee diagnosoida potilas ennen hoidon määräämistä. Jos siis tunnistat itselläsi punajäkälän oireita, mene lääkäriin.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Patterson JW. The lichenoid reaction pattern (‘interface dermatitis’). In: Patterson JW, ed. Weedon’s Skin Pathology. 4th ed. Philadelphia, PA: Elsevier Churchill Livingstone; 2016:chap 3.
  • Ingafou M, Leao JC, Porter SR, Scully C. Oral lichen planus: a retrospective study of 690 British patients. Oral diseases. 2006 Sep;12(5): 463-8.
  • García-Pola Vallejo, M. J., and J. M. García Martín. “Tratamiento del liquen plano oral: una revisión.” Avances en Odontoestomatología 24.1 (2008): 45-53.
  • Osnaghi Díaz Colodrero, Liset Eliana, et al. “Apoptosis y liquen plano oral. Revisión de la literatura.” (2017).

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.